Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hämmästyttävä
Vuoden 2022 Seminaarien ja instituuttien (S&I) vuosittainen koulutuslähetys presidentti Ballardin kanssa
Perjantai 21. tammikuuta 2022
Johdanto
Haluan aluksi ilmaista kiitollisuuteni kaikesta siitä, mitä teette nuorten ja nuorten aikuisten hyväksi koko kirkossa. Luokissanne on kirjaimellisesti kirkon tulevaisuus, ja minua innoittaa se, miten palvelette oppilaitanne ja huolehditte heistä. Veljet ja sisaret, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hämmästyttävä.
Tänään haluan puhua siitä, kuinka voimme opettaa tehokkaammin uskosta, todistuksesta ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hämmästyttävästä luonteesta.
Esittelen aiheeni kuvailemalla taideteosta, jota olen pitkään ihaillut mutta joskus pitänyt itsestäänselvyytenä. Vuosia sitten sain neuvon eräältä ystävältä, joka oli dosenttina Bostonin taidemuseossa. Hän ehdotti, että kun taidetta pidetään esillä kodissa, on tärkeää kierrättää sitä aika ajoin, jotta ei tule ”sokeaksi” sen näkemiselle. Vaimoni ja minä olemme pitkään ihailleet Caravaggion maalausta nimeltä Pyhän Matteuksen kutsuminen. Koska tämä maalaus riippui samassa paikassa kodissamme useita vuosia, pysähdyin harvoin ihailemaan sen erinomaisuutta. Tänä syksynä siirsin maalauksen toimistooni kirkon keskustoimistoon. Sen näkeminen uudessa paikassa on saanut minut pysähtymään ja pohtimaan sen hämmästyttävää mallia ja hengellistä merkitystä. Luukkaan evankeliumi kertoo Matteuksesta: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ’Seuraa minua’, ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.” 1 Caravaggio kuvaa hetkeä, kun Kristus esittää kutsun, mutta ennen kuin Matteus kohottaa katseensa nähdäkseen Vapahtajan. Näette Kristuksen ojennetun käden ja valon loistavan huoneen poikki kohti Matteusta, joka on pöydän päässä kädet yhä rahoissa. Caravaggio on kuvannut Matteuksen juuri sillä hetkellä, kun hän päättää jättää kaiken ja seurata Jeesusta Kristusta. Aina kun pysähdyn katsomaan tätä maalausta, sen sanoma hämmästyttää minua.
Veljet ja sisaret, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hämmästyttävä! Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen syntymä, elämä, palvelutyö, sovitus ja ylösnousemus ovat merkittävin koskaan kerrottu kertomus. Ja silti näinä vaikeina aikoina 2 me voimme kulkea tämän hämmästyttävän sanoman ohi, vaikka pyrimmekin auttamaan muita, joilla on vaikeuksia. Kuten presidentti Nelson on äskettäin opettanut: ”Rakkaat veljeni ja sisareni, nämä ovat myöhempiä aikoja. Jos te ja minä aiomme kestää tulevat vaarat ja paineet, on välttämätöntä, että meillä jokaisella on luja hengellinen perustus, joka on rakennettu Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen kalliolle.” 3
Oppilaiden uskoa koskevat kysymykset
Nykyään monilla oppilaistamme on uskon haasteita, jotka saavat heidät kyseenalaistamaan palautetun evankeliumin, Mormonin kirjan totuudellisuuden ja jopa Jumalan läsnäolon elämässään. Evankeliumin vastaisia digitaalisia kertomuksia on runsaasti. Nämä lähteet eivät ole syynä kaikkiin uskon kamppailuihin, mutta ne voivat vahvistaa olemassa olevia kysymyksiä ja tuoda uusia. Haluan kertoa kolmen henkilön tarinat, jotka saattavat heijastua oppilaidenne elämässä:
Stephanie: Stephanie varttui kirkossa mutta tunsi aina itsensä ulkopuoliseksi seurakunnassaan ja ystäviensä keskellä vanhempiensa avioliitto-ongelmien vuoksi. Ajan mittaan tämä johti katkeruuteen, jonka hän jotenkin yhdisti itse kirkkoon. Stephanie alkoi aktiivisesti etsiä kirkon vastaisia lähteitä, keskittyi arvostelemaan Joseph Smithiä mutta jätti huomiotta kaikki todisteet hänen profeetallisesta tehtävästään. Stephanie käyttää nyt sosiaalista mediaa pääasiassa hyökätäkseen ystäviensä vääriä ja vanhentuneita uskonkäsityksiä vastaan. Se on vain lisännyt hänen vihaansa, ja nyt hän on taipuvaisempi hyväksymään minkä tahansa asian tai ryhmän, joka vastustaa kirkkoa.
David: Davidin kysymykset suuntautuvat samalla tavoin kirkon historiaan, mutta hänen tilanteensa on aivan erilainen. Alussa hän oli uskollinen, mutta lähetystyön jälkeen hän alkoi esittää kysymyksiä aiheista, joista hän ei tiennyt ennen lähetystyötään. Nämä kysymykset veivät hänet tiedon lähteisiin, jotka olivat kirkkoa vastaan, ja hän hämmentyi omasta todistuksestaan ja siitä, mihin hän oikeasti uskoi. Huolimatta monista aiemmista kokemuksista, joissa Dave oli saanut todistuksen evankeliumin totuudesta, hän lakkasi tutkimasta elävien profeettojen sanoja ja lakkasi lukemasta Mormonin kirjaa. Davidin hengelliseen kyselemiseen alkoi liittyä mukaan muita ääniä. Hän ei ollut vihamielinen kirkkoa kohtaan, mutta hän hämmentyi ja jopa lamaantui, minkä vuoksi hän alkoi osallistua instituuttiin ja sunnuntaikokouksiin harvemmin.
Connie: Conniella ei ollut Stephanien vihamielisyyttä eikä Daven lamaantumista. Hänellä oli yksinkertaisesti lukuisia elämänhaasteita, jotka liittyivät hänen vanhempiensa äskettäiseen eroon sekä kotona tapahtuneeseen sanalliseen ja henkiseen väkivaltaan. Tämä trauma jätti häneen arpia, ja hän etsi helpotusta. Mutta Connie ei etsinyt parantumista Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta vaan kääntyi maallisten tahojen puoleen saadakseen kipeästi tarvitsemaansa myötätuntoa ja ymmärrystä. Hän asettui kannattamaan muita, jotka kamppailivat elämässään mielenterveyshaasteiden, HLBTQ-ongelmien tai kaikenlaisten pettymysten ja epäilysten kanssa. Connie sai lohtua näistä yhteyksistä, mutta esiin nousi uusiakin kysymyksiä. Hän ja hänen ystävänsä syyttivät usein kirkkoa omista kamppailuistaan toivoen, että jos he vain jättäisivät Jumalan lait huomiotta, heidän tuskansa jotenkin häviäisi. 4 Hän paitsi lakkasi käymästä kirkossa ja osallistumasta instituuttiin, hän alkoi myös noudattaa käyttäytymistapoja, joiden hän toivoi turruttavan tuskansa ja jotka saivat hänet välttämään vaikean muuttumisen ja muille anteeksiantamisen tien.
Jokainen näistä oppilaista on uskon kriisissä, mutta kriisin luonne on jokaisella heistä kuitenkin pohjimmiltaan erilainen. Yksi on katkera ja avoimessa kapinassa, toinen on vain hämmentynyt ja ulkopuolisten äänien painama, ja kolmas on tuskan ansassa ja yrittää piiloutua siltä, mitä hän pitää vaikeana polkuna kirkossa. He kuvastavat oppilaiden Z-sukupolven ryhmää, jota luonnehtivat epäluottamus virallisia instituutioita kohtaan, vähentynyt kirkossa käyminen ja ennen kaikkea moraalinen relativismi, jonka mukaan ei ole mitään virallista mittapuuta oikealle ja väärälle. Barna Groupin äskettäisessä tutkimuksessa kuvailtiin: ”Moraalinen relativismi ei ole vain hiipinyt Z-sukupolven maailmankatsomukseen. Se on nyt enemmistön mielipide.” 5
Evankeliumin opettajina meidän täytyy löytää keinoja tavoittaa oppilaita kuten Stephanie, David ja Connie. Heidän kysymyksensä ja huolenaiheensa ovat todellisia, eikä niitä pidä sivuuttaa. Meidän tulee suhtautua heidän huolenaiheisiinsa myötätunnolla ja rakkaudella, jolloin he voivat esittää kysymyksiä turvallisessa ja hoivaavassa ympäristössä. Meidän pitää myös ymmärtää paremmin heidän huolenaiheitaan ja vastata niihin. Seminaarien ja instituuttien [S&I] julkaisussa ”Hengellisen tiedon hankkiminen” sanotaan: ”Joskus saatamme löytää uutta tietoa tai meillä on kirkon oppia, käytäntöjä tai historiaa koskevia kysymyksiä, joita meidän on vaikea ymmärtää. Kysymysten esittäminen ja vastausten etsiminen ovat ehdottoman välttämätön osa pyrkimystämme oppia tietämään totuus.” 6 Tässä [S&I] julkaisussa annetaan ideoita siihen, kuinka vastata oppilaidemme uskoa koskeviin kysymyksiin opettamalla heitä 1) toimimaan uskossa, 2) tarkastelemaan käsitteitä iankaikkisesta näkökulmasta ja 3) hyödyntämään luotettavia lähteitä. Samoin BYU Studies julkaisi äskettäin lisäaineiston ”A Teacher’s Plea”, jossa kirjoittaja kannustaa uskonnonopettajia opettamaan lähteidemme vivahteita ja tärkeyttä, välttämään kertomuksissamme liiallista yksinkertaistamista ja olemaan halukkaita hyväksymään huolenaiheet, jotka ovat sydämenasia hyvin monilla. 7 Samalla tavoin Eric ja Sarah d’Evegnéen äskettäinen tutkimus ”uudelleen kääntymisestä” kannustaa meitä auttamaan ihmisiä ratkaisemaan uskonnollisia huolenaiheitaan tavoilla, jotka eivät vie heitä pois heidän suhteestaan Jumalaan. 8 Kirkko on laatinut myös joukon evankeliumin aiheita, joita voi käyttää lähdeaineistona monien oppilaidemme esiin nostamien historiallisten ja opillisten kysymysten paremmin ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen. Myönnä, käsittele mutta älä jahtaa näitä toissijaisia kysymyksiä
Myönnä, käsittele mutta älä jahtaa toissijaisia kysymyksiä
Haluan, että kaikille uskonnonopettajillemme on selvää, että tämä ja muu aineisto, jota on luotu auttamaan oppilaitamme voittamaan uskon kriisejä ja ratkaisemaan heidän evankeliumia koskevia kysymyksiään, on erinomainen. Itse asiassa uskon, ettemme voi olla tehokkaita evankeliumin opettajia nykypäivän ympäristössä, ellemme ole tietoisia uskon haasteista, joita monet oppilaat kohtaavat. Meidän pitää yhä useammin hyödyntää tätä aineistoa auttaaksemme oppilaita selviytymään kysymyksistään.
Mutta samalla meidän tulee varoa keskittymästä niin paljon heidän erityisiin kysymyksiinsä ja huolenaiheisiinsa, että menetämme tilaisuuden opettaa heille sitä, kuinka hämmästyttävä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi todella on. Kuten veli Chad H Webb on selittänyt minulle: ”Se on samaa kuin yrittäisi auttaa ihmisiä pääsemään pois pimeyden sumuista keskittymällä pimeyteen.” Meidän ei pidä sivuuttaa pimeyden läsnäoloa eikä myöskään keskittyä siihen yksinomaan. Vanhin Lawrence E. Corbridge sanoi tämän olevan sitä, että antaa toissijaisten kysymysten syrjäyttää ensisijaiset kysymykset. Eräässä BYU:n hartaustilaisuuden puheessa vanhin Corbridge sanoi:
”Toissijaisia kysymyksiä on loputtomiin. Niitä ovat kysymykset, jotka koskevat kirkon historiaa, moniavioisuutta, afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä ja pappeutta, naisia ja pappeutta, sitä, kuinka Mormonin kirja käännettiin, Kallisarvoista helmeä, DNA:ta ja Mormonin kirjaa, samaa sukupuolta olevien avioliittoa, eri kertomuksia ensimmäisestä näystä jne.
Jos vastaatte ensisijaisiin kysymyksiin, niin toissijaisiin kysymyksiinkin tulee vastaus tai ne menettävät merkityksensä, ja pystytte käsittelemään asiat, jotka ymmärrätte, ja asiat, joita ette ymmärrä, sekä asiat, joista olette samaa mieltä, ja asiat, joista ette ole, ilman että kokonaan jätätte kirkkoa.” 9
Kuunnelkaa siis oppilaiden huolia, luokaa turvallinen ympäristö, jossa he voivat esittää kysymyksiä, ja hyödyntäkää luotettavaa aineistoa. Mutta älkää samalla sivuuttako Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hämmästyttävää luonnetta. Kuten kertomuksessani Caravaggion mestariteoksesta, älkää sivuuttako sen hämmästyttävää luonnetta, mikä on edessänne. Toinen tapa ajatella tätä on pohtia näköhäiriötä, joka tehokkaasti estää kaiken muun näkymän kuin ääreisnäön. Ihmiset, joilla on tämä sairaus, päätyvät ”täyttämään” sen, mitä he eivät näe suoraan edessään, tulkinnoilla siitä, mitä he näkevät ääreisnäöllään. Älkää antako oppilaidenne ääreisnäön vääristää heidän näkemystään evankeliumin hämmästyttävästä luonteesta, joka voi olla ja jonka pitäisi olla aivan heidän edessään. Kuten presidentti Oaks on opettanut: ”Ellemme tartu lujasti näihin totuuksiin [keskeisinä] perusteinamme ja käsityksinämme, emme voi olla varmoja siitä, että johtopäätöksemme ovat tosia.” 10 Esimerkiksi jopa innoitetut pyrkimyksemme ”innovoida instituutissa” epäonnistuvat, jos emme huomioi tätä keskeistä painopistettä. Olemme kannustaneet teitä lisäämään opetuksessanne merkityksellisyyttä, käyttömahdollisuuksia ja yhteenkuuluvuutta. Mutta nämä jalot pyrkimykset voivat jäädä toissijaisiksi kysymyksiksi, ellei niihin sisälly ankkuriperiaatetta kääntymyksestä Jeesukseen Kristukseen. Vapahtajan varaan rakennettu hengellinen perustus on ainoa tapa, jolla oppilaamme lopulta voittavat näiden myöhempien aikojen vaarat ja paineet. 11
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hämmästyttävä
Olen julistanut tänään useita kertoja, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hämmästyttävä. Kuulin ensimmäisen kerran viittauksen tähän ajatukseen vanhin Jeffrey R. Hollandilta, kun hän puhui eräälle ryhmälle uskonnonopettajia heidän pyhästä vastuustaan opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Evankeliumin hämmästyttävä luonne tuotiin esiin viittaamalla itse Vapahtajaan, kun Hän opetti synagogassa niille, jotka eivät uskoneet: ”Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ’Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu?’” 12 Vuorisaarnan päätteeksi opimme, että ”kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan” 13 . Mormonin kirjassa Lamoni ”hämmästyi tavattomasti” Ammonin uskollisuutta. 14 Näissä esimerkeissä ja monissa muissa käytetään sanaa hämmästyä eri muodoissa viitattaessa ihmisiin, jotka kamppailevat uskon kanssa mutta ymmärtävät lopulta evankeliumin voiman ja ihmeen. Huomaamme tämän Helamanin kirjassa, jolloin ihmiset ”hämmästyivät tavattomasti, niin että kaatuivat maahan, sillä he eivät olleet uskoneet sanoja, jotka Nefi oli – – puhunut” 15 . Näyttää siltä, että tämä hämmästys tulee, kun epäusko kohtaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ihmeellisen luonteen ja opetuksen. Tämä on totta kaikille niille, jotka kamppailevat epäilyjen kanssa, ja se on totta myös aiemmin mainitsemieni Stephanien, Davidin ja Connien kohdalla. He voittavat tuntemansa katkeruuden, hämmennyksen ja tuskan vasta, kun heidät tuodaan itse Kristuksen hämmästyttävän luonteen äärelle.
Veljet ja sisaret, kuunnelkaa ja rakastakaa niitä, jotka kamppailevat uskoa koskevien kysymysten kanssa, ja olkaa myötätuntoisia heitä kohtaan. Tehkää se rakastavalla tavalla, joka luo turvallisen ympäristön kaikille oppijoille, suuntaa heidät luotettavan aineiston ääreen ja auttaa heitä ratkaisemaan huolenaiheensa. Mutta älkäämme kadottako näköpiiristämme hämmästyttäviä vastauksia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ensisijaisiin kysymyksiin.
”Kierrättäkäämme maalauksia” elämässämme tavoilla, jotka auttavat oppilaitamme pysähtymään ja pohtimaan Vapahtajan todella hämmästyttävää luonnetta, joka on aivan heidän edessään. Tietenkin on haasteita – ne ovat osa matkaamme kuolevaisuudessa. Mutta auttakaamme nuoriamme huomaamaan ne lukemattomat tavat, joilla Jeesus Kristus muuttaa perusteellisesti Jumalan lasten elämän kulkua.
Olen esimerkiksi hämmästynyt siitä, kuinka Bostonissa kaupunkilaisnuoret tarttuivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja kuinka se vei heidät lähetystyöhön, johti heidät opiskelemaan, solmimaan temppeliavioliiton ja nyt rooleihin vanhempina ja johtajina kirkossa. On miltei mahdotonta käsittää, mitä heidän elämässään on tapahtunut, kun ottaa huomioon, mistä he aloittivat. Istun hämmästyneenä, kun ajattelen San Antoniossa asuvaa nuorta isää, jonka sisar Gilbert ja minä tapasimme hiljattain. Hän pelkäsi, ettei koskaan pystyisi täyttämään evankeliumin odotuksia. Lopulta hän ymmärsi, ettei kukaan meistä ole täydellinen ja että vain Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan me voimme kehittyä yksilöinä. Tämä on veli Luis Vargas vaimonsa Andrean ja tyttärensä Sofian kanssa sinä iltana, kun hän päätti mennä kasteelle tavattuaan lähetyssaarnaajia viiden vuoden ajan. Minua on hämmästyttänyt seurata hänen muutostaan ja hänen uskoaan Kristukseen. Samoin olin hämmästynyt tavatessani ystäväni John Raassin, joka 30 vuoden ajan pysyi kirkon ulkopuolella vaimonsa ja lastensa uskollisesta esimerkistä huolimatta. Nöyryyden hetkenä, perhekriisiin liittyen, veli Raass pyysi siunausta ja sitoutui tapaamaan sisarlähetyssaarnaajat. Tämä päätös johti hänen kastamiseensa sekä hänen yhden poikansa ja yhden tyttärensä kastamiseen, mikä sai heidät liittopolulle. Omassa elämässäni olen hämmästynyt, kun kuulen Herran puhuvan minulle, vahvistavan todistukseni, vastaavan rukouksiini niiden hyväksi, joita palvelen, myös lasteni tarpeiden osalta.
Veljet ja sisaret, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hämmästyttävä! Vapahtaja muuttaa Jumalan lasten elämää kestävin ja voimallisin tavoin. Hän kutsuu meitä muuttumaan ja tulemaan paremmiksi, palvelemaan muita ja kehittymään enemmän kuin pystyisimme omin voimin. Opettakaamme tavoilla, jotka osoittavat oppilaillemme, kuinka hämmästyttävä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi todella on! Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.