Profeetallisia ilmoituksia Kristuksen syntymästä
Joulunaikaan me uskovat juhlimme Jeesuksen Kristuksen syntymää − Hänen, joka on Jumalan, iankaikkisen Isän, ainosyntyinen Poika. Osana tätä ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartautta, joka antaa mallin juhlimisellemme, puhun Hänen syntymänsä profeetallisista ilmoituksista.
Yksikään ilmoitus ei ollut merkittävämpi kuin enkelin ilmestyminen Marialle.
”Enkeli [sanoi]: ’Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa.
Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.
Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.
Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.’” (Luuk. 1:30–33.)
Jumalan Pojan syntymä, elämä ja kuolema kuolevaisuudessa olivat välttämättömiä taivaallisen Isämme suunnitelmassa, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Ennen kuin maa luotiin, Jeesus Kristus valittiin kokemaan kuolevainen elämä ja tulemaan Vapahtajaksi, joka tarvittiin tuon suunnitelman toteuttamiseksi (ks. Moos. 4:2). Isä Aadamia käskettiin uhraamaan uhreja ”Isän Ainosyntyisen uhrin [vertauskuvana], hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta”. Häntä opetettiin: ”Tee siis kaikki, minkä teet, Pojan nimessä, ja tee parannus ja huuda avuksi Jumalaa Pojan nimessä ikuisesti.” (Moos. 5:7–8.)
Mooseksen kirjasta voimme lukea myös Jumalan selityksen sille, mikä on Hänen laatimansa ”pelastussuunnitelma kaikille ihmisille minun Ainosyntyiseni veren kautta, hänen, joka tulee ajan keskipäivänä” (Moos. 6:62). Isä Jumala on käskenyt meitä tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen ”minun ainosyntyisen Poikani nimeen, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta ja joka on Jeesus Kristus, ainoaan taivaan alla annettavaan nimeen, jossa pelastus tulee ihmislapsille” (Moos. 6:52).
Jesaja, suuri Vanhan testamentin profeetta, ilmoitti tulevasta Messiaan syntymästä. ”Herra antaa itse teille merkin”, hän julisti. ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14.)
Jesaja julisti myös:
”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.” (Jes. 9:5–6.)
Jeesuksen syntymä ilmoitettiin myös Mormonin kirjan profeetoille. ”Kuudensadan vuoden kuluttua siitä, kun isäni lähti Jerusalemista, Herra Jumala nostaisi juutalaisten keskuudessa esiin profeetan – Messiaan, eli toisin sanoen maailman Vapahtajan” (1. Nefi 10:4).
Profeetta Abinadi julisti:
”Eikö Mooses profetoinut heille Messiaan tulemisesta ja että Jumala lunastaisi kansansa? Niin, ja tosiaankin kaikki profeetat, jotka ovat profetoineet maailman alusta asti – eivätkö he ole puhuneet enemmän tai vähemmän näistä asioista?
Eivätkö he ole sanoneet, että Jumala itse tulisi alas ihmislasten keskuuteen ja ottaisi itselleen ihmisen muodon ja kulkisi väkevän voimallisena maan päällä?” (Moosia 13:33–34.)
Profeetta Nefi kirjoitti muistiin, kuinka enkeli näytti hänelle Nasaretin kaupungissa olevan neitsyen julistaen: ”Katso, neitsyt, jonka näet, on Jumalan Pojan äiti lihan tavan mukaan” (1. Nefi 11:18).
Nefi kirjoitti: ”Ja tapahtui, että minä näin, että hänet vietiin pois Hengessä; ja kun hän oli ollut pois vietynä Hengessä jonkin aikaa, enkeli puhui minulle sanoen: Katso!
Ja minä katsoin ja näin jälleen neitsyen, joka kantoi lasta sylissään.
Ja enkeli sanoi minulle: Katso, Jumalan Karitsa, aivan niin, iankaikkisen Isän Poika!” (1. Nefi 11:19–21; ks. myös Alma 7:9–10.)
Me kaikki tunnemme hyvin ensimmäisen ilmoituksen, joka annettiin Jeesuksen syntymän jälkeen. On hyvin merkityksellistä, että tämä taivaallinen ilmoitus annettiin ryhmälle ihmisiä, joiden sanotaan olleen sen ajan yhteiskunnassa kaikkein alhaisimmassa asemassa.
”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. – –’
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:8–11, 13–14.)
Muutama päivä Vapahtajan syntymän jälkeen kaksi hyvin pyhää henkilöä – nykyään kutsuisimme heitä temppelityöntekijöiksi – sai kumpikin ilmoituksen:
”Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään.
Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.
Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä,
hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:25–30.)
Toisen ilmoituksen sai eräs pyhä nainen, myös temppelissä. Hanna, joka oli pyhien kirjoitusten mukaan ”naisprofeetta, – – oli jo hyvin vanha.
– – Hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen.
Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.” (Luuk. 2:36–38.)
Juuri lainaamani profetiat ja ilmoitukset kertovat Vapahtajan ensimmäisestä tulemisesta. Nyt valmistaudumme Herran toiseen tulemiseen – aikaan, jota uskovat odottavat innolla ja jota epäuskoiset kammoavat, elleivät täysin kiellä sitä. Meitä käsketään: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti; sillä katso, se tulee pian” (OL 87:8). Noihin pyhiin paikkoihin kuuluvat varmastikin temppeli ja uskollisesti pidetyt temppeliliitot, koti, jossa lapsia vaalitaan ja jossa heitä opetetaan, sekä erilaiset tehtävämme, jotka meille on annettu pappeuden valtuudella – mukaan lukien lähetystyö, temppelityö ja muut tehtävät, joissa palvelemme uskollisesti seurakunnissa ja vaarnoissa.
Kun valmistaudumme Hänen toiseen tulemiseensa ja kun seisomme pyhissä paikoissa, joulu on meille ehdottomasti enemmän kuin pelkkä iloisten toivotusten aika. Se merkitsee meille sitä, että juhlimme Jumalan Pojan syntymää ja muistamme Hänen opetuksiaan ja Hänen sovituksensa iankaikkista merkitystä. Rukoilen, että olemme uskollisia ja toimimme niin.
Todistan näiden asioiden totuudesta Hänen nimessään, jonka syntymää me juhlimme – Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.