”Kuka minä teidän mielestänne olen?”

Pietarin todistus Kristuksesta

Terry B. Ball

uskontokasvatuksen professori, Brigham Youngin yliopisto

Kun opimme rakastamaan ja ymmärtämään apostoli Pietaria, olemme valmiimpia ja kykenevämpiä ottamaan vastaan hänen erityisen todistuksensa Kristuksesta.

Uskovat ihmiset rakastavat apostoli Pietaria – kenties siksi, että hän vaikuttaa meistä niin aidolta ja helposti lähestyttävältä. Voimme myötäelää hänen kanssaan. Ihailemme hänen rohkeuttaan, kun hän hylkäsi kaiken, jätti ”heti” verkkonsa Mestarin kutsuessa: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:18–20.) Ymmärrämme hänen hämmennyksensä vertausten tarkoituksesta ja sanomasta (ks. Matt. 15:15–16). Tunnemme epätoivon hänen huudahduksessaan: ”Herra, pelasta minut!”, kun hänen jalkansa ja uskonsa horjuivat myrskyisillä vesillä sinä yönä Galileanjärvellä (ks. Matt. 14:22–33). Arvostamme hänen pelonsekaista kunnioitustaan Kirkastusvuorella (ks. Matt. 17:1–13). Itkemme hänen kanssaan häpeästä hänen kiellettyään Herran kolme kertaa (ks. Matt. 26:69–75), murehdimme hänen kanssaan Getsemanessa (ks. Matt. 26:36–46) ja jaamme hänen ilonsa ja ihmetyksensä tyhjän haudan äärellä (ks. Joh. 20:1–10).

Ehkäpä evankeliumien kirjoittajat ovat halunneet meidän solmivan tämän henkilökohtaisen yhteyden Pietariin. Kertomuksissaan he näyttävät tarkoituksellisesti säilyttäneen hänen kokemuksiaan ja keskustelujaan Jeesuksen kanssa enemmän kuin kenenkään muun alkuperäisen kahdentoista apostolin.¹ Monet meistä otaksuvat, että Pietarille on annettu niin paljon huomiota evankeliumeissa, koska hänestä tuli apostolien keskuudessa puhemies ja johtaja. Mutta kenties Matteus, Markus, Luukas ja Johannes puhuvat Pietarin ja Kristuksen välisestä yhteydestä niin usein ja läheisesti myös siksi, että he ovat toivoneet, että kun opimme rakastamaan ja ymmärtämään Pietaria, olemme valmiimpia ja kykenevämpiä ottamaan vastaan hänen erityisen todistuksensa Kristuksesta – todistuksen, jonka antamiseen häntä on selvästikin huolellisesti valmistettu.

Pietarin valmistautuminen

Koska Pietari oli Jeesuksen mukana Jeesuksen koko palvelutyön ajan kuolevaisuudessa, tämän apostolin silminnäkijänä saama todistus, että Mestari on Messias, näyttää muodostuneen niiden älyllisten, käytännöllisten ja ilmoitusta sisältävien kokemusten myötä, joita hänelle suotiin. Toisin sanoen hän sai todistuksensa, kuten me nykyään, päänsä, käsiensä ja sydämensä kautta.

Pietari tiesi, että Jeesus Nasaretilainen oli enemmän kuin pelkkä ihminen, sillä hän näki Jeesuksen antavan sokeille näön, puhdistavan spitaalisia, saavan rammat kävelemään ja herättävän kuolleita (ks. Matt. 11:4–5; ks. myös Joh. 2:11; 10:25; 20:30–31). Hänen loogista vakaumustaan, että Jeesus on Kristus, vahvisti se, mitä hän oli oppinut toimiessaan Mestarin ohjeiden mukaan. Hän heitti verkkonsa Vapahtajan ohjeen mukaan ja sai valtavan määrän kaloja (ks. Luuk. 5:1–9; Joh. 21:5–7). Kun Vapahtaja pyysi häntä ”tulemaan”, hän käveli veden päällä (ks. Matt. 14:22–33). Ja kun hän jakoi Vapahtajan ohjeiden mukaan väkijoukolle vähäisen määrän leipää ja kalaa, moninkertaistumisen ihme tapahtui hänen omissa käsissään (ks. Joh. 6:1–14).

Nuo todisteet, jotka Pietari sai käyttämällä päätään ja käsiään, ovat varmasti täydentäneet merkittävästi hänelle annettua voimallisinta todistetta – hänen sydämelleen ilmoitettua todistusta. Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?”, he toistivat aikalaistensa yleisiä johtopäätöksiä. Sitten Vapahtaja teki kysymyksestä henkilökohtaisen kysymällä: ”Entä te? – – Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Ks. Matt. 16:13–15.) Pietari sanoi epäröimättä:

”’Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.’

Jeesus sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.’” (Matt. 16:16–17.)

Pietarin valmistautumiseen Kristuksen erityiseksi todistajaksi sisältyi useita jossakin määrin yksityisiä kokemuksia Jeesuksen kanssa.² Sellaisia henkilökohtaisia neuvoja ja ohjeita hän sai usein lähestyessään Vapahtajaa kysymyksin tai kun Kristus huomasi hänen tarvitsevan lisää valmennusta.³

Pietari oli kaikista Kristuksen opetuslapsista myös mahdollisesti se, jota nuhdeltiin eniten.⁴ Yllättävää kyllä, Pietari päätti olla loukkaantumatta vaan sen sijaan seurasi edelleen Mestaria ja sai päivittäin vahvistusta todistukselleen ja oppi Häneltä lisää.⁵

Tämän galilealaisen kalastajan valmistautuminen huipentui tapahtumiin, jotka hän ristiinnaulitsemisen jälkeen näki omin silmin. Kuultuaan tyhjästä haudasta Pietari kiiruhti nähdäkseen sen itse, ja ”hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mitä oli tapahtunut” (ks. Luuk. 24:1–12; ks. myös Joh. 20:1–9). Luukas kirjoittaa, että jossakin vaiheessa sinä samana päivänä ylösnoussut Vapahtaja ilmestyi kahden kesken Pietarille, vaikka tiedämme tuosta tapahtumasta kovin vähän (ks. Luuk. 24:34; 1. Kor. 15:3–7). Myöhemmin samana iltana ylösnoussut Herra ilmestyi apostoleille ja joillekin muille opetuslapsille kehottaen heitä tunnustelemaan haavoja Hänen kehossaan. Sitten Hän avasi heidän ymmärrystään siitä, kuinka Hänen ylösnousemuksensa täytti Mooseksen lakiin ja pyhiin kirjoituksiin kirjoitetut profetiat, julistaen: ”Te olette tämän todistajat” (ks. Luuk. 24:36–48; ks. myös Mark. 16:14; Joh. 20:19–23). Yksitoista opetuslasta matkasivat myöhemmin Galileaan, kuten Vapahtaja oli heitä käskenyt, ja siellä vuorella, jolla Jeesus oli heidät asettanut, Hän vakuutti heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (ks. Matt. 28:7, 10, 16–20).

Kaikella tällä Pietarin päätä, käsiä ja sydäntä koulutettiin edelleen, niin että hän oli ylösnousseen Kristuksen todistaja, sillä hän näki ylösnousseen Herran silmillään, kuuli Häntä korvillaan, tunnusteli Häntä käsillään ja varmasti tunsi jälleen Hengen vahvistuksen sydämessään.

Pietarin saama toimeksianto

Aivan kuten se, että Pietari ymmärsi täysin Messiaan sovitustyön, vaati aikaa, opetusta ja kokemuksia, myös hänen oman tehtävänsä ymmärtäminen Kristuksen erityisenä todistajana oli asteittainen prosessi.

Vaikuttaa siltä, että Pietari tajusi täysin, mitä häneltä vaadittiin, vasta kun Herra opetti häntä Galileanjärven rannalla. Tunnusteltuaan kaksi kertaa ristiinnaulitsemisen aiheuttamia haavoja Mestarin ylösnousseessa kehossa mutta ilmeisesti ihmetellen yhä, mitä hänen itsensä pitäisi tehdä, Pietari ilmoitti: ”Minä lähden kalaan” (Joh. 21:3). Nyt kun Jeesus ei ollut enää heidän kanssaan, Pietari näytti alistuneen palaamaan entiseen elämäänsä ja elinkeinoonsa. Hänen veljensä seurasivat perässä.

Vaikka he uurastivat koko yön, he eivät saaneet mitään. Lähestyessään rantaa todennäköisesti uupuneina ja lannistuneina he näkivät jonkun, jota he eivät tunnistaneet, seisovan siellä ja kehottavan heitä heittämään verkkonsa uudelleen veteen. Ehkäpä muistaen aiemman tilanteen, jolloin samankaltaisen ohjeen noudattaminen oli johtanut suureen saaliiseen, he toimivat niin tällä kertaa vastustelematta tai kyselemättä (ks. Luuk. 5:1–9; Joh. 21:3–6). Kun he nostivat verkkonsa ja ne olivat jälleen kerran täynnä kaloja, Johannes huudahti Pietarille: ”Se on Herra!” (Joh. 21:7.) Pietari ei malttanut odottaa, että vene ennättäisi rantaan, vaan ”hyppäsi veteen” päästäkseen pikemmin Mestarin luo (Joh. 21:7). Kun muut saapuivat, heitä oli odottamassa kala- ja leipäateria (ks. Joh. 21:9).

Aterian jälkeen Jeesus kääntyi Pietarin puoleen ja mitä todennäköisimmin osoitti juuri niitä kaloja, joita Pietari oli päättänyt tavoitella, ja kysyi apostoliltaan: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä?” (Joh. 21:15, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.) Pietari piti varmasti tätä kysymystä outona. Tietenkin hän rakasti Vapahtajaa enemmän kuin kaloja – tai kalastamista. Ehkäpä hänen vastauksessaan on hiven epäuskoisuutta: ”Rakastan, Herra, – – sinä tiedät, että olet minulle rakas”, johon Kristus vastasi: ”Ruoki minun karitsoitani” (Joh. 21:15). Jälleen Vapahtaja esitti Pietarille tämän kysymyksen, ja Pietari vakuutti taas rakkauttaan Kristukseen. Kristus antoi jälleen käskyn: ”Kaitse minun lampaitani” (Joh. 21:16). Pietaria murehdutti, kun Jeesus pyysi kolmannen kerran opetuslastaan vakuuttamaan rakkauttaan. Voimme tuntea ahdistuksen ja kiihkeyden Pietarin kolmannessa todistuksessa: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” (Joh. 21:17.) Jälleen kerran Jeesus antoi käskyn: ”Ruoki minun lampaitani” (Joh. 21:17).⁶ Jos Pietari todella rakasti Herraa, niin hänen ei pitänyt enää olla kalastaja vaan sen sijaan paimen, joka huolehtii Mestarin laumasta.⁷ Pietarin toiminta ja palvelutyö tuosta hetkestä lähtien vahvistaa, että hän ymmärsi viimein toimeksiantonsa ja tehtävänsä olla Kristuksen erityinen palvelija ja todistaja.

Pietarin todistus

Sen päivän jälkeen Galileassa Pietari alkoi täyttää Kristukselta saamaansa toimeksiantoa osoittaen huomattavaa uskoa, rohkeutta ja perusteellisuutta. Johtavana apostolina hän astui esiin kutsumuksessaan toimia kirkon johtavana virkailijana. Vaikka tämä virka toi monia velvollisuuksia, jotka veivät aikaa, Pietari ei laiminlyönyt vastuutaan olla aina Kristuksen todistaja, muun muassa kokoontuneelle väkijoukolle, kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaipäivänä (ks. Ap. t. 2:1–41), Salomon temppelin portilla ihmeellisen parantamisen jälkeen (ks. Ap. t. 3:6–7, 19–26), kun hänet vangittiin ja vietiin juutalaisjohtajien eteen (ks. Ap. t. 4:1–31; ks. myös Ap. t. 5:18–20), kun hän saarnasi pyhille (ks. Ap. t. 15:6–11) ja kirjeissään.

Kirjeissään hän muistelee henkilökohtaista todistustaan Kristuksen kärsimyksestä ja ilmaisee toivonsa olla ”osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä” (1. Piet. 5:1). Loppua kohden hän myöntää päättäväisesti, että hänenkin ”[majansa] puretaan kohta – sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut” (2. Piet. 1:14).

Tehdessään tämän vakavan huomion Pietari on saattanut pohtia sanoja, jotka Jeesus lausui hänelle niin monta vuotta aiemmin Galileanjärven rannalla. Siellä, käskettyään Pietaria ruokkimaan lampaitaan, Vapahtaja julisti: ”Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” (Joh. 21:18.) Johannes selitti tätä: ”Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi [Pietarille]: ’Seuraa minua.’” (Joh. 21:19.) Kun Pietari pohti kuolemaa vanhalla iällään, hän varmastikin pystyi tuntemaan rauhaa ja iloa tiedosta, että hän oli todellakin seurannut Kristusta elämässä ja oli valmis seuraamaan Häntä kuolemassa.

Kunpa Uudessa testamentissa olisi säilynyt enemmän Pietarin toimintaa ja kirjoituksia. Se, mitä on säilynyt, on aarre ja tekee tämän uskollisen kalastajan meille rakkaaksi. Aikakirja, vaikka se onkin pieni, osoittaa meille, kuinka Kristus valmisti huolella ja henkilökohtaisesti Pietaria olemaan Hänen erityinen todistajansa. Kun luemme kertomusta, voimme havaita oman uskomme Kristukseen ja ymmärryksemme Hänestä kasvavan Pietarin uskon ja ymmärryksen myötä. Tuo kasvu voi antaa meille toivoa ja näkemystä omalla henkilökohtaisella uskon matkallamme. Tarkkaillessamme, miten se, mitä Kristus odotti Pietarilta, alkoi selvitä hänelle, ja sitten nähdessämme sen rohkeuden ja omistautumisen, jolla hän uurasti täyttääkseen Vapahtajalta saamansa toimeksiannon, meidät johdetaan pohtimaan kysymyksiä ”Mitä Kristus odottaa minulta?” ja ”Teenkö tarpeeksi?” Tutkiessamme Pietarin todistusta Kristuksesta huomaamme toistavamme innokkaasti hänen sanansa: ”Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet se Kristus, elävän Jumalan Poika” (Joh. 6:69, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).