Pyhät – kertomus Jeesuksen Kristuksen kirkosta myöhempinä aikoina
Presidentti Brigham Young (1801–1877) kehotti vuonna 1861 kirkon historioitsijoita muuttamaan lähestymistapaansa. ”Kirjoittakaa kertovaan tyyliin”, hän neuvoi, ja ”kirjoittakaa vain noin kymmenesosa tähänastisesta.”1
Seuraavien sivujen kertomus noudattaa tätä neuvoa. Minulla on ilo esitellä uusi neliosainen sarja nimeltä Pyhät – kertomus Jeesuksen Kristuksen kirkosta myöhempinä aikoina. Ensimmäinen luku on tässä numerossa, ja seuraavia lukuja julkaistaan tässä lehdessä useiden seuraavien kuukausien kuluessa. Ensimmäinen kirja tulee saataville myöhemmin tänä vuonna ja muut osat sen jälkeen.
Pyhät on valmisteltu vastauksena Herran käskyyn pitää ”kirkon aikakirjaa ja historiaa jatkuvasti” (OL 47:3). Toisin kuin aiemmat kirkon historiat, se on kerronnalliseen, mukaansatempaavaan tyyliin kirjoitettua historiaa, jota niin nuorten kuin aikuistenkin on helppo lukea.
Pyhät ei kuitenkaan ole historiallista sepitettä. Se on tosikertomus, joka perustuu aiemmin eläneiden ihmisten muistiinmerkintöihin. Historialliset lähteet tukevat jokaista yksityiskohtaa ja jokaista vuorosanaa. Viitteet jokaisen luvun lopussa ohjaavat asiakirjoihin ja muihin lähteisiin. Ne, jotka haluavat lukea varsinaisia asiakirjoja, ymmärtää paremmin asiaan liittyviä aiheita ja löytää vielä lisää kertomuksia, saavat linkit kirjojen takaosasta sekä verkosta sivustolla pyhät.lds.org.
Palautuksen rikas kudelma
Nämä kirjat eivät ole pyhiä kirjoituksia, mutta pyhien kirjoitusten tavoin niihin sisältyy sekä jumalallista totuutta että kertomuksia epätäydellisistä ihmisistä, jotka pyrkivät tulemaan pyhiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta (ks. Moosia 3:19).
Yhdessä nämä neljä osaa kertovat Herran kirkosta, joka pyrkii täyttämään sille annetun käskyn tehdä pyhät täydellisiksi (ks. Ef. 4:11–13).
Pyhät on muodoltaan ja tyyliltään hyvin erilainen kuin kirkon aiemmin julkaisemat kaksi edellistä moniosaista historiaa, ja se on tarkoitettu eri kohderyhmälle. Ensimmäisen historian pani alulle Joseph Smith 1830-luvulla, ja sitä julkaistiin vuodesta 1842 alkaen.2 Toisen julkaisi 1930-luvulla kirkon apulaishistorioitsija B. H. Roberts.3 Palautetun evankeliumin leviäminen sen jälkeen ympäri maailman ja Herran käsky pitää jatkuvasti historiaa ”hyväksi kirkolle ja nouseville sukupolville” (OL 69:8) ovat merkkinä siitä, että on aika sisällyttää kertomukseen lisää myöhempien aikojen pyhiä.
Pyhät kertoo tavallisista miehistä ja naisista kirkon alkuajoista nykyisyyteen. Siinä on myös uutta tietoa ja näkemystä jo aiemmin tunnetuista ihmisistä ja tapahtumista kirkon historiassa. Jokainen kertomus lisää ymmärrystä ja arvonantoa niitä pyhiä kohtaan, jotka ovat eläneet aiemmin ja tehneet kirkosta sen, mitä se on nykyään. Teidän laillanne heillä oli haasteita ja menestystä, ja he tekivät uhrauksia vakiinnuttaakseen Siionin. Yhteen koottuina heidän kertomuksensa – ja teidän – luovat palautuksen rikkaan kudelman.
Pyhä menneisyytemme
Mormonin kirjan aikakirjanpitäjät kirjoittivat sekä suuriin että pieniin levyihin. Suuriin levyihin he tallensivat poliittista ja sotahistoriaa. Pieniin levyihin he tallensivat sitä, ”mikä on Jumalan” ja mikä on kallisarvoisinta, kuten ”saarnaamista, joka on pyhää, tai ilmoitusta, joka on suurta, tai profetoimista” (1. Nefi 6:3; MK Jaak. 1:2, 4). Pieniä levyjä pidettiin ”Kristuksen tähden ja kansamme tähden” (MK Jaak. 1:4). Pyhät pyrkii olemaan ”pienten levyjen” historiaa, joka keskittyy pyhään menneisyyteemme. Siten se sisältää vain pienen otoksen kaikista niistä kertomuksista, joita voitaisiin kertoa osoittamaan, kuinka Herra toimii myöhempien aikojen pyhien elämässä.
Pyhät ei ole kirja pelkästään aikaisempina aikoina eläneistä epätäydellisistä ihmisistä, joista tuli parempia Herran avulla. Se on myös kirja niitä epätäydellisiä ihmisiä varten nykyään, jotka haluavat muistaa Hänet aina. Se auttaa muistamaan, kuinka armollinen Vapahtaja on ollut kansalleen, kuinka Hän on tehnyt heikoista ihmisistä vahvoja ja kuinka pyhät ympäri maailman ovat liittyneet yhteen edistääkseen Herran työtä.