Missä on aarteeni?
Ashlee Cornell
Oklahoma, USA
Kuvitus Joshua Dennis
Lähetettyäni lapset kouluun aloin miettiä loppupäivää. Minulla oli paljon tehtävää, mutta olin menossa yövuoroon sairaalaan, joten aikaa oli rajallisesti. Voisin tehdä pihatöitä, jatkaa tilkkutäkin tekoa veljenpoikani syntymäpäivälahjaksi tai harrastaa liikuntaa. Sitten muistin presidentti Ezra Taft Bensonin (1899–1994) sanat:
”Kun asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle, kaikki muu asettuu oikealle paikalleen tai jää pois elämästämme” (”Suurin käsky – rakasta Herraa” Valkeus, heinäkuu 1988, s. 3).
”Siis pyhät kirjoitukset!” ajattelin. Istuuduin pöytäni ääreen ja jatkoin pyhien kirjoitusten tutkimista kohdasta, johon olin jäänyt edellisenä päivänä:
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen – –.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:19–21.)
”Missä on aarteeni?” mietin. Pyhien kirjoitusteni vieressä oli mieheni suvusta neljä nimeä, jotka olin äskettäin vienyt temppeliin. Mieheni vanhemmat olivat suvuissaan ensimmäiset, jotka liittyivät kirkkoon. Olin tutkinut kaksi viime vuotta edesmenneen appeni sukulinjaa. Päätin käydä FamilySearch-sivustolla katsomassa, oliko toimitukset kirjattu suoritetuiksi.
Katselin temppelikuvakkeita hänen sukulinjansa kohdalla. Yllätyksekseni muutamia nimiä, jotka olin valmistanut sinetöimistoimituksia varten, ei ollut kirjattu suoritetuiksi. Olin varmaankin hukannut kortit, eikä sinetöimisiä ollut vielä tehty! Heti kun olin tulostanut nimet uudelleen, mieleeni tuli selkeä ajatus: ”Nyt voit jatkaa päivääsi.”
Tunsin rauhaa tietäessäni, että olin asettanut Herran ensimmäiselle sijalle. Hän oli auttanut minua keskittymään siihen, mikä oli tärkeintä. Arvostan todellakin eniten sitä, että saan olla perheeni kanssa iankaikkisuuksissa. Tiedän, että jos asetan Jumalan ensimmäiselle sijalle, kaikki muu koituu omaksi hengelliseksi hyödykseni ja muiden hyödyksi.