Teidän ääretön arvonne ja Jumalan ääretön rakkaus
Ilta vanhin Patrick Kearonin seurassa
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 6. toukokuuta 2018 • Brigham Youngin yliopiston Idaho-keskus
Kiitos kuorolle tuosta kauniista laulusta Luojamme ylistykseksi.
Minulle on todellinen ilo ja etuoikeus olla kanssanne tässä hartaustilaisuudessa. Nautimme jokaisesta tilaisuudesta olla kirkon nuorten aikuisten kanssa. Me kerta kaikkiaan rakastamme teitä! Kuinka kiehtovaa onkaan olla aktiivisesti mukana kanssanne näin elinvoimaisessa vaiheessa tätä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jatkuvaa palautusta.
Olemmepa nuoria tai vanhoja, me kaikki nautimme hyvästä sadusta, etenkin silloin, kun kyseessä on rakkauskertomus. Minun täytyy sanoa, että oma rakkauskertomuksemme oli kuin kaunista ja aivan odottamatonta satua. Vartuin Kaliforniassa, mieheni sen sijaan Englannissa ja Saudi-Arabiassa. Minua kasvatettiin kirkon piirissä syntymästäni asti; mieheni liittyi kirkkoon käännynnäisenä reilu kaksikymmenvuotiaana. Tulimme eri maanosista ja kohtasimme Lontoon suuressa kaupungissa. Hän oli ollut kirkon jäsen kaksi vuotta ja kävi nuorten naimattomien aikuisten seurakunnassa Lontoossa, kun saavuin sinne puoleksi vuodeksi opiskelemaan taidehistoriaa ja englanninkielistä kirjallisuutta. En koskaan aikonut rakastua korvia myöten opiskellessani Yhdistyneessä kansakunnassa enkä odottanut sitä, mutta elämässä voi toisinaan sattua hyvin arvaamattomia – ja mahtavia – käänteitä.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että Herra johdatti meidät toistemme luo. Solmimme avioliiton Oaklandin temppelissä Kaliforniassa Yhdysvalloissa, ja muutin saman tien takaisin Englantiin, jossa asuimme seuraavat 19 vuotta, kunnes vuonna 2010 mieheni kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi.
Meitä on siunattu neljällä lapsella. Menetimme vanhimman lapsemme, pojan, sydänleikkauksessa, joka tehtiin hänen ollessaan 19 päivän ikäinen. Hänen sydänvikansa havaittiin ollessani raskaana, ja meidän kiihkeä ja sitkeä taistelumme hänen lyhyeksi jääneen elämänsä puolesta opetti meille asioita ihmeistä, Jumalan tahdosta sekä Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja ylösnousemuksen syvästä, henkilökohtaisesta todellisuudesta.
Suloisen poikamme jälkeen saimme kolme kallisarvoista tytärtä, joita rakastamme ja kunnioitamme ja joilta opimme asioita päivittäin. He ovat aarteemme. Poikkeuksellisella uskolla he ovat auliisti muuttaneet – läpi teinivuosiensa – kodistaan Englannissa Utahiin Yhdysvaltoihin, sitten Saksaan ja nyt taas takaisin Utahiin, kun heidän isänsä on kutsuttu palvelemaan eri tehtävissä kirkossa.
Teidän ääretön arvonne ja Jumalan ääretön rakkaus
Onko olemassa asioita, joista lapsena ette lainkaan pitäneet, mutta joita nyt aikuisena rakastatte? Esimerkiksi päiväunet? Lapsena ette varmasti ikinä halunneet mennä päiväunille. En minä ainakaan! Mutta nykyään tilaisuus ottaa nokoset on silkkaa luksusta! Rakastan päiväunia. Entäpä parsakaali tai jokin muu ruoka, josta ette lapsena todellakaan pitäneet? Pidättekö siitä nyt?
Huolimatta siitä, mitä nykyään ajattelette päiväunista tai parsakaalista, on paljon asioita, joista ette pitäneet lapsena ja joista ette edelleenkään pidä aikuisena. Emme koskaan pitäneet kaatumisesta ja naarmuuntuneista polvista. Emme koskaan pitäneet siitä, ettemme kelvanneet haluamaamme urheilujoukkueeseen. Emme koskaan pitäneet siitä, että meitä kiusattiin, meille naurettiin, meidät jätettiin ulkopuolelle tai että joku loukkasi meitä tahallaan. Emmekä pidä siitä vieläkään.
Muistan, kuinka alaluokilla pärjäsin aika hyvin lukuaineissa ja osasin tanssia, mutta olin aivan onneton urheilukentällä. Osasin tehdä piruetin, mutten osannut syöttää palloa – enkä laukoa, heittää, potkaista, ottaa koppia tai lyödä mailalla. Jotkut lapset nimittelivät minua ja vitsailivat ohuista käsivarsistani. Olihan minulla kyllä ohuet käsivarret, mutta se loukkasi silti! Muistan selvästi, että kun saimme itse valita joukkueita johonkin tietokisaan, minut valittiin lähes ensimmäisten joukossa. Mutta silloin kun valittiin joukkueita johonkin urheilukilpailuun, jäin aina kaikkein viimeiseksi. Se tuntui kamalalta!
Miksihän kerron tästä teille, vuosikymmeniä noiden tapahtumien jälkeen? Koska, kuten huomaatte, sellaiset asiat jäävät mieleemme. Muistamme, miltä tuntui tulla torjutuksi tai olla ei-toivottua seuraa, kun ikätoverimme ja – surullista kyllä – ehkä jopa oman perheemme jäsenet eivät hyväksyneet meitä. Eikä se muutu vain siksi, että vartumme ja meistä tulee aikuisia. Olette mahdollisesti tunteneet sillä tavoin vielä eilenkin. Ikätoverit, vanhemmat, sisarukset, puoliso, opettajat, työtoverit, ystävät – he kaikki voivat sanoa ja tehdä asioita, jotka satuttavat syvästi. Usein se on tahatonta. Mutta joskus se voi olla hyvinkin tahallista. Ja toisinaan vastaamme samalla mitalla.
Se, että opimme löytämään, tuntemaan ja ymmärtämään oman henkilökohtaisen arvomme siitä riippumatta, mitä muut ihmiset mahdollisesti meistä ajattelevat tai sanovat, on äärimmäisen tärkeää meidän elinikäiselle emotionaaliselle ja hengelliselle hyvinvoinnillemme. Kun annamme muiden ihmisten sanojen, tekojen tai mielipiteiden sanella sen, mitä ajattelemme itsestämme, meistä tulee hauraita uhreja, emmekä koskaan tiedä, milloin joltakulta saamamme hyväksyntä muuttuu halveksunnaksi.
Samoin jos oma arvomme perustuu ainoastaan saavutuksiimme, suoritukseemme tai ilmeisiin lahjoihimme, petaamme itsellemme epäonnistumista ja pettymyksiä heti kun emme ylläkään tavoitteeseen ja pääse huipulle.
Tiedätte tämän kyllä, mutta niiden teistä, jotka kamppailette tämän asian kanssa, täytyy kuulla se usein ja vakuuttua omasta äärettömästä arvostanne, joka ei millään lailla liity omiin saavutuksiinne vaan liittyy olennaisesti teidän suhteeseenne Jumalaan. Mitä ääretön tarkoittaa? Rajatonta, määrätöntä, jolla ei ole loppua. Jokainen teistä on rajattoman, määrättömän, loputtoman arvokas. Kenelle? Sille henkilöllekö, joka vertauskuvallisesti haukkuu teitä leikkikentällä? Ei. Te olette rajattoman, määrättömän, loputtoman arvokkaita taivaalliselle Isällenne, Hänelle, joka tuntee teidät parhaiten – mitä tahansa joku muu saattaakin teistä ajatella tai sanoa. Antakaa vain tämän totuuden kauneuden ja tyyneyden vaikuttaa sieluunne hetkisen. Te olette arvokkaita Hänen silmissään1.
Kun joku loukkaa teitä tai kun koette jonkinlaisen epäonnistumisen, tulkaa sinne, missä teitä ei koskaan torjuta eikä pilkata. Teidän taivaallinen Isänne rakastaa teitä, keitä sitten olettekin, ja olipa teillä millaisia vaikeuksia hyvänsä. Te riitätte. Te riitätte. Hän rakastaa teitä juuri sellaisina kuin te olette, juuri tässä, juuri nyt, kaikessa kauniissa sekasotkussanne. Mutta Hän myös rakastaa teitä riittävästi, ettei Hän anna teidän jäädä sellaisiksi kuin olette juuri tässä ja juuri nyt. Hänellä on paljon suurempia suunnitelmia teitä varten! Te olette ”Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa”2, ja niinpä teidän täytyy edelleen oppia pitämään käskyt, tehdä virheitä, kehittyä, kamppailla ja muuttua, kunnes saavutatte jumalalliset mahdollisuutenne, jalostettuina ja puhdistettuina – ja jonakin iankaikkisena päivänä täydellisinä – Kristuksen armosta.3
Jos suunnittelisimme itse oman elämämme kulun, suunnittelisimme todennäköisesti itsellemme onnellisen, menestyksekkään ja suhteellisen helpon elämän, jossa olisi ehkä hivenen verran vähäisiä vaikeuksia, joista pääsisimme yli ilman sen suurempia ponnisteluja. Kukapa haluaisi kokea epäonnistumista, kamppailua tai minkäänlaista menetystä tai kärsimystä? Kukapa haluaisi tehdä vaikeita asioita? Jos eläisimme haluamaamme elämää, pääsisimme aina valitsemaamme yliopistoon, saisimme unelmiemme työpaikan ja solmisimme avioliiton täydellisen sielunkumppanimme kanssa, emmekä koskaan riitelisi hänen kanssaan. Meidän ei koskaan tarvitsisi kamppailla kirkon tehtävän kanssa, kaikki rakkaamme pysyisivät täydestä sydämestään ja sielustaan kääntyneinä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, ja jokainen, jolle kertoisimme uskostamme, kastettaisiin samalla viikolla. Meidän äitimme ei sairastuisi syöpään, isämme ei lähtisi kotoa eivätkä sisaruksemme kuolisi nuorina traagisissa onnettomuuksissa. Me emme menettäisi pienokaisiamme sydänleikkauksissa eikä meidän koskaan tarvitsisi odottaa Herran ajoitusta tulevaksi. Ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan. Mutta emme myöskään voisi omaksua kovin merkittävää määrää kärsivällisyyttä, myötätuntoa, nöyryyttä, pitkämielisyyttä, armoa, kestävyyttä, kuria, epäitsekkyyttä tai uskoa, toivoa ja rakkautta. Me palaisimme taivaallisen Isämme luokse suunnilleen samanlaisina kuin lähdimme Hänen luotaan, koska emme olisi kokeneet mitään sellaista, mikä olisi vaatinut muuttumista tai kasvua tai täydellistä ja äärimmäistä riippuvuuttamme Jumalasta.
Emme kuitenkaan elä itse suunnittelemaamme helppoa elämää. Elämme elämää, jonka Jumala on suunnitellut voidaksemme kokea mahdollisimman suurta iloa ja edistymistä. Voitte siis olla varmoja siitä, että Jumalan ääretön ja lempeä rakkaus kehottaa teitä tekemään elämässänne muutoksia niiden kokemusten avulla, joita tiellenne tulee, olivatpa ne katkeria tai suloisia. Mutta Hän kehottaa aina muuttumaan rakastavalla, kannustavalla, vakuuttavalla tavalla. Älkää kuunnelko niitä päässänne kaikuvia ääniä – joita olette saattaneet kuulla lapsuudestanne asti – jotka sanovat teille, että ette voi muuttua, ette ole tarpeeksi hyviä, ja tulette jälleen epäonnistumaan. Kuunnelkaa ainoastaan Pyhän Hengen kuiskauksia ja ”mieluisaa Jumalan sanaa, – – joka parantaa haavoittuneen sielun”4, jotka vahvistavat äärettömän arvonne ja Jumalan rakastavan vakuutuksen onnistumisestanne.
Kun olette uupuneet elämään ja teistä tuntuu, ettette näe mitään hyvää koituvan kaikista ponnisteluistanne elää vanhurskaasti, älkää antako periksi. Älkää tinkikö unelmistanne ja tavoitteistanne. Vahvistakaa uskoanne siihen, että aina kannattaa odottaa Herran ajoitusta.
Ja kun elämässänne sitten tapahtuu kamalia, tuskallisia, traagisia asioita, ettekä todellakaan tiedä, kuinka selviäisitte henkilökohtaisen Getsemanenne läpi, muistakaa, että Kristus, Voideltu, on jo kantanut teidän kipunne ja ottanut taakakseen teidän surunne.5 Teidän pahat tekonne ovat Hänet ruhjoneet, ja Hänen haavojensa hinnalla te olette parantuneet.6 Hän tuntee läheisesti ja henkilökohtaisesti sen tuskan, jota te koette. Hän on Isän Esikoinen, ja Hän on ensin kantanut koko kärsimyksenne, olipa se sitten henkistä, fyysistä, emotionaalista tai hengellistä. Älkää koskaan epäilkö Hänen lupauksiaan toivosta ja paranemisesta. Teidät on luotu iloista, yltäkylläistä olemassaoloa varten. Teidän arvonne on ääretön, ja niin on myös Jumalan rakkaus teitä kohtaan.
Lopuksi
Olen innoissani siitä, että kuulette aviomieheni puhuvan teille. Haluan teidän tietävän – sopivasti ikäänne ja elämäntilannettanne ajatellen, koska olette seurustelu- ja naimisiinmenoiässä – että tämä syvästi rakastamani mies on ollut vankkumattoman hyvä minulle 27 avioliittovuoden ajan. Hän ei ole kertaakaan, ei yhtä ainutta kertaa, vähätellyt minua tai saanut minua tuntemaan, ettei minua rakastettaisi, eikä hän ole koskaan laskenut leikkiä kustannuksellani. Toivon, että otatte oppia siitä.
Haluan lausua elävän uskoni Elävään Kristukseen, joka on tosiaankin ”maailman valkeus, elämä ja toivo. Hänen tiensä on se polku, joka johtaa onneen tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa.”7 Tämä on Hänen kirkkonsa, jota johtaa Hänen profeettansa.
Jeesuksen Kristuksen pyhässä, pelastavassa nimessä. Aamen.
© 2018 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Hyväksytty englanniksi: 2/18. Hyväksytty käännettäväksi: 2/18. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”Your Infinite Worth and God’s Infinite Love.” Finnish. PD60005945 130