2:3

Hänen rakkautensa valossa

Bonnie H. Cordon

Nuorten Naisten ylijohtaja

Kirkon koululaitoksen koulutuslähetys • 12. kesäkuuta 2019 • Kirkon toimistorakennuksen ensimmäisen kerroksen auditorio

Veljet ja sisaret, on ehdoton ilo olla teidän kanssanne tänään.

Meille on ollut siunaus kuulla veli Chad Webbin sanat. On hämmästyttävää, kuinka paljon Herra rakastaa meitä. Tämä rakkautta käsittelevä aihe painettiin veli Webbin sydämeen ja minun myös. On kiinnostavaa, kuinka puhumme tästä samanaikaisesti. Toivon, että hetken ajan kirjaatte vaikutelmia, joita tänään saatte aiheesta rakkaus.

Haluan myös ilmaista valtavan kiitollisuuden vanhin Kim B. Clarkille ja veli Chad Webbille siitä, että he noudattavat Hengen kehotuksia jatkuvissa ja rukouksentäyteisissä pyynnöissään nuorten vahvistamiseksi. Kun saimme profeetallisen painotuksen keskittyä evankeliumin oppimisessa kotiin, nämä uskolliset veljet kysyivät: ”Kuinka nuoret voivat olla merkittävämpi väline kodin vahvistamisessa?” Te tiedätte, mitä tapahtui seuraavaksi. He kävivät läpi yksitoista erilaista kouluaikataulua eri puolilta maailmaa sovittaakseen seminaarikurssit siihen pyhien kirjoitusten kirjaan, jota kunakin vuonna käytetään Tule ja seuraa minua -opetusohjelmassa. Tämä innoitettu muutos on kerrassaan ihmeellinen!

Olen innoissani kuvitellessani, kuinka nuoret ja nuoret aikuiset vievät evankeliumin totuuksia luokistaan koteihinsa. He saavat varmuutta sekä omaan ymmärrykseensä että kykyynsä kertoa evankeliumista muille. Se, että he kuulevat oman äänensä julistavan Vapahtajan totuutta, tulee jatkossakin olemaan voimakas todistusta rakentava kokemus.

Kuinka kiitollinen olenkaan evankeliumin palautuksesta ja tästä loistavasta kasvun ajasta.

Haluaisin myös osoittaa kiitokseni puolisoille ja muille, jotka tukevat teitä hämmästyttäviä opettajia – teille, jotka kuuntelette oppiaiheideoita, joiden henkilökohtaisia tarinoita kerrotaan (toivottavasti luvallanne) ja joiden keittiöitä ja autotalleja kolutaan etsittäessä tarvikkeita havaintoesityksiin. Toivon, ettette koskaan aliarvioi vaikutustanne.

On sanottu, että ”avioliitto on kenties – – väistämättömin kaikista opetustilanteista. – – Mennessään naimisiin ihmiset eräässä mielessä sopivat oppivansa toisiltaan.”¹ Mieheni Derek on luotettu tukeni ja vaikuttajani, vaikka hän seisoo harvoin rinnallani opetustilanteissa. Kun neuvottelette ja opitte yhdessä, niin vaikutuksenne on siunaukseksi nuorille aikuisille, nuorille ja heidän perheilleen. Te olette tärkeä osa tässä suuressa, suuressa työssä.

Sanomani tänään alkaa erään tutun Alkeisyhdistyksen laulun englanninkielisellä säkeellä. Minä aion aloittaa, ja te sanotte lopun. ”Neuvo mua taivaltamaan...”

”...Hänen rakkautensa valossa.”

”Neuvo mua taivaltamaan Hänen rakkautensa valossa.”² Nämä kaksi periaatetta, valo ja rakkaus, ovat olleet henkisinä matkakumppaneinani, kun olen pohtinut yhteistä aikaamme tänään. Tämä sanojen yhdistelmä ilmeni myös erään presidentti Henry B. Eyringin puheen ensimmäisessä virkkeessä, kun hän sanoi: ”Toivon meille tänään sitä, että me kaikki tuntisimme Jumalalta tulevaa rakkautta ja valoa.”³ Mikä yksinkertainen ja silti voimallinen toive aloittaa kukin oppitunti. Toivon, että jokainen oppilas tuntee Jumalan rakkautta ja valoa. Heille ja heidän perheilleen on varattuna suuria iankaikkisia lupauksia, kun he oppivat tuntemaan Hänen valoaan ja rakkauttaan.

Kysyin pojaltani Dallinilta: ”Mitä seminaarista jäi eniten mieleesi?” Odotin jotakin oppien hallinnan kaltaista vastausta tai Mormonin kirjan kokonaan lukemista. Yllätyin kuullessani hänen mietteliään vastauksensa.

”Opettajat.”

”Opettajat?” kysyin.

Hän selitti: ”Tietyistä opettajista saattoi nähdä, että he todella rakastivat meitä.”

Tämä kokemus vahvisti minulle sen kestävän vaikutuksen, joka rakkaudella voi olla yksittäiseen sydämeen.

Teillä on ilo opettaa näitä mahtavia kirkon nuoria ja nuoria aikuisia ja todistaa Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan. Minä rakastan heitä ja tiedän, että tekin rakastatte heitä. He todellakin ovat, kuten presidentti Russell M. Nelson on sanonut, taivaallisen Isämme jaloimpia henkilapsia, Hänen parhain joukkueensa, joka on varattu tähän viimeiseen vaiheeseen⁴.

Useita vuosia sitten vietin lyhyen ajan yhtenä teistä opettajista. Sydämessäni on teitä varten rakastava paikka ja hieman ymmärrystä vastuistanne. Vuonna 2008 minut kutsuttiin aamuseminaarin opettajaksi Utahissa. Kun vaarnanjohtaja soitti minulle, ajattelin: ”Eikö Utahissa ole ihmisiä opettamaan kokoaikaisesti?” Onneksi en ilmaissut ajatuksiani ääneen, ja niin sain nipun avaimia ja vastuun avata seminaarirakennuksen joka aamu varttia vailla kuusi. Saanen sanoa, että Utahin talvet ovat siihen aikaan aamusta kylmiä.

Kun olin seminaarinopettaja, sain vahvistuksen siitä, kuinka todella paljon Herra rakastaa jokaista oppilastaan. Tajusin, miten onnekkaita ovat nuoret, joilla on uskolliset, rakastavat vanhemmat. Tulin myös erittäin tietoiseksi niistä nuorista, jotka eivät saa tarvitsemaansa ja kipeästi kaipaamaansa rakkautta ja huomiota. Huomaamme saman rakkauden kaipuun nuorissa naimattomissa aikuisissamme.

Ymmärrän, että yksi opettajan tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky rakastaa – rakastaa siten kuin Johannes esitti: ”Rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.”⁵

Opettajina tavoitteenamme tulee olla lisätä rakkauttamme Jumalaa kohtaan ja sitten välittää Jumalan rakkautta nuorille ja nuorille aikuisille, joita meidät on kutsuttu opettamaan.

Jumalan rakkaudessa on valtavasti voimaa. Haluaisin tarkastella tätä rakkautta kolmesta erillisestä näkökulmasta: rakkaus omassa elämässämme, rakkaus kodissamme ja rakkaus luokissamme.

Ensiksi, rakkauden voima henkilökohtaisessa elämässämme. On välttämätöntä, että me uskomme Jumalan rakastavan meitä ja luotamme siihen. Oppilaamme eivät tunne Herran rakkautta meidän kauttamme, ellemme me ensin tunne Herran rakkautta sisimmässämme. Hämmästelen tätä pyhien kirjoitusten kohtaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa.”⁶ Pohdimmeko me tämän rakkauden suuruutta ja tunnemmeko sen? Toisinaan mietin, pyrimmekö riittävästi tuntemaan tuota rakkautta. Tunnemmeko me, keitä me olemme ja kenen me olemme?⁷ Kehotan teitä pyytämään Häneltä nöyrässä, vilpittömässä rukouksessa apua, että tuntisitte Hänen jumalallisen rakkautensa teitä kohtaan.

Koska maailma häpäisee, häiritsee ja kärttää, voi olla helppoa irrottautua ja tietämättään siirtyä automaattiohjaukselle. On välttämätöntä, että me otamme aktiivisesti Hänen ikeensä harteillemme⁸ ja pyrimme tuntemaan Hänen rakkauttaan. Kun pyrimme tekemään niin, Hän vuodattaa rakkauttaan hyvin runsaasti.

Toiseksi, Jumalan rakkauden täytyy vallita kodissamme. Saanen valaista tätä periaatetta eräällä tapauksella. Yhtenä iltana mieheni Derek ja minä emme olleet samaa mieltä eräästä asiasta. Kävimme nukkumaan ratkaisematta asiaa. Minä kuitenkin tiesin olevani oikeassa.

Seuraavana aamuna polvistuin rukoilemaan ja pyysin Henkeä runsaasti avuksi valmistautuessani opettamaan seminaariluokkaani. Pyysin, että nuoret tuntisivat Herran rakkautta minun kauttani. Kun valmistauduin päivään, mieleeni palasi monta kertaa edellisiltainen erimielisyys. Noustessani autoon ylpeänä siitä, että tiesin olevani oikeassa, järkeilin, että voisin edelleen opettaa ja rakastaa Hengen avulla. Ajaessani seminaarirakennusta kohti pyysin edelleen jumalallista johdatusta. Koko matkan ajan mietin hyvin selkeää ja varmaa puolusteluani ja yritin samalla hukuttaa sitkeän Hengen äänen. Mutta riippumatta siitä, että perusteluni olivat aivan järkähtämättömiä, Henki kuiskasi: ”Mene takaisin. Pyydä anteeksi. Ei ole väliä sillä, kuka on oikeassa. Tee parannus ja korjaa asia.”

”Hyvä on!” Viimein annoin vastahakoisesti periksi ja käänsin auton. Kävellessäni makuuhuoneeseen näin, että kello oli 5.20 ja rakas Derekini nukkui. Sydämeni alkoi pehmetä, kun hiivin hänen luokseen. ”Derek, anna anteeksi se eilisiltainen.” Tyypilliseen tapaansa Derek sanoi rauhallisesti: ”Olen jo antanut ja unohtanut.” Sydämeni avartui rakkaudesta, ja tunsin Herran armon valtavuuden.

Sinä päivänä luokassa oli runsaasti rakkautta ja Hengen vaikutusta. Rakkaus kodissamme vaikuttaa kauas seiniemme ulkopuolelle.

Kolmanneksi, seminaarin- ja instituutinopettajilla on erityinen mahdollisuus välittää Jumalan rakkautta. Luokkanne on mahdollisuus rakastaa sitä yhtä. Minä en opettanut 34 oppilaan luokkaa vaan opetin 34:ää yksilöä. Uskon, että juuri sellaista rakkautta poikani Dallin tunsi – ei rakkauden viittaa luokalle kokonaisuutena vaan tunnetta siitä, että jokainen tunnetaan ja jokaista rakastetaan yksilöllisesti. Sillä niin taivaallinen Isä rakastaa. Rakastaaksemme todella oppilaitamme meidän pitää nähdä heidät siten kuin Vapahtaja heidät näkee. Mitä Hän rakastaa heissä jokaisessa? Mitä lahjoja Hän on antanut heille? Mitä mahdollisuuksia Hän näkee heissä? Rakastaessamme heitä todella me tuomme osaltamme heitä Vapahtajan luokse.

Kun muistamme, että Kristus on kaiken rakkauden lähde, me menemme Hänen luokseen tunteaksemme enemmän rakkautta omassa elämässämme, rakkautta kodissamme ja – todellakin – rakkautta luokissamme. Me emme voi luoda rakkautta – se tulee ainoastaan Häneltä meille ja meidän kauttamme. Moronin kirjassa meitä opetetaan rukoilemaan ”Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille”⁹. Rukoilen, että jokainen meistä ottaa vastaan Moronin kutsun.

Presidentti Eyringin kutsu oli tuntea sekä Jumalan rakkautta että valoa¹⁰. On helppoa miettiä rakkautta ja valoa yhdessä, kun muistamme, että Hän ei ole pelkästään kaiken rakkauden lähde vaan Hän on valo. Jeesus Kristus todisti itse: ”Minä olen maailman valo ja elämä.”¹¹ Kun lähestymme Häntä, Hän antaa meille lisää valoa, totuutta ja rakkautta.

Kerratkaamme siis vain lyhyesti ne kolme rakkauden aluetta, joista olemme keskustelleet, ja pohtikaamme sekä rakkauden että valon vaikutusta:

Kun olette tunteneet Jumalan rakkautta omassa elämässänne, mitä valoa on tullut? Mitä näkemyksiä ja oivalluksia olette henkilökohtaisesti saaneet?
Mitä kasvua tapahtuu avioliitossanne ja perheessänne, kun tunnette Jumalan rakkautta ja koette lisää valoa?
Kun oppilaanne luokassanne tuntevat Jumalan rakkautta teidän kauttanne, mitä valoa tulee heidän elämäänsä? Kuinka he kasvavat ja muuttuvat?
Mikä pimeys hälvenee, kun he huomaavat valon henkilökohtaisesti ja etsivät sitä?

© 2019 Simon Dewey, Altus Fine Artin luvalla

Onko mikään ihme, että profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on kehottanut meitä ”kasvattamaan hengellistä [kykyämme] vastaanottaa ilmoitusta”¹². Kun tunnemme Jumalan rakkautta, me täytymme Hänen valollaan ja toivollaan. Kun etsimme Jumalan valoa ja innoitusta, me tunnemme Hänen valtavaa rakkauttaan. Mikä voimallinen yhdistelmä.

Sain opetuskokemukseni aamuseminaarissa John Lund -nimisen uskollisen miehen kanssa. Tämä hengellinen (ja fyysinen) jättiläinen opetti minulle asioita rakkauden ja valon kumppanuudesta. Saanen kertoa teille tänään vain kahdesta esimerkistä.

Yksi aamuseminaarin oppilaistamme oli yleensä hienoinen haaste. Minun reaktioni oli luultavasti toisinaan pyöritellä silmiäni. John kuitenkin päätti rakastaa ja etsi valoa. Kun tapasimme neuvotellaksemme tästä oppilaasta, John aloitti sanomalla: ”Rukoilin hänestä eilen illalla.” Tämä avaus, lähes ohimennen sanottu, sai minut pysähtymään. John oli vienyt tämän nuoren miehen nimen kotiinsa, jossa oli runsaasti rakkautta, ja kysynyt taivaalliselta Isältä, kuinka hän oppisi paremmin tuntemaan tämän oppilaan ja ymmärtämään tätä. Rakastaaksemme oppilaitamme, erityisesti rakastaaksemme heitä, kuten Herra rakastaa, meidän pitää etsiä ilmoitusta ja toimia sen mukaan.

Esitän toisen tapauksen Johnin sanoin:

”Herra on todella tietoinen oppilaistaan. Muistan erään nuoren miehen, jolla oli vaikeaa. Olin kestänyt hänen naljailuaan monta kuukautta, ja itse asiassa hän oli riesa.

Olin valmistanut oppiaiheen ja olin todella innoissani siitä, kuinka kaikki oli osunut kohdalleen. Olin jopa löytänyt havaintoesityksen, josta tulisi mahtava. Kun saavuin seminaarirakennukseen, Henki innoitti minua sanoen minulle: ’John, sinun pitää opettaa rukouksesta.’ Rukouksesta? Minä halusin todella opettaa oman mahtavan oppiaiheeni. En ollut valmistanut oppiaihetta rukouksesta.

Seisoin luokan edessä ja sanoin: ’En tiedä, kuka tarvitsee tätä tänään, mutta aion muuttaa oppiaihetta. Joku tässä huoneessa tarvitsee sitä, että me kaikki puhumme rukouksesta.’ Tuo yksinkertainen oppiaihe alkoi kysymyksellä: ’Miksi me tarvitsemme rukousta?’”

Sinä iltana Johnin oveen koputettiin. Siellä kynnyksellä seisoi joku, joka kertoi tarinan loppuosan. Ilmeisesti Johnin vaikeuksissa olevan oppilaan tyttöystävä oli edellisenä iltana esittänyt tälle kutsun – hän oli pyytänyt poikaa rukoilemaan, jotta tämä saisi tietää, onko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tosi kirkko. Tytön kutsu yhdessä veli Lundin odottamattoman rukousta käsittelevän oppiaiheen kanssa sai tämän nuoren miehen toimimaan. Ajan kuluessa John näki oppilaassaan muutoksen, kun tämä sai lujan todistuksen palautetusta evankeliumista ja kun tämä viimein sinetöitiin yhteen uskollisen ja kannustavan tyttöystävänsä kanssa temppelissä.

Saamme hyvin harvoin tietää, miksi sellaisia vaikutelmia tulee, mutta jos me luotamme rakkauteen, jota Herra tuntee oppilaitamme kohtaan, niin me voimme toimia voimallisen ilmoituksen mukaan ja välittää Hänen valoaan Hänen rakkaille lapsilleen.

Etsiessämme ilmoitusta rakastaaksemme, kuten Jumala rakastaa, meitä ohjataan tavoittamaan jokainen oppilas ja opettamaan heitä yksilöllisesti. Lopputulos on hyvin, hyvin henkilökohtainen. Herra osoitti tätä henkilökohtaista suhtautumista Nefiin, joka pyrki saamaan levyt. Nefi todisti: ”Henki johdatti minua edeltä käsin tietämättäni, mitä minun pitäisi tehdä. Kuitenkin minä kuljin eteenpäin.”¹³

Laban oli Nefin ja levyjen välissä. Herra käski Nefiä tappamaan Labanin. Hyvin ahdistuneena Nefi totteli. Sinä samana iltana myös Soram oli Nefin ja levyjen välissä. Miksi siis Nefi ei käyttänyt Soramin kohdalla samaa ilmoitusta, jonka hän oli saanut Labania koskien? Miksi Nefi ei paljastanut uudemman kerran miekkaa?

Herra tunsi Soramin, ja Nefi tunsi Herran ja luotti Hengen johdatukseen. Herra tiesi, että Soram olisi ”Nefin uskollinen ystävä”¹⁴. Emmekö olekin kiitollisia siitä, että Nefi etsi alussa yksilöllistä ilmoitusta ja antoi Hengen johdattaa¹⁵?

Opettajasta voi tuntua pelottavalta kantaa vastuu Jumalan rakkauden tuntemisesta jokaista oppilasta kohtaan ja ilmoituksen saamisesta siitä, kuinka auttaa kutakin yksilöä. On lohdullista ajatella, että kutsumuksessamme ja vastuussamme olemme Kristuksen kumppaneina.

Vanhin Jeffrey R. Holland on esittänyt meille kutsun ”[työskennellä] rinta rinnan viinitarhan Herran kanssa ojentamalla meidän kaikkien Jumalalle ja Isälle auttava käsi Hänen suunnattomassa tehtävässään vastata rukouksiin, tuoda lohtua, kuivata kyyneliä ja vahvistaa voimattomia polvia. Jos teemme niin, olemme enemmän sellaisia Kristuksen tosi opetuslapsia [ja opettajia], jollaisia meidän on tarkoitus olla.”¹⁶

Nuortemme ja nuorten aikuistemme pitää tuntea ja tiedostaa Herran rakkaus ja valo ja oppia luottamaan niihin. Kun teette sen mahdolliseksi, Vapahtajan rakkaus välittyy oppilaillenne teidän kauttanne. Ja kun oppilaanne tuntevat Hänen rakkautensa, he oppivat tunnistamaan henkilökohtaisen ilmoituksen ja vastaanottamaan sitä. He huomaavat, mitä tarkoitetaan sillä, että taivaltaa Hänen rakkautensa valossa¹⁷. Todistan, että tämä rakkaus ja valo auttavat heitä tulemaan taivaallisen Isämme ja rakkaan Vapahtajamme kaltaisiksi ja taivaltamaan liittopolkua takaisin Heidän luokseen. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.