21:33

Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa

Chad H Webb

johtaja, seminaarit ja uskontoinstituutit

Seminaarien ja uskontoinstituuttien vuosittainen koulutuslähetys • 12. kesäkuuta 2018 • Konferenssikeskuksen teatteri

Kiitos, se oli hienoa. Meitä on siunattu suuresti. On etuoikeus olla yhdessä teidän kanssanne tänään. Kiitos kaikesta, mitä te teette. Me rakastamme teitä, ja meistä on hienoa palvella kanssanne.

Kuten monet teistä, minäkin ajattelen usein sitä mahdollisuutta, joka meillä on opettaa kirkon nuoria ja nuoria aikuisia, ja mietin usein, miten voisimme opettaa heitä suuremmalla voimalla auttaaksemme heitä kehittämään syvällisen ja pysyvän uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kun olen pohtinut tätä tärkeää kysymystä, olen miettinyt vanhin Clarkin viime tammikuussa meille esittämää ajatusta siitä, että Vapahtajan kehotus oppia Hänestä tarkoittaa ensiksi, että meidän täytyy oppia tuntemaan Hänet. Ja toiseksi, että meidän täytyy vastaanottaa opetusta Häneltä. Vanhin Clark lainasi vanhin Neal A. Maxwellia, joka viittasi Vapahtajan kehotukseen ottaa vastaan opetusta ja lisäsi: ”Ei ole mitään muuta tapaa oppia syvällisesti.”¹

Olen oppinut ymmärtämään ja uskomaan, että tärkein yksittäinen tapa auttaa nousevaa sukupolvea kasvattamaan uskoa on se, että asetamme Jeesuksen Kristuksen paremmin opetustemme keskiöön auttamalla oppilaitamme oppimaan tuntemaan Hänet, vastaanottamaan opetusta Häneltä ja pyrkimään tietoisesti tulemaan Hänen kaltaisikseen. Meidän on joka päivä puhuttava Kristuksesta, riemuittava Kristuksessa ja saarnattava Kristuksesta.²

Monet teistä ovat jo alkaneet toimia tämän kehotuksen mukaisesti valmistaessanne oppiaiheita pitäen tietoisesti mielessänne nämä ajatukset ja pyrkiessänne todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan, rajattomasta voimastaan ja ehtymättömästä rakkaudestaan. Näissä luokissa Pyhän Hengen vaikutus on lisääntynyt, kiitollisuutta Vapahtajasta ilmaistaan enemmän, opetuksia sovelletaan merkityksellisemmin henkilökohtaisessa elämässä ja useammat nuoret toimivat uskossa.

Tärkein keino auttaa oppilaitamme tuntemaan Vapahtaja on tietenkin se, että autamme heitä valmistautumaan pyhiin pappeuden toimituksiin ja pitämään liittonsa.³ Autamme heitä tulemaan kelvollisiksi saamaan temppelin siunaukset auttamalla heitä tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja seuraamaan Häntä. Kun oppilaat ovat kanssamme, voimme tehdä muutakin auttaaksemme heitä luottamaan Häneen ja Hänen opetuksiinsa ja sovitukseensa.

Tästä syystä saanen ehdottaa neljää tapaa, joilla voimme asettaa Jeesuksen Kristuksen paremmin oppimisemme ja opettamisemme keskiöön joka päivä.

1. Keskittykää Jeesuksen Kristuksen nimiin, tehtäviin, luonteenpiirteisiin ja ominaisuuksiin

Ensinnäkin keskittykää Jeesuksen Kristuksen nimiin, tehtäviin, luonteenpiirteisiin ja ominaisuuksiin. Presidentti Russell M. Nelson kehotti meitä ”ottamaan [englanninkielisessä] aihehakemistossa olevat Jeesusta Kristusta koskevat pyhien kirjoitusten kohdat henkilökohtaiseksi [perusoppiaineistoksemme]”.⁴ Kehotuksen tarkoituksena on auttaa meitä oppimaan enemmän kuin sen, mitä Jeesus teki, ja oppimaan tuntemaan Hänet – Hänen ominaisuutensa ja luonteenpiirteensä.

Esimerkiksi yksi Jeesuksen Kristuksen nimistä on Luoja. Isänsä johdolla Jeesus loi taivaan ja maan. Luoja on myös yksi Hänen jumalallisista tehtävistään, ja se kertoo Hänen luonteestaan. Opiskellessamme siitä, miten ja miksi Jeesus loi maan, saatamme kysyä: ”Mitä tämä opettaa meille siitä, kuka Hän on? Mitä tämä opettaa meille Hänen vaikuttimistaan, rakkaudestaan ja voimastaan? Mitkä Vapahtajan jumalalliset ominaisuudet käyvät ilmi Hänen tehtävästään Luojana?”

Saatatte muistaa, että presidentti Boyd K. Packer oli aikaansaava taiteilija, joka veisti mielellään puulintuja. Eräänä päivänä hän matkusti vanhin A. Theodore Tuttlen ajamassa autossa ja yksi hänen veistoksistaan oli auton takaistuimella. Eräässä risteyksessä vanhin Tuttle jarrutti voimakkaasti, ja veistos putosi ylösalaisin lattialle ja hajosi palasiksi. Vanhin Tuttle oli kauhuissaan, mutta presidentti Packer ei. Hän sanoi vain: ”Unohda se. Minä tein sen. Minä voin korjata sen.” Ja niin hän teki. Hän teki siitä vahvemman kuin ennen, ja hän vieläpä paranteli sitä hieman. Presidentti Packer selitti: ”Kuka teidät on tehnyt? Kuka on teidän Luojanne? Elämässänne ei voi lommoutua eikä särkyä mitään, mitä Hän ei osaisi korjata, ja Hän korjaakin.”⁵

Kun oppilaamme ymmärtävät Jeesuksen tehtävän Luojana ja pohtivat pyhien kirjoitusten kertomuksia, jotka todistavat Hänen uskomattomasta voimastaan korjata ja parantaa Hänen luomuksiaan, heidän sydämensä halajaa saada kokea tuon voiman ja lupauksen heidän omassa elämässään. Sitten he toimivat uskossa ja kokevat Hänen uskomattoman voimansa korjata kaiken rikkinäisen heissä itsessään.

Toinen Jeesuksen pyhistä nimistä on Lunastaja. Hänen tähän tehtäväänsä viitataan pyhissä kirjoituksissa 930 kertaa. Mitä tämä nimi opettaa meille Hänen luonteenpiirteistään ja ominaisuuksistaan? Mitä Hänen lunastusvoimansa merkitsi Almalle, Saulille ja naiselle, joka oli jäänyt kiinni aviorikoksesta? Mitä se merkitsi Matteukselle, joka oli publikaani ja evankeliuminkirjoittaja?

Minusta on mielenkiintoista, että saamme tietää Matteuksen kutsumisesta kahdentoista joukkoon samassa luvussa, jossa kerrotaan, että Jeesus teki ihmeitä ja ”paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat”⁶. Jeesus teki nämä ihmeet, koska ”hänet valtasi sääli”⁷. Mutta miksi Matteus ainoana kaikista evankeliuminkirjoittajista sisällytti oman kutsumisensa näiden ihmeiden keskelle? Tämä on ehkä ollut kronologinen kertomus, mutta luulen, että voimme oppia siitä jotakin muutakin Ajatteliko Matteus mahdollisesti, että suurin Jeesuksen tekemä ihme oli meidän lunastamisemme antamalla anteeksi, rakastamalla, kohottamalla ja osoittamalla henkilölle tämän todellinen identiteetti ja mahdollisuudet – aivan kuten Hän oli tehnyt Matteuksellekin?

Toinen tapa auttaa oppilaita tunnistamaan Jeesuksen ominaisuuksia on keskittyä pyhien kirjoitusten tapahtumien lisäksi siihen, mitä nämä tapahtumat opettavat meille Vapahtajasta. Esimerkiksi miksi opetamme kertomuksen siitä, että Ammon katkaisi niiden miesten käsivarret, jotka hajottivat kuningas Lamonin lampaita? Siksikö, että korostamme Ammonin mahtavuutta? Vai onko se oikeastaan kertomus Jumalan suuruudesta? Mitä tämä kertomus opettaa meille Herrasta ja siitä, miten Hän siunaa niitä, jotka luottavat Häneen? Ammonin oma kertomus päättyy tähän innostavaan todistukseen: ”Minä en kersku omasta voimastani. – – Minä tiedän, että en ole mitään; – – sen tähden – – kerskun Jumalastani, sillä hänen voimassaan minä voin tehdä kaiken.”⁸

Ollessani muutamia kuukausia sitten erään hienon opettajaryhmän kanssa pyysin heitä valitsemaan minkä tahansa kertomuksen pyhistä kirjoituksista tai tapahtuman kirkon historiasta ja pohtimaan, mitä se tuo ilmi Jumalan luonteesta. Ensimmäinen opettajista vastasi sanalla ”moniavioisuus”. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kiitos vain! Et olisi voinut valita vaikeampaa aihetta.” Alkaessamme puhua tapahtui kuitenkin jotakin suurenmoista. Ihmiset alkoivat todistaa siitä, että taivaallinen Isä rakastaa kaikkia lapsiaan ja haluaa, että heistä huolehditaan. Joku puhui siitä, että Herra vaatii meiltä paljon, mutta aina Hän tukee meitä ja palkitsee kuuliaisuutemme. Toinen taas kuvasi Jumalaa sellaisena, joka rakastaa perheitä ja haluaa rakastavien vanhempien opettavan lapsia. Keskustelun edetessä huomasin, että Henki todisti Jumalan luonteesta ja luonteenpiirteistä, tunsimme lähestyvämme Isäämme taivaassa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta ja olimme oppineet tuntemaan Heidät hiukan paremmin.

Jeesus Kristus on Luojamme. Hän on meidän rakastava, anteeksiantava ja myötätuntoinen Lunastajamme ja Pelastajamme. Hän on myös Immanuel, Jumalan Karitsa, Messias, Israelin Pyhä ja uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä. Kun kiinnitämme huomiomme Hänen nimiinsä, tehtäviinsä, luonteenpiirteisiinsä ja ominaisuuksiinsa, Henki todistaa Hänestä tuoden suurempaa rakkautta ja ymmärrystä siitä, kuka Hän todella on, ja suurempaa halua tulla Hänen kaltaisekseen.

2. Korostakaa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä

Toinen tapa asettaa Jeesus opetuksemme keskiöön on tunnustaa ja korostaa, että Hän on täydellinen esimerkki, kaikkien evankeliumin periaatteiden ruumiillistuma ja ilmentymä.⁹ Yksi opettajistamme kertoi minulle äskettäin, että he olivat päättäneet perheenä lukea jälleen Uuden testamentin. Mutta tällä kertaa he eivät keskittyisi siihen, mitä Jeesus sanoi, vaan etenkin siihen, mitä Jeesus teki. Keskittyminen Hänen täydelliseen esimerkkiinsä tuo myös Pyhän Hengen todistamaan Hänestä.

Vaikka kertomuksessa, jota opetamme, ei viitattaisikaan suoraan Jeesukseen, voimme silti osoittaa, että Hän on esimerkki kertomuksen kuvaamasta periaatteesta. Voisimme esimerkiksi mainita periaatteen, käsitellä sitä ja sitten kysyä: ”Tuleeko mieleenne jokin pyhien kirjoitusten tapahtuma, jossa Jeesus oli esimerkkinä tästä periaatteesta?” Tai ”Milloin olette nähneet Jeesuksen olevan esimerkkinä tästä periaatteesta teidän elämässänne tai teidän puolestanne?” Eräältä oppilaalta kysyttiin tämä kysymys äskettäin, kun puhuttiin siitä, kuinka Vapahtaja on esimerkki lempeydestä. Hänen ajatuksensa ja tunteensa suuntautuivat siihen hellään tapaan, jolla Vapahtaja on aina kohdellut häntä. Tämä luokkahuoneessa saatu kokemus loi häneen voimakkaan halun olla enemmän Kristuksen kaltainen ja lempeämpi kaikille ihmisille, jotka turvaavat häneen niin kuin hän turvaa Herraan.

Vaikka kahlaisitte läpi kaikki kirjat eri ajoilta, ette löytäisi parempaa kuvausta kustakin evankeliumin periaatteesta kuin se, mitä pyhissä kirjoituksissa kerrotaan Jeesuksesta ja Hänen iankaikkisesta palvelutyöstään. Oppilaiden voima ja kyky tehdä vaikuttavia, vanhurskaita tekoja kasvaa pohtimalla esimerkkejä Herran tehtävistä Jehovana, kuolevaisena Kristuksena ja ylösnousseena Vapahtajana. Sellaiset oppiaiheemme ovat enemmän kuin keskustelua etiikasta ja itsekurista, ja ne yhdistävät oppilaat Vapahtajan voimaan ja iankaikkiseen onnensuunnitelmaan.

Havainnollistaen – kuinka voisimme opettaa rehellisyyden periaatetta? Yksinkertaisestiko ”parhaana menettelytapana”, koska ihmiset luottavat meihin enemmän, jos olemme rehellisiä? Vai onko nuhteettomuus Kristuksen keskeinen luonteenpiirre? Jos meidän tulee olla Hänen kaltaisiaan, täytyykö meidän oppia seuraamaan Hänen täydellistä esimerkkiään olemalla täysin rehellisiä? Samankaltaisia kysymyksiä voidaan esittää kaikista muistakin evankeliumin periaatteista.

Arthur Henry King opetti hienosti tätä ajatusta sanoessaan: ”Me pidämme todellista henkilöä – Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa – [hyvän] vertauskuvana. Hän on ihminen, ei periaate – ihminen, johon sisältyvät kaikki periaatteet. – – Ja on aivan erilaista seurata ihmistä kuin periaatetta. – – Meidän ei tarvitse selvittää etiikan filosofista monimutkaisuutta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Meidän täytyy tutkia evankeliumeja, nähdä, mitä Kristus teki, ja yrittää yhdistää itseemme se, mitä Hän teki. Koska saamme Mestarin hengen, Mestarin rakkauden ja koska olemme uppoutuneet evankeliumiin, tiedämme, mitä meidän täytyy tehdä. Evankeliumi, jonka olemme tallettaneet sisimpäämme, suo meidän tuntea milloin tahansa, mitä meidän on tehtävä jossakin tilanteessa.”¹⁰

Saamme voimaa, kun yhdistämme Jeesukseen Kristukseen pyrkimyksemme elää evankeliumin mukaan. Jos joskus ajattelemme, että vain teeskentelemme tai että evankeliumin mukaan elämisestä on tullut luettelo suoritettavia asioita, olemme ehkä päästäneet irti armon lähteestä ja etsimästämme ilosta. Saatamme jopa tehdä kaiken oikein mutta huomata, että tärkein puuttuu. Evankeliumi ei ole vaatimusluettelo; se on se hyvä uutinen, että Jeesus Kristus voitti synnin ja kuoleman. Jeesus Kristus on keskeisin hahmo taivaallisen Isämme suunnitelmassa, joka auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Hän on täydellinen esimerkki siitä, kuinka meidän tulee elää, ja tarvitsemamme jumalallisen mahdolliseksi tekevän voiman lähde. Kun opimme seuraamaan Hänen esimerkkiään ja yhdistämään Häneen pyrkimyksemme elää evankeliumin mukaan, koemme iloa ollessamme Hänen opetuslapsiaan.

3. Etsikää Jeesuksen Kristuksen vertauskuvia ja ennusmerkkejä

Kolmanneksi meidän tulee etsiä Vapahtajan vertauskuvia ja ennusmerkkejä¹¹ profeettojen ja muiden uskollisten miesten ja naisten elämästä niin kuin ne on kuvattu pyhissä kirjoituksissa. ”Ja kaikki, mitä Jumala on maailman alusta asti antanut ihmiselle, on vertauskuvana hänestä.”¹²

Opettaessani seminaarissa Vanhaa testamenttia laitoin tämän vuoksi luokkahuoneen takaseinälle isot paperiarkit. Kunkin paperin yläosaan kirjoitin Vanhan testamentin yhden profeetan nimen. Kun olimme opiskelleet jonkin osuuden Vanhasta testamentista, pyysin oppilaita ajattelemaan, mitä he olivat oppineet profeetasta, jota olimme käsitelleet, ja miten hänen kokemuksensa enteilivät tai muistuttivat heitä Vapahtajasta. Opiskeltuamme Aadamista oppilaat kirjoittivat esimerkiksi: ”Aadam oli Jumalan poika.” ”Hän oli kuolematon.” ”Hän meni puutarhaan.” ”Hän otti vapaaehtoisesti päälleen kuoleman, jotta me saisimme elää.” Ei kestänyt kauan ennen kuin joku kysyi: ”Puhummeko edelleen Aadamista vai puhummeko Jeesuksesta?”

Tuolloin eräs oppilas tuli luokkaan ennen tunnin alkua ja kertoi kokemuksensa pyhien kirjoitusten opiskelusta. Edellisenä iltana hän oli lukenut Mooseksen kirjan luvusta 4 Aadamin lankeemuksen seurauksista: ”Vielä, orjantappuroita ja ohdakkeita se kasvaa sinulle.”¹³ Hän oli oppinut kysymään: ”Miten tämä kertomus todistaa Kristuksesta?” Sen vuoksi hän päätyi kysymään: ”Tiesikö Jeesus puhuessaan Aadamille, että Hän kantaisi joskus kirjaimellisesti orjantappurakruunua lankeemuksen seurauksena?”

Oppilaamme löysivät toisen esimerkin Egyptin Joosefin elämästä. Hän on yli 60 tavalla vertauskuva Vapahtajasta. Oppilaat totesivat, että kummankin isä rakasti poikaansa, jota veljet halveksivat ja joka myytiin orjan hintaan. He huomasivat myös yhtäläisyydet heidän kiusauksissaan ja siinä, että Jumala oli aina heidän kanssaan. Nämä yhteydet ovat hyvin paljon enemmän kuin vain mielenkiintoisia yksityiskohtia. Herran valittujen profeettojen elämä on vertauskuva Hänestä ja opettaa meille Hänen jumalallisia ominaisuuksiaan. Oikein käytettyinä nämä apuvälineet voivat auttaa meitä tuntemaan Jeesuksen paremmin ja tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen.

Vaimoni Kristi opetti äskettäin tätä samaa kirjoitusten kertomusta Joosefista Egyptissä ja kysyi oppilailta: ”Mitä Kristuksen kaltaisia luonteenpiirteitä näette Joosefin esimerkissä?” Puhuimme hänen kyvystään kääntää jokainen koettelemus siunaukseksi. Puhuimme hänen kuuliaisuudestaan, kärsivällisyydestään, halustaan muistaa avun tarpeessa olevia ja halustaan antaa anteeksi. Tämä kysymys muistutti minua edellisestä tämän kertomuksen opetuskerrasta ja sen kuvittelemisesta, millaista oli, kun Joosef paljasti henkilöllisyytensä veljilleen. Kirjoituksissa sanotaan, että he olivat tyrmistyneitä.¹⁴ Voitteko kuvitella, millainen tuon hetken on täytynyt olla ja miltä heistä on täytynyt tuntua heidän tietäessään, mitä he olivat tehneet? Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne minun luokseni. – – Minä olen Joosef, teidän veljenne. – – Älkää olko murheissanne – –, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä.”¹⁵ Kun kuvittelen tuon tapahtuman mielessäni, ymmärrän paremmin, millaista on seistä Herran edessä tuomiopäivänä. Voin ainakin kuvitella, että muistamme syntimme ja saatamme olla ”tyrmistyneitä” Hänen edessään. Voin kuitenkin kuvitella Hänen myös nostavan meidät polviltamme ja sanovan: ”Tulkaa tänne minun luokseni. Minä olen teidän veljenne. Jumala lähetti minut pelastamaan ihmishenkiä.”

Kun keskitymme Jeesuksen Kristuksen vertauskuviin ja ennusmerkkeihin, voimme auttaa oppilaitamme tunnistamaan Hänen ominaisuuksiaan ja luonteenpiirteitään kysymällä esimerkiksi:

”Mitä Kristuksen kaltaisia luonteenpiirteitä näette tämän profeetan elämässä?”
”Milloin teitä on siunattu, koska Jeesuksella on tämä ominaisuus?” Tai ”Kuinka Vapahtaja on käyttänyt tätä luonteenpiirrettään teidän puolestanne?”
”Mitä voisitte tehdä tullaksenne enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi ja saadaksenne itsellennekin tämän jumalallisen ominaisuuden?” Tai ”Mitä sellaista olette oppineet Isästänne taivaassa ja Jeesuksesta Kristuksesta, mikä innoittaa teitä toimimaan uskossa ja seuraamaan Heitä?”

Ja kun oppilaat vastaavat vaikkapa ”rukoilla” tai ”lukea pyhiä kirjoituksia”, autamme heitä yhdistämään nuo toimet taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen kysymällä heiltä seuraavanlaisia kysymyksiä:

”Millä tavalla rukouksenne ovat erilaisia, kun tiedätte, kenelle puhutte?”
”Kuinka opiskelette pyhiä kirjoituksia siten, että se auttaa teitä tuntemaan Vapahtajan paremmin ja olemaan enemmän Hänen kaltaisensa?”

Tällaiset kysymykset auttavat oppilaitamme saamaan suuremman voiman ja kyvyn tuntea Vapahtajan ja saada oppia Häneltä.|

4. Lausukaa puhdas todistus Jeesuksesta Kristuksesta

Neljänneksi voimme lausua puhtaan todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta.

Meidän on puhuttava Hänestä useammin ja voimallisemmin sekä ilmaistava enemmän kunnioitusta, ihailua ja kiitollisuutta. Meidän on lausuttava oma todistuksemme ja löydettävä toimivia tapoja kehottaa oppilaitamme kertomaan toisilleen todistuksestaan. Keskustelimme hiljattain luokassa rukouksen periaatteesta, ja opettaja pyysi oppilaita ajattelemaan, mitä Herran kehotus rukoilla ja Hänen lupauksensa vastata opettaa meille taivaallisen Isämme luonteesta. Sitten heitä pyydettiin ajattelemaan Vapahtajan ominaisuuksia, jotka mahdollistavat rukoilemisen Hänen nimessään. Näillä yksinkertaisilla kysymyksillä oppitunti rukouksesta muuttui oppilaiden mahdollisuudeksi lausua todistuksensa taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen voimasta ja rakkaudesta. Tunnin jälkeen oppilaat arvostivat enemmän suhdettaan jumaluuteen ja sitä uskomatonta siunausta, joka meille on annettu voidessamme rukoilla Jeesuksen Kristuksen nimessä, Hänen, joka on Puolustajamme Isän luona.

Toinen olennainen tapa todistaa Jeesuksesta Kristuksesta on tutustua luokissamme sekä muinaisten että nykyisten profeettojen todistuksiin. Apostoli Pietari sanoi, että me olemme ”[todistajia], jotka Jumala oli ennalta valinnut. – – Hän käski meidän – – todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut – –. Hänestä kaikki profeetat todistavat.”¹⁶

Myöhemmin vanhin Robert D. Hales esitti ajatuksen, jota olen pohtinut paljon. Hän sanoi: ”Me katsomme, kuulemme, luemme, tutkimme ja jaamme muille profeettojen sanoja, jotta meitä varoitettaisiin ennalta ja jotta olisimme suojassa. Esimerkiksi ’Perhe – julistus maailmalle’ annettiin kauan ennen kuin koimme haasteita, joita perheet nykyään kohtaavat.” Ja sitten hän lisäsi tämän ajatuksen: ”’Elävä Kristus – apostolien todistus’ valmistettiin etukäteen aikaa varten, jolloin tarvitsemme sitä eniten.”¹⁷

En ole taipuvainen synkistelemään, mutta on tullut selväksi, miksi julistus annettiin ennen kovia tuulia, jotka ovat puhaltaneet perinteisiä perheitä vastaan. Ja kun profeetta sanoo, että asiakirja ”Elävä Kristus” annettiin ”etukäteen ajalle, jolloin tarvitsemme sitä eniten”, niin ajattelen, että lisää tuulta on tulossa iskemään oppilaidemme ja lastemme uskoon.

Julistuksessa ”Elävä Kristus – apostolien todistus” julistetaan: ”Me lausumme oman todistuksemme Hänen vertaansa vailla olevan elämän todellisuudesta ja Hänen suurenmoisen sovitusuhrinsa äärettömästä voimasta. – – Jeesus Kristus oli Vanhan testamentin suuri Jehova, Uuden testamentin Messias. – – Hän kulki Palestiinan teitä parantaen sairaita, saaden sokeat näkemään ja herättäen kuolleita. Hän opetti iankaikkisuuden totuuksia. – – Hän antoi henkensä sovittaakseen koko ihmiskunnan synnit. – – Hän nousi haudasta, ’esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet’ – – Hän ja Hänen Isänsä ilmestyivät nykymaailmassa nuorelle Joseph Smithille aloittaen kauan luvatun aikojen täyttymisen armotalouden. – – Me todistamme, että jonakin päivänä Hän palaa maan päälle. – – Hän on hallitseva kuninkaiden Kuninkaana ja vallitseva herrojen Herrana. – – Jeesus on elävä Kristus, Jumalan kuolematon Poika. Hän on suuri kuningas Immanuel, joka seisoo tällä hetkellä Isänsä oikealla puolella. Hän on maailman valkeus, elämä ja toivo. Jumalalle kiitos Hänen jumalallisen Poikansa vertaansa vailla olevasta lahjasta.”¹⁸

Tämä Jumalan profeettojen todistus annettiin ennen kuin oppilaamme ja lapsemme tarvitsevat sitä eniten. Meidän on autettava heitä istuttamaan tämä todistus syvälle mieleensä ja sydämeensä. Emme voi tehdä mitään, mikä siunaisi oppilaitamme enemmän kuin se, että autamme heitä tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Meidän täytyy auttaa heitä rakastamaan Häntä, seuraamaan Häntä ja pyrkimään tulemaan Hänen kaltaisikseen. Jumalan profeettojen todistukseen lisään nöyränä oman todistukseni siitä, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja.

Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.