37:49

Älkää epäilkö vaan olkaa uskovia

Vanhin Dale G. Renlund

kahdentoista apostolin koorumista

ja sisar Ruth L. Renlund

Seminaarien ja uskontoinstituuttien vuosittainen koulutuslähetys • 12. kesäkuuta 2018 • Konferenssikeskuksen teatteri

Vanhin Dale G. Renlund: Olemme kiitollisia siitä, että saamme olla kanssanne. Olemme kiitollisia kaikesta, mitä teette opettaessanne ja tukiessanne seminaareja ja uskontoinstituutteja eri puolilla maailmaa. Muistakaa sitä tehdessänne aina, kuinka mieleistä palvelemisenne on Herralle. Hän kuuluu kuulijakuntaanne, Hän on teidän kanssanne, Hän käy ”teidän kasvojenne edellä”. Hän on ”teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla”, ja Hänen Henkensä ”on teidän sydämessänne” ja Hänen enkelinsä ovat ”teidän ympärillänne tukeakseen teitä”.¹

Herran ja Hänen kirkkonsa puolesta kiitän teitä uskostanne ja uskollisuudestanne. Kiitos siitä, että otatte saamanne tehtävät vastaan. Kiitos siitä, että autatte taivaallisen Isän lapsia palaamaan Hänen luokseen. Kiitos siitä, että kehotatte Hänen lapsiaan tulemaan Kristuksen luo.

Sisar Ruth L. Renlund: Kiitokset tälle ihanalle kuorolle, joka on osaltaan vaikuttanut Hengen läsnäoloon kokouksessamme. Olemme varmasti kaikki ylentyneet veli Chad H. Webbin ja vanhin Kim B. Clarkin kauniista sanoista. Kiitämme heitä myös heidän esimerkistään opetuslapseudessa. Olemme iloisia tästä tilaisuudesta puhua teille tänään uskosta ja epäilyksistä – aiheesta, joka teillä on usein esillä.

Vanhin Renlund: Kuvittele, että veneesi on kaatunut, ja olet keskellä valtamerta. Sinulla on pelastusliivi ylläsi, ja olet uinut tuntikausia kohti sitä, minkä arvelet olevan lähin ranta, mutta mistä et voi olla varma. Kärsit niin pahasta nestevajauksesta, että aina kun alat uida, sinua alkaa heikottaa. Parhaan arviosi mukaan rantaan on matkaa 30 kilometriä. Pelkäät henkesi puolesta. Kuulet kaukaa pienen moottorin äänen. Ääni kuulostaa tulevan sinua kohti; toivo pelastumisestasi kasvaa. Voit nähdä kalastusveneen lähestyvän.

Sisar Renlund: ”Voi, mikä onni”, ajattelet. Kapteeni näkee sinut! Vene pysähtyy, ja ystävällinen ahavoitunut kalastaja auttaa sinut veneeseen. Kömmit kiitollisena veneessä olevalle istuimelle henkäisten helpotuksesta. Kalastaja antaa sinulle vesipullon ja suolakeksejä. Vesi ja suolakeksit antavat sen verran voimia, että alat toipua koettelemuksestasi. Olet todella helpottunut ja tosi onnellinen. Olet matkalla kotiin.

Kun alat virkistyä ja sinusta alkaa tuntua paremmalta, alat kiinnittää huomiota asioihin, joita et aiemmin ollut huomannutkaan. Pullon vesi on vähän väljähtynyttä, eikä sitä, mitä olisit mieluummin nauttinut – Eviania tai Perrieriä. Se, mitä oikeastaan olisit halunnut saada syödäksesi, oli lihaleikkeleitä ja sen jälkeen suklaatäytteisen voisarven. Huomaat myös, että ystävällinen kalastaja on vanha ja hänellä on kuluneet saappaat ja farmarihousut. Hänen hattunsa hikinauha on likainen, ja hän vaikuttaa huonokuuloiseltakin.

Vanhin Renlund: Huomaat senkin, että vene on kulunut ja tyyrpuurin puolella keulassa on lommoja. Maalipinta on osittain halkeillutta, kulunutta ja rapisevaa. Huomaat myös, että kalastajan höllentäessä otettaan peräsimestä vene kaartaa oikealle. Alat huolestua siitä, että tämä vene ja tämä kapteeni eivät voisikaan tarjota tarvitsemaasi pelastusta. Kysyt vanhalta kalastajalta lommoista ja peräsimestä. Hän sanoo, ettei ole kovin huolestunut sellaisista, koska hän on seilannut apajan ja rannikon väliä samaa reittiä päivästä toiseen jo vuosikymmeniä. Vene on aina vienyt hänet turvallisesti ja luotettavasti sinne, minne hän on halunnut mennä.

Olet ällistynyt! Miksi ihmeessä hän ei ole huolissaan lommoista ja ohjauksesta? Ja miksei ravinto ole enemmän makusi mukaista? Mitä enemmän keskityt veneeseen ja kalastajaan, sitä enemmän huolestut. Alat kyseenalaistaa jopa päätöstäsi nousta veneeseen. Huolestut yhä enemmän. Lopulta vaadit kalastajaa pysäyttämään veneen ja päästämään sinut takaisin veteen. Vaikka olet vieläkin yli 20 kilometrin päässä rannikosta, et kestä ajatustakaan veneeseen jäämisestä. Vähän surullisena kalastaja auttaa sinua laskeutumaan takaisin valtamereen.

Sisar Renlund: Tässä vertauksessa vene edustaa kirkkoa ja kalastaja edustaa niitä, jotka palvelevat kirkossa.² Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ainoana tarkoituksena on auttaa taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta Heidän työssään Jumalan lasten pelastuksen ja korotuksen toteuttamiseksi.³ Mitä vene ja kalastaja opettavat meille kirkosta? Muuttavatko kirkossa olevat lommot ja rapiseva maali sen kykyä tarjota valtuutettuja pelastavia ja korottavia toimituksia, jotka auttavat meitä tulemaan taivaallisen Isämme kaltaisiksi? Jos kalastajan on pidettävä kiinni peräsimestä kaksin käsin, jotta se pysyisi kurssissa, tekeekö se tyhjäksi hänen ja veneen kyvyn viedä meidät turvallisesti ja luotettavasti sinne, minne haluamme mennä? Sinun ei tarvitse olla asetettu aviomieheni kaltaiseksi näkijäksi tietääksesi, että on riskialtista pudottautua takaisin veteen sen sijaan että pysyisit veneessä.

Jokainen kirkon jäsen tarvitsee oman todistuksensa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon totuudellisuudesta. Ilman sitä kääntymystä, mihin kuuluu voimallinen sydämen muutos, ihmiset voivat alkaa keskittyä vertauksessa olleisiin suolakekseihin ja rapisevaan maaliin.

Vanhin Renlund: Todistukseni alkoi muodostua asuessani Göteborgissa Ruotsissa. Olin 11-vuotias. Lähetysjohtaja oli kehottanut kaikkia nuoria lukemaan Mormonin kirjan. Isoveljeni, jota olen aina ihaillut ja kunnioittanut, oli ottanut tuon haasteen vastaan. Halusin olla samanlainen kuin hän, joten minäkin aloin lukea Mormonin kirjaa. Jossakin välissä – taisin olla lukemassa Alman kirjaa – toinen lähetysjohtajan neuvonantajista sanoi meille, että meidän tulisi rukoilla lukemastamme. Muistan oikein hyvin sen illan, jolloin noudatin tuota kehotusta. Muistan asuntomme ja huoneen, jossa veljeni ja minä nukuimme. Kun veljeni oli nukahtanut, nousin ylös, polvistuin vuoteeni ääreen ja aloin hyvin yksinkertaisesti rukoilla tietääkseni, onko Mormonin kirja totta.

En kuullut mitään ääntä, mutta ikään kuin Jumala olisi sanonut minulle: ”Olen sanonut sinulle kaiken aikaa, että se on totta.” Tuo kokemus muutti minua. Se muutti elämäni. Se aloitti uskon tapahtumasarjan, liittopolulla kulkemisen tapahtumasarjan, pyrkimyksen tehdä enemmän ja yrittää tulla paremmaksi. Juuri Göteborgissa opin tekemään parannusta. Juuri Göteborgissa aloin ihailla henkilöitä, jotka pitivät kutsumuksensa kunniassa ja jotka tekivät lujasti työtä rakentaakseen Jumalan valtakuntaa. Juuri siellä aloin ihailla Jumalan uskollisia pyhiä, asuivatpa he missä hyvänsä. Göteborgista ja Viktoriagatanin kokouspaikasta tuli minulle erityisiä paikkoja.

Alman varhaisista käännynnäisistä luemme: ”Ja nyt tapahtui, että kaikki tämä tehtiin Mormonissa, eli Mormonin vesien äärellä, metsässä, joka oli lähellä Mormonin vesiä; niin, kuinka kauniita ovatkaan Mormonin paikka, Mormonin vedet ja Mormonin metsä niiden silmissä, jotka siellä tulivat tuntemaan Lunastajansa; niin, ja kuinka siunattuja he ovatkaan, sillä he saavat laulaa hänen ylistyksekseen ikuisesti.”⁴

Juuri Göteborgissa aloin oppia tuntemaan Lunastajani. Göteborgista ja Viktoriagatanista tuli minun ”Mormonin veteni”.

Sisar Renlund: Missä sinä aloit oppia tuntemaan Lunastajasi? Miltä sinusta tuntui? Jos olet unohtanut sen, kehotamme sinua muistelemaan sitä ja kehottamaan niitä, joita opetat, muistelemaan, miltä se tuntui. Tämä tieto ja nämä tunteet ovat uskon alkutekijöitä.

Usko on valinta, joka jokaisen ihmisen on tehtävä. Usko ei ole sitä, että leikisti haluaisi jonkin olevan totta ja sitten mielikuvituksessaan vakuuttelisi itselleen asian olevan niin. Usko on varmuutta sellaisten asioiden olemassaolosta, joita emme ole nähneet luonnossa. Se on myös toiminnan periaate. Voitaisiin ehkä sanoa, että usko on jonkinlainen hengellinen muistikuva kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolostamme.

”Uskon täytyy kohdistua Jeesukseen Kristukseen, jotta se johdattaisi ihmisen pelastukseen. – – Usko syttyy Jumalan lähettämien valtuutettujen palvelijoiden [kuten te] opettaman evankeliumin kuulemisesta. – – Ihmeet eivät tuota uskoa, mutta vahva usko kehittyy kuuliaisuudesta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Toisin sanoen, usko tulee vanhurskaudesta.”⁵ Usko ei tule siitä, että vaatii Jumalalta merkkejä, vaan siitä, että tottelee ja noudattaa Hänen käskyjään.

Vanhin Renlund: Jumala haluaa, että meillä on uskoa. Hän haluaa, että meillä on uskoa, niin että Hän voi siunata meitä. Alma kertoi siitä nöyrille soramilaisille: ”Ja nyt, katso, minä sanon teille ja minä tahdon teidän muistavan, että Jumala on armollinen kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä; sen tähden hän haluaa ensiksi teidän uskovan, niin, nimittäin hänen sanaansa.”⁶

Usko on avain, jolla saa osakseen Jumalan armon. Sitten Alma opetti, että ihmisen täytyy päättää haluta uskoa ja sitten hänen on toimittava uskossa ennen kuin usko voi kasvaa. Alma jatkaa: ”Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.”⁷

Jotta usko voi kasvaa, meidän täytyy päättää uskoa. Meidän täytyy haluta uskoa. Meidän täytyy toimia uskossa.

Sisar Renlund: Ehkäpä havaintoesitys auttaa tämän seikan selventämisessä. Tässä meillä on laudanpätkä, jossa on naula. Meillä on myös 12 muuta naulaa. Kultaseni, annan sinulle tehtävän. Voisitko asettaa nämä 12 muuta naulaa tasapainoon tuon lautaan naulatun päälle?

Vanhin Renlund: Anteeksi kuinka?

Sisar Renlund: Onko se mahdollista? Noin, sait yhden laitettua. Enää 11 lisää. Yrittäessään ratkaista tätä ongelmaa jotkut saattaisivat yrittää asettaa yhtä naulaa toisen päälle ja lopettaisivat sitten.

Vanhin Renlund: Saisinko purukumia?

Sisar Renlund: Saattaisi luulla, että jatkaminen on mahdotonta. Monet ihmiset lakkaisivat yrittämästä ajatellen: ”Se on mahdotonta.”

Mutta jos olet halukas kysymään sen sijaan ”Onko se mahdollista?”, voisit olla halukas lähestymään asiaa toiselta kantilta. Yritä tehdä se tällä tavoin. Aseta yksi naula eteesi. Aseta sitten toinen naula ensimmäisen päälle poikittain niin, että sen kärki osoittaa itseesi päin. Aseta seuraava naula ensimmäisen päälle poikittain niin, että sen kärki on sinusta poispäin. Jatka asettamalla tällä tavoin vuorotellen kaikki muut paitsi viimeinen naula.

Kun teet niin, huomaat toimintatavan. Alat ajatella: ”Se voi olla mahdollista.” Toivosi kasvaa. Lopulta olet jo melkein suorittanut tehtävän.

Vanhin Renlund: Toivoni on todellakin kasvanut.

Sisar Renlund: Aseta viimeinen naula ylimmäksi ensimmäisen naulan suuntaisesti kärki vastakkaiseen suuntaan, poikittain muihin nauloihin nähden. Sillä tavalla! Juuri noin. Nyt, koskettamalla vain alimmaista naulaa, nosta ne kaikki oikein varovasti ja aseta alimmainen naula tasapainoon lautaan naulatun päälle.

Joskus ensimmäinen yritys ei onnistu. Kuten monessa muussakin asiassa, sinun on yritettävä uudelleen. Toimi samalla tavalla. Aseta viimeinen naula päällimmäiseksi ja hyvin, hyvin varovasti – –.

Vanhin Renlund: Tuota et sanonut aikaisemmin.

Sisar Renlund: Nosta kaikkia nauloja ja pidä ne tasapainossa. Juuri noin! Kun tiedät, kuinka se tehdään, ratkaisu vaikuttaa ilmeiseltä.

Vanhin Renlund: Ei saa hengittää!

Sisar Renlund: Sama pätee todistuksen saamiseen. Kun opimme saamaan vastauksen Jumalalta, tulos näyttää selvältä. Niin sanotaan tässä Mormonin kirjan lupauksessa, jota aviomieheni noudatti ollessaan 11-vuotias ja jota me kaikki olemme noudattaneet, kun saimme oman todistuksemme. ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.”⁸

Kun aloitat kysymällä ”Voisivatko nämä asiat olla totta?”, se johtaa uskoon. Jos aloitat kysymällä ”Voisivatko nämä asiat olla vääriä?”, se johtaa epäilykseen. Eikä epäilys koskaan johda uskoon.

Vanhin Renlund: Kerran vieraillessani eräässä vaarnakonferenssissa vaarnanjohtaja pyysi, että keskustelisin erään miehen kanssa, jota kutsun tässä Stepheniksi. Stephen oli ollut uskollinen kirkon jäsen. Hän oli kotiin palannut lähetyssaarnaaja ja hän oli solminut temppeliavioliiton. Hän oli palvellut uskollisesti monia vuosia, mutta hänessä oli herännyt epäilyksiä kirkkoon liittyvistä asioista. Kun keskustelin Stephenin kanssa, hän kertoi pitävänsä ongelmallisena sitä, että Joseph Smith kirjoitti tai saneli neljä eri kertomusta ensimmäisestä näystä. Hänestä se näytti tarkoittavan sitä, että Joseph Smith keksi koko asian.

Järjestin niin, että Stephen voisi olla yhteydessä mieheen, joka työskenteli kirkon historian osastolla ja joka oli tutkinut näitä neljää versiota vuosikymmeniä aiemmin. Stephen keskusteli tämän tutkijan kanssa. Seuraavan kerran, kun juttelin Stephenin kanssa, kysyin: ”No, mitä sinä ajattelet ensimmäisestä näystä?”

Hän vastasi: ”No, kaikki tuntuu olevan kunnossa, koska kysymyksiini on vastattu. Asia ei enää häiritse minua. Mutta nyt olen todella huolissani moniavioisuudesta, jota harjoitettiin Nauvoossa ja vuoden 1890 virallisen julistuksen jälkeen. Se vaivaa minua kovasti.”

Pyysin Stepheniä keskustelemaan erään toisen henkilön kanssa kirkon historian osastolta. Sen keskustelun jälkeen otin yhteyttä Stepheniin ja kysyin, mitä hänelle kuuluu.

Hän vastasi: ”No, se ei enää vaivaa minua. Ymmärrän, mitä silloin tapahtui, ja huolenaiheeni on selvitetty. Mutta nyt minua vaivaa se, että pappeus evättiin afrikkalaista syntyperää olevilta.”

Sisar Renlund: Stephen oli samanlainen kuin monet ihmiset. Hän oli valinnut ikuisen epäilijän osan. Saatuaan ajan myötä yhden huolenaiheen selvitettyä ilmestyi toinen tilalle. Huolimatta siitä, kuinka hyvin joku yritti vastata niihin kysymyksiin, hän löysi aina toisen epäilyksen aiheen. Stephenin tekoja voisi pitää kirkollisena versiona nuijapelistä. Tiedättehän sen lasten pelin, jossa myyrä pompsahtaa esiin, ja jos sitä napauttaa nuijalla, se ilmestyy esiin toisaalla.

Tilanne oli täysin erilainen, kuin erään naisen kohdalla, jonka tapasimme Lubumbashissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hänen nimensä on Angelique. Hän oli uskollinen kotiin palannut lähetyssaarnaaja. Hänellä oli luja todistus profeetta Joseph Smithistä. Hän rakasti Mormonin kirjaa. Hän rakasti kaikkea kirkkoon liittyvää.

Kun tapasimme hänet, hän oli lukemassa kirjaa, jonka yksi kirkon johtajista oli kirjoittanut ennen tuloaan kirkon presidentiksi. Kirja oli kirjoitettu ennen vuoden 1978 ilmoitusta pappeudesta, ja siinä esitettiin, että afrikkalaista syntyperää olevat eivät voisi päästä korotukseen syistä, jotka johtuivat siitä, mitä he olivat tehneet kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa. Angelique pyysi apua ymmärtääkseen, miksi asianlaita voisi olla niin. Eräs nykyinen kahdentoista koorumin jäsen kertoi hänelle, että tuo aiempi kirkon johtaja oli selvästikin ollut väärässä ja että tämä oli yksinkertaisesti ilmaissut mielipiteensä, joka ei pidä paikkaansa. Angelique tyytyi tähän selitykseen. Hän toimi uskossa pysyen liittopolulla ja luottaen Jumalaan.

Vanhin Renlund: Epäilys ei koskaan johda uskoon. Valo ei ole riippuvainen pimeydestä syttyäkseen. Kun Pietari oli vajoamassa veteen yritettyään kävellä vetten päällä, hänelle ei sanottu: ”Voi, Pietari, kunpa vain epäilisit enemmän.” Ei, vaan hänelle sanottiin: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”⁹

Julkaisussa Lectures on Faith selitetään uskon ja epäilyksen välisiä eroja: ”Siellä missä on epäilystä ja epävarmuutta, ei ole eikä voi olla uskoa. Sillä epäilys ja usko eivät ole samassa henkilössä yhdellä kertaa, joten henkilöillä, joiden mieltä epäilys ja pelot painavat, ei voi olla horjumatonta luottamusta; ja siellä, missä ei ole horjumatonta luottamusta, siellä usko on heikko; ja missä usko on heikko, siellä ihmiset eivät pysty taistelemaan kaikkea vastustusta, kaikkia koettelemuksia ja ahdistuksia vastaan, mitkä heidän on kohdattava voidakseen olla Jumalan perillisiä ja Kristuksen Jeesuksen kanssaperillisiä; ja he uupuvat ja vastustaja saa heihin vallan ja hävittää heidät.”¹⁰

Näin juuri tapahtui Stephenille. Hän antoi epäilyksen ja epävarmuuden vallata mielensä. Ajan myötä hänellä ei ollut voimaa vastustaa haasteita, joita kohtaamme kirkon jäseninä. Hänen mielensä uupui ja hänen uskonsa katosi.

Sisar Renlund: Se, että meillä on kysymys kirkosta ja sen opista, ei ole ongelma. Ongelma on siinä, että päättää olla ikuinen epäilijä. Joseph Smith ymmärsi sen lukiessaan: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.”¹¹

Kohta jatkuu kuitenkin seuraavasti: ”Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä.”¹²

Toisin sanoen, pyydä Jumalalta, äläkä epäile, ettei Hän vastaisi sinulle. Kohta jatkuu edelleen: ”Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, Kahtaalle horjuva ihminen [on] epävakaa kaikessa mitä tekee.”¹³

Saadaksemme sellaisen vastauksen, jota Joseph Smith etsi – saadaksemme sellaisen vastauksen, jota tarvitsemme – meidän tulee lähestyä Jumalaa uskovin sydämin ja mielin haluten saada tietää, mikä on Jumalan tahto.

Vanhin Renlund: Me rakastamme erästä tämän taloudenhoitokauden varhaisen apostolin, norjalaisen vanhin John A. Widtsoen, lausumaa. Lainaan omin sanoin hänen kaunopuheista lausumaansa: ”Epäilyksellä, ellei sitä muuteta tiedusteluksi [oikeita lähteitä käyttäen], ei ole minkäänlaista arvoa maailmassa. – – Se, joka ylpeilee siitä, että on epäilijä – – paikoilleen jämähtänyt epäilijä, itseensä tyytyväinen, haluton tekemään [asiaankuuluvia] ponnisteluja maksaakseen [jumalallisen] ymmärryksen vaatiman hinnan, vajoaa vääjäämättömästi epäuskon synkkään suohon. Hänen epäilyksensä kasvavat kuin myrkkysienet hänen henkisten ja hengellisten kammioidensa hämärissä varjoissa. Lopulta, sokeana kuin myyrä kolossaan, hän tavallisesti korvaa järjen ivalla ja työnteon saamattomuudella. Yksinkertaisin totuus on kaikkia sellaisia epäilyksiä arvokkaampi. – – Epäilys ei ole väärin, ellei siitä tule [itsessään] kaiken päämäärä. Se kohoaa arvokkaisiin korkeuksiin, kun siitä tulee aktiivinen [jumalallinen] totuuden etsintä ja totuuden harjoittaminen. – – Sellainen epäilys, joka ruokkii ja kasvattaa itseään ja piintyneellä saamattomuudella tuottaa lisää epäilyksiä, on pahuutta.”¹⁴

Vanhin Widtsoen sanat ovat yhä totta. Paikoilleen jämähtänyt epäilys ei johda Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen totuudellisuuden tuntemiseen; se ei johda todelliseen tietämykseen siitä, että meillä on hyvä, rakastava taivaallinen Isä. Me voimme tulla tietämään tämän myöhempien aikojen työn totuuden, mutta se edellyttää sitä, että valitsemme uskon emmekä epäillystä, ja että käännymme oikeiden lähteiden puoleen etsiessämme vastauksia. Se edellyttää sen ymmärtämistä, että valinta on meidän. Kyseessä ei ole jokin ulkoinen voima, joka määrää sen, otammeko vastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja pelastavat toimitukset elämässämme. Me päätämme turvautua Jumalaan.

Sisar Renlund: Joskus meidän on päätettävä, onko jokin asia totta vai ei. Mormon antaa meille ohjeen seurattavaksi: ”Niinpä kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalasta, ja se, mikä on pahaa, tulee Perkeleestä, – – Mutta katso, se, mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti; sen tähden kaikki, mikä kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää ja rakastamaan Jumalaa ja häntä palvelemaan, on Jumalan innoittamaa. – – Sillä katsokaa, veljeni, teille on annettu arvostelukyky, jotta voisitte erottaa hyvän pahasta; ja arvostelutapa on yhtä selvä – jotta voisitte tietää täysin varmasti – kuin päivänvalo eroaa pimeästä yöstä. Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta. Mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa – – on Perkeleestä.”¹⁵

Eli se on varsin yksinkertaista. Jos jokin valinta kannustaa meitä tekemään hyvää ja uskomaan Kristukseen, se on Jumalasta. Jos tuo valinta houkuttelee meitä tekemään pahaa ja kieltämään Kristuksen, se on paholaisesta. Kun alatte kulkea liittopolulla, voitte tietää, että ne asiat, jotka yrittävät saada teitä poikkeamaan tuolta polulta ja jotka yrittävät saada teitä olemaan uskomatta Kristukseen, ovat vääriä. Ne asiat, jotka saavat teidät uskomaan Jumalaan, rakastamaan Häntä ja pitämään Hänen käskynsä, ovat Jumalalta.

Vanhin Renlund: On mielenkiintoista, kuinka se, miten joku reagoi Hengen kuiskauksiin, riippuu siitä, päättääkö hän uskoa vai epäillä. Muistatte, kuinka Apostolien tekojen luvussa 2 apostolit alkoivat saarnata. He kuulivat taivaalta äänen, joka kuulosti rajulta tuulenpuuskalta. ”He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. – – Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ’Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä’”?¹⁶

Nämä ihmeelliset tapahtuvat saivat monia kääntymään. Mutta toiset reagoivat eri tavalla. Luemme, kuinka ”jotkut pilkkasivat: ’He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.’”¹⁷

Henki oli sama; tässä Pyhää Henkeä vuodatettiin noiden galilealaisten apostolien päälle, jotka saarnasivat Jeesuksesta Kristuksesta. Helluntaipäivänä Henkeä vuodatettiin runsain määrin, ja silti jotkut pilkkasivat käännynnäisiä ja selittelivät tapahtunutta järkiperäisesti. Sen johdosta he jäivät osattomiksi tästä tapahtumarikkaasta Pyhän Hengen vuodatuksesta. Mistä tämä ero johtui? Se oli heidän valintansa. Ne, jotka päättivät uskoa epäilyksen sijaan, saivat ihmeellisen hengellisen kokemuksen, mikä johti kääntymykseen.

Sisar Renlund: Almakin puhui tästä. Hän sanoi: ”Ja sen tähden se, joka paaduttaa sydämensä, saa vähäisemmän osan sanaa; ja sille, joka ei paaduta sydäntään, annetaan suurempi osa sanaa, kunnes hänen annetaan tietää Jumalan salaisuudet, kunnes hän tietää ne täysin. Ja niille, jotka paaduttavat sydämensä, annetaan vähäisempi osa sanaa, kunnes he eivät tiedä mitään hänen salaisuuksistaan; ja sen jälkeen Perkele ottaa heidät vangeiksi ja johdattaa heidät tahtonsa mukaisesti alas tuhoon.”¹⁸

Palataksemme vertaukseemme, ne, jotka päättävät pysyä kuluneessa, kenties kolhiintuneessa veneessä, jonka maali rapisee, ovat niitä, jotka eivät paaduta sydäntään. He astuvat liittopolulle ja pysyvät sillä. Sitten, kun he kestävät loppuun asti, heille annetaan lupaus iankaikkisesta elämästä. Se on suurin lahja, mitä Jumala voi antaa. Juuri tämän tapahtumasarjan välityksellä tulemme tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, tietämään Hänen elävän totuudellisuutensa ja tuntemaan Hänen rakkautensa ja myötätuntonsa. Tämä hengellinen lahja suodaan kaikille kelvollisille.

Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Pyhä Henki antaa toisten tietää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden. Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina.”¹⁹

Vanhin Renlund: Huhtikuussa 2009 minut hyväksyttiin kirkon johtavaksi auktoriteetiksi. Lokakuussa 2009 minua pyydettiin puhumaan yleiskonferenssissa. Se kuuluu ”uuden johtavan auktoriteetin simputusohjelmaan”. Minua jännitti, pystyisikö isäni kuuntelemaan konferenssia. Hän oli koko elämänsä ajan tehnyt ahkerasti töitä puuseppänä ja rakennusmiehenä, ja 92-vuotiaana hänellä oli vakavia ongelmia selkänsä kanssa. Hän ei kyennyt saapumaan konferenssikeskukseen. Niinpä yksi sisaristani piti huolta siitä, että hän pystyi seuraamaan kokousta televisiosta kotonaan Salt Lake Cityssä.

Konferenssin jälkeen menin hänen luokseen kuullakseni, mitä mieltä hän oli puheestani. Hän oli harvapuheinen mies eikä liiemmin jaellut kohteliaisuuksia.

Minä kysyin: ”Isä, näitkö konferenssin?”

Hän vastasi: ”Ja.”

Minä kysyin: ”Isä, kuulitko minun puheeni?”

Hän vastasi: ”Ja.”

Kysyin: ”No, isä, mitä ajattelit siitä?”

Hän vastasi: ”No, se oli ihan hyvä. Olin melkein ylpeä siitä.” Sen suurempaa kohteliaisuutta häneltä ei olisi voinut odottaakaan.

Mutta sitten sain kuulla, että sinä iltapäivänä hän oli vähän hämmentynyt, koska hän halusi kiihkeästi kertoa minulle edellisenä yönä näkemästään unesta. Hän ei ollut mikään unien näkijä. Hänellä ei koskaan ollut kovin mielikuvituksellisia ajatuksia. En tiedä hänen koskaan valehdelleen. Hän oli aina ollut kaunistelemattoman rehellinen, tahdittomuuteen asti. Hän sanoi: ”Näin unta, että kuolin ja näin Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen. Hän otti minut syleilyynsä ja sanoi, että syntini oli annettu anteeksi. Ja Dale, se tuntui todella hyvältä.” Siinä oli kaikki, mitä hän sanoi, ja sain hillittyä itseni enkä kysellyt asiasta enempää. Kaksi kuukautta myöhemmin, kun Ruth ja minä olimme Madagaskarissa, hän kuoli.

Isäni, joka oli liittynyt kirkkoon 24-vuotiaana Luodossa Suomessa, oli elänyt koko elämänsä saamansa valon ja tiedon mukaan. Hän teki kaiken sen, mitä häntä koskaan pyydettiin tekemään. Hänestä tuli kelvollinen saamaan Hengen lahjana tiedon siitä, että Jeesus on Kristus ja että Hänet ristiinnaulittiin maailman syntien ja hänen omien syntiensä tähden. Kelvollisuus tuon lahjan saamiseen ei riipu sukupuolesta eikä pappeuden virasta. Se riippuu kelvollisuudesta tuohon lahjaan sen perusteella, että valitsee uskon, valitsee liittopolun.

Sisar Renlund: Veljet ja sisaret, kun autatte ihmisiä voittamaan epäilykset ja harjoittamaan uskoa, saavutatte sen, mitä presidentti Russell M. Nelson on kehottanut meitä kirkkona tekemään. Hän on sanonut: ”Sanomamme maailmalle on yksinkertainen ja vilpitön: me kutsumme kaikkia Jumalan lapsia verhon kummallakin puolen tulemaan Vapahtajansa luokse, ottamaan vastaan pyhän temppelin siunaukset, kokemaan kestävää iloa ja tulemaan kelvollisiksi iankaikkiseen elämään.”²⁰ Tämän kehotuksen vastaanottaminen on uskon osoitus.

Kun opetatte, autatte myös niitä, jotka ovat poikenneet liittopolulta. Te opetatte heitä, heidän lapsiaan, lastenlapsiaan ja kenties näiden lapsia varten. Vapahtaja on sanonut: ”Sellaisia teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät; ja te olette keinona pelastuksen tuomisessa heille.”²¹

Tämä on suurta optimismin aikaa kirkossa. Totuus, joka oli piilossa vuosisatojen ajan, on ilmoitettu. Pyhiä temppeleitä on eri puolilla maailmaa. Lähetyssaarnaajat saarnaavat suuren ilon sanomaa lähestulkoon jokaisessa maassa. Myöhempien aikojen pyhinä ja Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me olemme yhtä palvellessamme ”pyhemmällä tavalla”, kuten presidentti Nelson on kehottanut, ja Herra jouduttaa työtään ”aikanaan”²². Viinitarhan Herra tekee työtä meidän kanssamme.²³ Teidän opettamanne sanoma on suuren ilon ja onnen sanoma, joka on siunauksena uskollisille.²⁴

Vanhin Renlund: Ensimmäinen tehtävä, jonka sain kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä, oli mennä kertomaan kirkon historian osastolle, että tulisin vanhin Jeffrey R. Hollandin tilalle neuvojaksi heidän osastolleen. Kuten voitte kuvitella, siellä ”itkettiin ja valitettiin ja kiristeltiin hampaita”²⁵, kun he saivat tietää, että heidän rakastettu neuvojansa korvattaisiin toisella. Sitä seurasi äkillinen pula paperinenäliinoista.

Osana tehtävääni kirkon historian osaston neuvojana olen lukenut kaikki osat julkaisusarjasta The Joseph Smith Papers. Olen myös lukenut ensimmäisen osan uudesta kerronnallisesta kirkon historiasta nimeltään Pyhät. ²⁶ Se, että olen lukenut kaiken, minkä Joseph Smithin on koskaan sanottu kirjoittaneen tai sanoneen, on yksinkertaisesti vahvistanut todistustani hänen tehtävästään profeettana, jonka Jumala valitsi palauttamaan Hänen työnsä maan päälle.

Joseph Smith ei koskaan käyttäytynyt kuin huijari, joka pyrki petkuttamaan ihmisiä. Joseph Smith uskoi selvästi nähneensä sen, mitä hän sanoi nähneensä: meidän taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen, Moronin, Johannes Kastajan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, Mooseksen, Eliaksen ja Elian. Hän käyttäytyi selvästi kuin henkilö, jolla oli ollut hallussaan nuo kultalevyt ja joka oli kääntänyt nuo muinaiset tekstit Jumalan lahjan ja voiman avulla. Hän käyttäytyi selvästi kuin henkilö, joka sai ilmoitusta itseltään Jeesukselta Kristukselta. Hän käyttäytyi selvästi kuin henkilö, joka oli saanut pappeuden ja pyhän apostolinviran avaimet.

Tiedän viiden aistini tuntemuksia ja ilmaisukykyä voimallisemmilla ja luotettavammilla tavoilla, että Joseph Smith näki, mitä hän sanoi nähneensä, käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla ja sai pappeuden siihen kuuluvine avaimineen ihmiskunnan pelastamiseksi. Tiedän, että se on totta. Tiedän, että nuo avaimet ovat maan päällä nykyään ja että presidentti Nelson on Joseph Smithin oikeutettu seuraaja maan päällä.

Se, mitä me pidämme lommoina ja rapisevana maalina kuluneessa veneessä, voi iankaikkisuuden näkökulmasta osoittautua jumalallisesti pyhitetyksi ja jumalallisesti ohjatuksi. Joko Herralla on osansa niiden lommojen ja rapisseen maalin aiheuttajana, tai Hän käyttää niitä omia tarkoituksiaan varten. Tiedän omakohtaisesti, että Herra Jeesus Kristus johtaa työtään maan päällä tänä aikana. Hänen palvelijansa tuntevat Hänet hyvin. Minä tunnen Hänet.

Sisar Renlund: Lausun kiitollisena todistukseni siitä, että tiedän Jeesuksen Kristuksen olevan Vapahtajamme. Kun harjoitamme uskoa, emme epäilystä, Hänen sovitusuhriinsa ja tuon sovituksen hedelmiin, elämäämme siunataan iankaikkisesti. Olen kiitollinen siitä, että Hän on palauttanut kirkkonsa tänä aikana kaikkien niiden siunausten kanssa, jotka ovat koskaan olleet saatavilla Jumalan lapsille maan päällä.

Vanhin Renlund: Sanomamme on: ”Älkää epäilkö vaan olkaa uskovia.”²⁷ Olen täällä tehtävässäni Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina. Olen täällä Jeesuksen Kristuksen nimen erityisenä todistajana, että Hän elää ja on maailman Vapahtaja. Todistan Hänen merkittävästä myötätunnostaan, rakkaudestaan ja huolenpidostaan kaikkia Jumalan lapsia kohtaan. Todistan Hänen verrattomasta sovitusuhristaan teidän ja itseni puolesta. Kun olen oppinut tuntemaan Vapahtajan, olen saanut tietää Hänen suuren halunsa laittaa asiat järjestykseen, auttaa haavoja paranemaan ja korjata särkyneitä sydämiä. Ne kuuluvat Hänen merkittäviin ominaisuuksiinsa.

Rukoilen todella Jumalan runsaimpia siunauksia teille, perheillenne ja oppilaillenne, ja rukoilen, että autatte oppilaitanne kehittämään uskoaan Jeesukseen Kristukseen, niin että he eivät epäile vaan ovat uskovia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.