Vanhurskaiden halujen valitsemisesta

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille

Vanhin Robert C. Gay

seitsemänkymmenen johtokunta

Sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Rakkaat veljeni ja sisareni, haluan ensiksi kiittää suurenmoista vaimoani noista erinomaisista neuvoista ja ohjeista. Lynette, kiitos.

On valtava siunaus ja tilaisuus olla kanssanne tänä iltana. Elämme todellakin epätavallista aikaa, ja uskon todella, että teitä on valmistettu näitä aikoja varten. Vähän aikaa sitten presidentti M. Russell Ballard sanoi: ”Uskon, että tämä on kirkon historian suurenmoisin nuorten aikuisten sukupolvi. Uskon todella, että se on totta.”¹ Te olette erityinen sukupolvi, joka on nostettu esiin suunnistamaan sekasortoisten aikojen läpi ja auttamaan maailman valmistamisessa Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen. Hän tuntee teidät läheisesti ja rakastaa teitä.

Meidän aikamme

Tullessamme tänä iltana tähän lähetykseen meille kerrottiin, että olimme saaneet kymmeniätuhansia twiittejä kysymyksistä, jotka koskevat Henkeä ja henkilökohtaista ilmoitusta. Toivon, että kun kuuntelette tänä iltana vaimoani ja minua, me pystymme vastaamaan noihin kysymyksiin. Rukoilen, että Pyhä Henki, joka on opettaja, pystyy vastaamaan yhdelle samoin kuin monille.

Viime päivinä ja kuukausina olemme yhdessä maailmana kokeneet epätavallista kärsimystä, epävarmuutta, levottomuutta ja haasteita. Näistä ajoista on ennustettu jo pitkään, ja ne huipentuvat Vapahtajamme loistokkaaseen toiseen tulemiseen. Jeesus itse profetoi näistä ajoista. Hän sanoi: ”Tekin saatte kuulla sodista ja sotahuhuja; katsokaa, että ette huolestu, sillä kaiken, mitä olen teille sanonut, täytyy tapahtua – –. Minä puhun valittujeni tähden; sillä kansakunta nousee kansakuntaa vastaan – –; nälänhätää ja ruttotauteja ja maanjäristyksiä on monin paikoin. – – Ihmisten rakkaus kylmenee – –. [Ne] toteutuvat kaikki.”² Haluaisin tarjota vain yhden näkökulman tästä kaikesta. Se on opetus oman kirkkomme historiasta.

Amanda Barnes Smith, hänen aviomiehensä Warren ja heidän viisi lastaan olivat uusia kirkon käännynnäisiä, kun he matkasivat Missouriin. He liittyivät pyhien joukkoon Haun’s Millissä vain muutamia päiviä ennen kuin mellakoitsijat tulivat sinne ja murhasivat raa’asti monia siellä. Kuolleiden joukossa olivat Amandan aviomies ja 10-vuotias poika. Toinen hänen nuorista pojistaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Amanda sai voimallisen ilmoituksen siitä, kuinka pelastaa loukkaantunut poikansa. Tuona suuren hädän aikana hän kirjoitti seuraavasti:

”Mitä muutakaan me naiset olisimme voineet tehdä täydellisessä lohduttomuudessamme kuin rukoilla? Rukous oli meille ainut lohdutuksen lähde; taivaallinen Isämme ainoa auttajamme. Kukaan muu ei voisi meitä pelastaa ja vapauttaa.

Eräänä päivänä myllyltä tuli eräs mellakoitsija mukanaan kapteenin määräys. [Hän karjui kiroten]: ’Kapteeni sanoo, että jos te naiset ette lopeta – – rukoilemistanne, hän lähettää tänne joukon tappamaan joka – – ikisen teistä!’

Hän olisi yhtä hyvin voinut tehdä sen, kun lopetti meidän naisparkojen rukoilemisen tuona suuren onnettomuuden hetkenä.

Olimme kauhuissamme ja rukouksemme vaimenivat. Emme uskaltaneet antaa anovien rukoustemme kuulua talossamme. Saatoin rukoilla vuoteessani tai äänettömästi, mutta en voisi elää sillä tavoin pitkään. Jumalatonta hiljaisuutta oli vaikeampi sietää kuin sitä verilöylyn iltaa.

En voinut kestää enää kauempaa. Kaipasin kuulla taas kerran oman ääneni rukoilevan taivaallista Isääni.

Hiivin maissipellolle ja ryömin maissien sekaan. Sillä hetkellä se oli minulle kuin Herran temppeli. Rukoilin ääneen ja mitä hartaimmin.

Kun tulin esiin maissin seasta, ääni puhui minulle. Se oli yhtä selkä ääni kuin mikään koskaan kuulemani. Se ei ollut äänetön, voimakas Hengen antama vaikutelma, vaan ääni, joka toisti [kirkon laulumme] säkeistön:

’Ken Jeesukseen turvaa, ei joudu pimeään.
Hän sisälle käydä saa iloon, elämään.
En sielua sellaista taistelussaan
Voi milloinkaan jättää mä yksin kulkemaan.’3

Sen hetken jälkeen en enää pelännyt. Tunsin, ettei mikään voisi vahingoittaa minua.”⁴

Nämä ajat voivat olla huolestuttavia, mutta tietäkää, että se, mikä oli totta Amanda Barnes Smithin kohdalla, on totta myös teidän kohdallanne. Huolimatta siitä, mitä ympärillänne tapahtuu, mitä koettelemuksia teidän ehkä täytyy kestää, Jumala on peräsimessä. Hän ei hylkää teitä, eikä teidän tarvitse pelätä, jos olette uskollisia ja kohotatte äänenne Hänen puoleensa. Juuri siitä haluaisin puhua teille tänä iltana.

Vaimoni silmälasit

Kuten sanoin, arvostan sitä, että vaimoni on täällä kanssani tänä iltana. Hän on kaikkeni. Tapasimme vuosia sitten high schoolissa. Kun valmistuimme sieltä, hän meni Ricks Collegeen Rexburgiin Idahoon ja minä menin Brigham Youngin yliopistoon Provoon Utahiin. Ensimmäisenä opiskeluvuotenamme päätin eräänä viikonloppuna ajaa hänen luokseen Rexburgiin. Siellä hän antoi minulle korvaamattoman opetuksen.

Hänellä ei ollut autoa, ja siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi voinut ajaa. Kun lähdimme hänen asunnoltaan, hän pyysi saada ajaa autoani. ”Totta kai”, vastasin. Ajoimme pian alas mäkeä, joka oli lähellä hänen asuntoaan. Suunnilleen mäen puolessavälissä hän kysyi minulta: ”Onko kadun päässä pysähtymismerkki?” Merkki näkyi selvästi, ja sanoin heti: ”Kyllä siellä on.” Hän sanoi: ”Selvä, niin arvelinkin. En vain pysty näkemään sitä.” Minä kysyin: ”Mikset pysty näkemään sitä?” Hän vastasi: ”Koska minulla ei ole silmälasejani, enkä näe kunnolla ilman niitä.” Sanoin sitten jotakin tyyliin: ”Ja miksi sinä et käytä silmälasejasi?” ”Koska en pidä siitä, miltä näytän kun minulla on ne päässä, mutta unohdin, etten näe kaikkea ilman niitä.” Sanoin: ”Sitten on varmaan parempi, että minä ajan.” Opetus oli yksinkertainen: jos et näe selvästi, olet aina vaarassa.

Nyt kysyn teiltä: ”Kuinka te ajatte elämässänne eteenpäin?” Elättekö elämäänne päässänne silmälasit, joita tarvitsette nähdäksenne elämän todellisuuden selvästi? Muinaisessa Laodikean kaupungissa pyhät eivät tehneet syntiä räikeästi tai näkyvästi, mutta Herra torui heitä siitä, että he olivat opetuslapseudessaan haaleita. He ylpeilivät maailmallisilla saavutuksillaan ja tiedoillaan, ja heistä tuli yhä omahyväisempiä ja riippumattomampia Jumalasta. Vaikka kaupunki oli tunnettu silmäsairauksien hoidoista, Herra sanoi heille: ”Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.”⁵ Vaikuttaa siltä, että äärimmäisen tärkeä kysymys meidän itse kunkin kohdalla on: ”Näenkö minä elämäni Jumalan totuuksien, käskyjen ja liittojen silmin vai omin silmin? Kuulenko minä päivittäin Hänen ääntään rukouksen ja Hengen tuoman henkilökohtaisen ilmoituksen välityksellä, vai kuuntelenko omaa ääntäni tai tämän maailman viisaiden ääniä, jotka huutavat, että Jumalan tieto ja myös Hänen profeettansa ovat väärässä, pitkästyttäviä, tarpeettomia, välinpitämättömiä tai jopa, kuten maailmalla sanotaan, petollisia ja vihamielisiä?”

Joseph Smith on kerran sanonut: ”Paholainen käyttää kaikkia keinojaan saadakseen pyhät ansaan. – – Hän saattaa muuttaa asiat siinä määrin, että saa ihmisen hämmästelemään niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon.” Ilman Jumalan apua ja ilmoitusta asioita ei yksinkertaisesti voi nähdä ”niin kuin ne todella ovat, ja – – niin kuin ne todella tulevat olemaan”⁶. Vastustaja pyrkii saamaan teidät hämmästelemään niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon. Hän pyrkii estämään teitä näkemästä ja ymmärtämästä todellisuutta tai estämään teitä näkemästä, että te olette syvästi rakastettuja Jumalan poikia tai tyttäriä. Vastustaja haluaa oikeuttaa maailman tavat, saada teidät hylkäämään Jumalan tai kääntymään Hänen puoleensa innottomasti, ja etenkin määrittelemään itsenne ja elämänne taipaleen joillakin poliittisilla, kulttuurillisilla tai muilla maailmallisilla pyrkimyksillä tai vain pelkällä välinpitämättömyydellä.

Olen usein kysynyt itseltäni: ”Mikä teki Nefistä uskovan, eikä sellaista kuin Laman ja Lemuel olivat?” Kaikki kolme veljestä syntyivät samoista hyvistä vanhemmista. Eräänä iltana kuulin kysymykseeni vastauksen. Olin Bangkokissa Thaimaassa suorittamassa toimeksiantoa presidentti M. Russell Ballardin kanssa. Hän luki tämän pyhien kirjoitusten kohdan:

”Ja tapahtui, että minä, Nefi, olin – – sangen halukas tuntemaan Jumalan salaisuuksia; niinpä minä huusin Herran puoleen, ja katso, hän puhutteli minua ja pehmitti sydämeni, niin että uskoin joka sanan, jonka isäni oli puhunut; sen vuoksi en kapinoinut häntä vastaan kuten veljeni.”⁷

Siinä oli minulle vastaus. Jumala ilmaisee itsensä meille meidän halujemme mukaan. Nefi halusi enemmän kuin mitään muuta tietää Jumalan totuudet ja salaisuudet, ja häntä siunattiin Jumalan läsnäololla, ilolla, voimalla ja totuudella. Laman ja Lemuel halusivat maailmallisia statussymboleita ja saivat sen mukaisen palkinnon. Jos haluatte olla Jumalan kanssa, teidän on liitettävä omat halunne Hänen tahtoonsa.

Se, mihin teidän sydämenne halu kohdistuu, määrittelee sen, millä tavoin saatte voimaa sekä kulkea eteenpäin että selvitä elämässä voitokkaasti. Siksi haluan tänä iltana kehottaa teitä päättämään, että sisällytätte elämäänne kaikenkattavan halun kokea kääntymys ja vahvistaa muita. Saatatte muistaa, että tätä Vapahtaja pyysi pääapostoliltaan Pietarilta sanoessaan: ”Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa: Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi.”⁸

Halu kokea kääntymys ja vahvistaa muita

En koskaan unohda sitä, kun kahdentoista apostolin koorumiin kuuluva vanhempi jäsen puhutteli vaimoani ja minua halukkuudestani palvella lähetysjohtajana. Vaimollani ja minulla oli paljon asioita käynnissä elämässämme. Puhuttelumme aikoihin meillä oli meneillään varsin haastavia asioita perhesuhteissa, osallistuimme paljon huomiotamme ja voimavarojamme vieviin laajoihin humanitaarisen avun pyrkimyksiin toisella puolella maailmaa, ja olin vanhempi johtava osakas maailmanlaajuisessa sijoitusyhtiössä, puhumattakaan kaikista kirkon tehtävistä, joissa toimimme. Luulin, että teimme jo niin paljon kuin mihin vain suinkin pystyimme. Kun istuimme sinä päivänä yhdessä tämän rakkaan apostolin kanssa ja pohdiskelimme kaikkea sitä, mitä meillä oli meneillään, sanoimme kumpikin kohteliaasti, ettei se ehkä ollut paras aika meille palvella lähetystyössä. Lainkaan epäröimättä tämä kahdentoista koorumin jäsen kääntyi vaimoni puoleen ja sanoi: ”Lynette, sinusta tulee suurenmoinen lähetyssaarnaaja ja toveri aviomiehellesi.” Sitten hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: ”Sinä et nyt ymmärrä. Herra kutsuu sinua pelastamaan elämäsi. Sinä voit elää elämääsi joko liittoihin tai mukavuuteen perustuen. Mukavaa aikaa palvella ei ole ikinä. Tämä on uskon asia. Joko uskot, että Herra siunaa elämääsi tarvitsemillasi siunauksilla, kun toimit Hänen asettamansa tärkeysjärjestyksen mukaan, tai sitten et usko.”

Istuin siinä hiljaa hölmistyneenä. Minulle oli juuri kerrottu, että Herra yritti pelastaa elämääni. Elin silloin hyvää elämää, mutta se oli pahasti epätasapainossa. Tuona iltapäivänä, kun Lynette ja minä lähdimme apostolin toimistosta, menimme kotiin ja rukoillen pohdimme, kuinka aikoisimme elää elämäämme. Teimme pian päätöksen palvella sekä elää elämäämme liittojen mukaan ja tehdä, mitä Herra vain pyytäisi meitä tekemään. Liittojen mukainen elämä on tasapainoisempaa elämää, jota eletään Jumalan asettaman tärkeysjärjestyksen eikä omien suunnitelmiemme mukaan. Sen jälkeen elämämme on muuttunut täysin. Meitä on siunattu perin pohjin Hänen rakkaudellaan ja opastuksellaan. Mikäli minä mitään tiedän, niin tiedän sen, että tämä sama siunaus suodaan teillekin, jos pysytte uskollisina Hänen liittopolullaan. Jumala haluaa pelastaa teidän elämänne.

Mitä tarkoittaa se, että on kääntynyt ja elää liittoihin eikä mukavuuteen perustuen? Jeesus on sanonut: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa.”⁹ Kuten eräs viisas opettaja muistutti minua aikoinaan: ”Hän ei sanonut: ’Ajatelkaa minua silloin tällöin, niin minun Henkeni on oleva teidän kanssanne.’ Hän sanoi: ’Ja jos te muistatte minut aina, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne.’”¹⁰ Se merkitsee sitä, että kun muistatte Hänet, teillä on aina taivaan voima kanssanne auttamassa teitä päivittäin jokaisessa mahdollisessa pienessä tai pelottavassa kohtaamassanne haasteessa – riippumatta siitä, kuinka se pitää teitä otteessaan. Tähän kuuluvat mitkä tahansa pelot, riippuvuudet, epävarmuus tai mikä hyvänsä edessänne oleva mahdottomalta tuntuva este. Miettikää siis juuri nyt, mikä voisi olla kaikkein tärkeintä, mitä teidän on tehtävä muistaaksenne Hänet paremmin, ja toimikaa sen mukaan.

Nuoruuteni paras ystävä esitteli minut vaimolleni. Ollessamme high schoolissa kastoin tämän ystäväni kirkon jäseneksi, mutta hänestä oli aina vaikea sitoutua elämään täysin evankeliumin mukaan – hän puolusteli aina itseään sanomalla, ettei hän koskaan tehnyt mitään todella pahaa, eikä hän tehnytkään. Sitten eräänä iltana juhlissa hän joi liikaa ja putosi vahingossa jyrkänteeltä kuolemaansa. Hän oli saman ikäinen kuin monet teistä. Tämän murhenäytelmän ei olisi pitänyt koskaan tapahtua, eikä sitä olisi tapahtunutkaan, jos ystäväni elämää olisivat ohjanneet mukavuuden sijaan liitot.

Mihin te vedätte rajan elämässänne, kun ajattelette Jumalan käskyjä? Ehkä jotkut teistä suhtautuvat elämään samalla tavoin kuin useimmat meistä suhtautuvat nopeusrajoitusten noudattamiseen. Ajatteleeko kukaan koskaan ajavansa merkityn nopeusrajoituksen mukaisesti? Ei. Sen sijaan haluamme tietää, kuinka paljon nopeammin voimme ajaa saamatta sakkoa. Sillä tavoin paras ystäväni eli elämäänsä. Evankeliumissa emme saisi koskaan ajatella, kuinka paljon voimme olla maailmassa ylittämättä rajaa. Meidän tulee yksinkertaisesti hylätä maailma.

Vasta kun otatte päällenne Jumalan liitot, teillä on silmät, joilla näette selvästi tämän maailman epäjärjestyksen läpi. Raamattu opettaa: ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä.”¹¹ Liittojen mukaan elävät eivät elä mitenkään täydellistä elämää, mutta he jalostavat elämäänsä päivittäisen parannuksenteon avulla. Sellainen jalostaminen tuo heidän saatavilleen Jumalan runsaimmat siunaukset ja itse taivaan voimat. Onko teissä kuulijoissa tänä iltana yhtäkään, joka ei näinä sekasortoisina aikoina tarvitsisi Jumalan ohjausta ja voimaa?

Vuosia sitten eräs liikekumppanini, joka oli ollut sairaana, kertoi minulle, että presidentti Boyd K. Packer oli tullut hänen kotiinsa antamaan hänelle siunauksen. Hän sanoi: ”Saattaessani presidentti Packeria autolleen hän sanoi: ’Älä palaa liian nopeasti Getsemanesta. Opi sieltä saatavat opetukset.’” Ystäväni kysyi sitten minulta: ”Mitä luulet hänen tarkoittaneen?” Ennen kuin ehdin vastata, hän lisäsi yksinkertaisesti: ”Hän taisi tarkoittaa, että meidän täytyy vain tehdä Jumalan tahto, ja juuri sen minä haluan tehdä.”

Kun kumppanini sanoi nuo sanat, tiesin hänen olevan oikeassa. Perimmäinen koetus elämässämme on se, aiommeko alistua Jumalan tahtoon vai toimia oman päämme mukaan. Vanhin Neal A. Maxwell on kauan sitten opettanut: ”Oman tahtonsa alistaminen on oikeastaan ainoa vertaansa vailla oleva henkilökohtainen asia, joka meillä on Jumalan alttarille asetettavaksi.”¹²

Mutta mitä tarkoittaa se, että on halukas tekemään Jumalan tahdon? Sen perusteella, mitä Vapahtajamme koki Getsemanen puutarhassa, uskon, että meidän tulee jossain määrin ymmärtää, että alistuminen Jumalan tahtoon tarkoittaa sitä, että teidän ja minun tulee olla halukkaita kärsimään ja kestämään loppuun asti, pyysipä Jumala meiltä mitä hyvänsä – silloinkin, kun se, mitä meitä pyydetään kestämään, ei johdu itsestämme. Siihen saattaa kuulua asioita kuten fyysiset vammat tai taipumukset, väärät syytökset, arvostelu tai väärässä olevien ystävien, johtohenkilöiden tai jopa perheenjäsenten tuomat koettelemukset.

Getsemanen puutarhassa taivaallinen Isä pyysi Vapahtajaamme juomaan katkeran maljallisen syntejä ja kärsimyksiä, jotka eivät olleet Hänen omiaan. Sitä tehdessään Jeesus alkoi ”tuntea kauhua” siitä, mitä Hänellä oli edessään. Hän oli ”tuskan vallassa, kuoleman tuskan” ja rukoili, että ”se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse”, ja Hän sanoi Isälle: ”Kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois.” Hän lisäsi kuitenkin: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”¹³ Meidän aikanamme Vapahtaja sanoi ilmoituksessa Joseph Smithille: ”Minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa – kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”¹⁴

Se, että osallistumme Isän meille suunnittelemiin valmisteluihin ja suoritamme ne loppuun, olipa se kuinka katkeraa tahansa, on osa Isän suunnitelmaa tuoda meille ikuista iloa. Luuletteko, että taivaallinen Isä varjelee teitä tuskan ja kärsimyksen hetkiltä, joita tarvitaan, jotta teistä tulisi enemmän Hänen kaltaisiaan? Presidentti John Taylor on kertonut profeetta Joseph Smithin sanoneen hänelle: ”Teillä tulee olemaan kaikenlaisia koettelemuksia kestettävänänne. – – Jumala koettelee teitä, ja Hän tarttuu teihin ja koettelee teitä sydänjuurianne myöten.” Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen tarkoittaa, että olemme alistuvia, sävyisiä, nöyriä, kärsivällisiä, sellaisia, jotka ovat täynnä rakkautta ja halukkaita alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna meidän kannettavaksemme.¹⁵

Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on sanonut äskettäin: ”Edessä on vaikeita aikoja. Tulevaisuudessa on harvoin helppoa tai suosittua olla uskollinen myöhempien aikojen pyhä. Kaikkia meitä tullaan koettelemaan. – – Ne, jotka uutterasti seuraavat Herraa, joutuvat vainon kohteeksi¹⁶. Juuri tuo vaino voi joko murskata teidät vaitonaiseen voimattomuuteen tai kannustaa teitä olemaan esimerkillisempiä ja rohkeampia jokapäiväisessä elämässänne. Se, kuinka kohtaatte elämän koettelemukset, on osa uskonne kasvamista.”¹⁷

Apostoli Paavali esitti tämän kysymyksen: ”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?”¹⁸ Nykykielellä saattaisimme sanoa sen näin: ”Annanko minä sen, että minulla on vaikeuksia löytää aviopuoliso – tai haluni elää vahvistamattomassa suhteessa tai jonkin tapahtuman kirkon historiassa tai jonkun johtohenkilön tai opettajan väärä toiminta tai maailmallisten halujeni tai työpaikan menetyksen tai haasteellisen sairauden tai musertavan ahdistuksen – estää minua seuraamasta uutterasti Vapahtajaa ja osallistumasta täysin toimintaan Hänen kirkossaan?”

Kaikki teidän syntinne, kaikki tuskanne, ahdinkonne ja sairautenne ovat vanhin Maxwellin mukaan osa Jeesuksen Kristuksen sovituksen ”hirveää laskuoppia”¹⁹, laskuoppia, jonka voi vain ajatella olevan ”suunnaton kerrottuna äärettömällä”.²⁰ Teidän epämukavuutenne tai haasteenne, jotka johtuvat elämän koettelemuksista, eivät koskaan ole suurempia kuin ne, jotka Hän koki. Niinpä taivaan kysymys teille kuuluu: Aiotteko seurata Vapahtajan jalanjäljissä ja sanoa Hänen laillaan: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä”²¹?

Toinen tapa ilmaista tämä voisi olla kysymys: ”Luotanko Jumalaan ja luotanko myös Hänen suunnitelmaansa elämääni varten?”

Kun kohtaatte haasteita ja koettelemuksia, tietäkää, että Jumalalla on kaikki voima tukea teitä – silloinkin, kun ympärillänne olevat olosuhteet eivät muutu. Hän lupaa, jopa keskellä sielua raastavia ahdinkoja, että Hän ”[keventää] ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, – – jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.”²² Älkää koskaan epäilkö, etteikö Herra kykenisi avaamaan jokaista ovea menestykseen, vahvistamaan teitä uskoa koskevissa kysymyksissä ja auttamaan teitä saamaan työpaikan, koulutuksen ja voiman elää vanhurskaasti tai mitä muuta saatattekaan tarvita saavuttaaksenne täydet mahdollisuutenne. Vapahtaja on luvannut, että Hän valmistaa keinon.²³ Voiko kukaan tai mikään muu antaa teille saman lupauksen? Luottakaa siihen, että Hän ohjaa ja tukee teitä, kun alistutte nöyrästi Hänen tahtoonsa.

Vuosia sitten presidentti Henry B. Eyring esitti tämän syvällisen huomion: ”Ellei uskon perustusta ole valettu sydämeemme, kestämisen voima murenee.”²⁴ Usko on toiminnan periaate, ja usko on valinta. Uskoa ei mitata sillä, kuinka moniin kokouksiin me osallistumme tai mitä rituaaleja me suoritamme. Usko ei ole edes sen tunnustamista, että Jumala ja Jeesus Kristus elävät. Teidän uskonne on siinä, missä määrin te luotatte ja miten täydellisesti te turvaudutte Jumalaan ja Vapahtajaanne Jeesukseen Kristukseen. Me kaikki kestämme tai murenemme sen mukaan, missä määrin henkilökohtaisesti luotamme ja turvaudumme Heihin.

Kasvattaaksenne uskoa Heihin teidän on poistettava elämästänne kaikenlainen itseänne puolusteleva käyttäytyminen. Teidän on otettava vastuu elämästänne ettekä saa antaa muiden sanella tekojanne ja valintojanne. Teidän näkökulmanne, asenteenne, reaktionne, tunteenne, ajatuksenne ja uskonkäsityksenne ovat kaikki asioita, jotka ovat teidän vallassanne. Se, että loukkaantuu ja kääntyy pois, ei ole Jumalasta. Hänen äänensä kutsuu meitä aina seuraamaan Häntä. Jumala on valmis vastaamaan mihin tahansa kysymykseen, lohduttamaan missä tahansa kamppailussa ja lunastamaan aivan jokaisen ihmisen. Ei ole olemassa virhettä tai kamppailua, josta ei Hänen avullaan voisi parantua. Yksikään haku maailmassa verkon lähes puoleltatoista miljardilta internetsivustolta ei voi kertoa teille, onko tämä kirkko totta tai elääkö Jeesus Kristus; vain Jumala voi ilmoittaa sen teille. Ja tosiasia on, ettei Jumala kerro yhtä totuutta teille ja toista minulle. Me kaikki saamme samat vastaukset, kun kysymme Häneltä ja etsimme Häntä vilpittömästi, uskoen ja vakain aikein. Teette niin osittain, kun poistatte kaikki itseänne puolustelevat tarinanne.

Vuosia sitten palvellessani tehtävässä Afrikassa kuulin miehestä, joka kuljetti kahta kirahvia kuorma-autossaan. Toinen niistä oli paljon toista pitempi. Ajaessaan valtatietä pitkin hän ajoi tien ylittävän sillan ali, mutta silta ei ollut riittävän korkea isommalle kirahville. Kuorma-auton ajaessa sillan alitse pitemmän kirahvin pää osui siltaan ja kirahvi kuoli heti. Myöhemmin kuorma-auton kuljettajalta kysyttiin, miksi hän ei ollut pitänyt parempaa huolta välttääkseen kirahvin kuoleman. Hän sanoi: ”Ei se ole minun syytäni. Silta oli rakennettu liian matalaksi.”

Tämän miehen puolustelu saattaa vaikuttaa naurettavalta, mutta ettekö olekin joskus olleet aivan yhtä irrationaalisia puolustellessanne omia huonoja valintojanne? Älkää syyttäkö matalia siltoja siitä, kuinka asiat ovat. Pyrkikää sen sijaan kohoamaan täysiin mahdollisuuksiinne olemalla kelvollisia jokaiseen tarvittavaan taivaan voimaan, siunaukseen ja ihmeeseen, jotka on luvattu, kun kasvatatte kestävää uskoa tai luottamusta Häneen. Herra sanoi Joseph Smithille: ”Kuinka usein oletkaan – – myöntynyt ihmisten suostutteluihin! – – Sillä katso, sinä et olisi saanut pelätä ihmistä enemmän kuin Jumalaa. Vaikka ihmiset pitävät Jumalan neuvoja tyhjän arvoisina ja halveksivat hänen sanojansa, sinun olisi kuitenkin pitänyt olla uskollinen, niin hän olisi ojentanut käsivartensa ja suojellut sinua kaikilta vastustajan palavilta nuolilta ja hän olisi ollut sinun kanssasi kaikkina ahdingon aikoina.”²⁵

Haluaisin nyt laajentaa itsetutkiskelua edemmäksi ja jättää teille todistukseni siitä, että osa liiton mukaista elämää ja alistumista Jumalan tahtoon on myös halukkuus ajatella muitakin kuin itseänne ja toimia, kuten Herra sanoi Pietarille, vahvistaen veljiänne. Presidentti Nelson on äskettäin sanonut: ”Meidän on määrä kasvattaa – – uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja uskoa Hänen kirkkoonsa. – – Meidän on määrä rakentaa kirkkoa ja Jumalan valtakuntaa maan päällä.”²⁶ Hän on myös todistanut: ”Tämän maan päällä ei tapahdu juuri nyt mitään, mikä on tärkeämpää kuin [Israelin kokoaminen]. Millään ei ole suurempia seurauksia. Ei kerta kaikkiaan millään. Tämän kokoamisen pitäisi merkitä teille kaikkea. Tämä on se tehtävä, jonka vuoksi teidät lähetettiin maan päälle.”²⁷ Samalla tavoin Vapahtaja kysyi Pietarilta: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja sanoi sitten: ”Ruoki minun lampaitani.”²⁸

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Maria ja Martta lähettivät hakemaan Vapahtajaa, kun heidän veljensä Lasarus sairastui vakavasti. Opetuslapset pyysivät, ettei Jeesus lähtisi, koska juutalaiset tavoittelivat Hänen henkeään, mutta Jeesus kuitenkin lähti Lasaruksen haudalle. Siellä Vapahtajamme itki ja tunsi tuskaa ystäviensä kanssa. Sitten, Jumalan voimassa, Hän käski Lasarusta nousemaan kuolleista sanoen: ”Lasarus, tule ulos!” Seuraavaksi pyhien kirjoitusten kohdassa sanotaan: ”Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä – –. [Ja] Jeesus sanoi: ’Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.’”²⁹

Rakkaat ystäväni, mikään ei ole elävöittävämpää kuin Kristuksen valon ja Hänen evankeliuminsa valon jakaminen. Mikään muu kuin Kristuksen evankeliumi ei voi tuoda rauhaa kansoille, pelastaa maailmaa köyhyydestä tai kohottaa muita kestävään onneen. Järjestöt, jotka toimivat minkä tahansa muiden periaatteiden mukaan, eivät täysin kykene näihin asioihin. Ainoastaan evankeliumi voi poistaa ”siteet” ympärillänne olevilta. Kutsukaa muita Hänen valonsa ääreen. Kun teette niin, Jumala lupaa, että tuotte pelastuksen sielullenne³⁰, että teidän syntinne annetaan anteeksi³¹ ja että Hän lähettää enkelinsä teidän ympärillenne ”tukeakseen teitä”³².

Toivo

Olen täysin tietoinen siitä, että huolimatta teidän, minun tai kenen tahansa muun hyvistä aikomuksista paine mukautua maailman mielipiteeseen Herran käskyjen sijaan voi olla suunnaton. Pietari sanoi Jeesukselle ehdottoman päättäväisenä: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu. – – Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.”³³ Mutta pian sen jälkeen Pietari horjui ja kielsi Vapahtajan kolme kertaa. Mitä voimme oppia tästä?

Uskon osaltaan Herran haluavan teidän tietävän, että Hän ymmärtää, että alistuminen Hänen tahtoonsa – eläminen liittojen mukaan tai täydellisen kääntymyksen kokeminen – ovat osa tapahtumasarjaa eivätkä yksittäinen tapahtuma. Jeesus antoi henkensä, jotta me emme arvioisi elämäämme heikkouksiemme tai vikojemme mukaan, vaan voisimme tehdä parannusta päivittäin ja voimistua parannuksen avulla järkähtämättömään uskoon. Haluatte ehkä kirjoittaa sydämeenne tämän oivaltavan ohjeen, jonka vanhin Jeffrey R. Holland esitti huhtikuun 2016 yleiskonferenssissa:

”Tunnemme lohtua siitä, että jos Jumala palkitsisi vain täysin uskolliset, Hänen jakeluluettelonsa olisi hyvin lyhyt. Muistattehan huomenna ja joka päivä sen jälkeenkin, että Herra siunaa niitä, jotka haluavat kehittyä, jotka tunnustavat käskyjen tarpeellisuuden ja pyrkivät pitämään ne, jotka vaalivat Kristuksen kaltaisia hyveitä ja tavoittelevat niitä itselleen parhaan kykynsä mukaan. Jos kompastelettekin näissä pyrkimyksissä, niin tekevät kaikki muutkin. Vapahtaja on läsnä ja auttaa teitä jatkamaan matkaa. Jos kaadutte, kutsukaa Hänen voimaansa.”³⁴

Lynette ja minä istuimme vanhin Hollandin seurassa Johannesburgissa, kun eräs nuoriin naimattomiin aikuisiin kuuluva sisar, joka oli palannut lähetyssaarnaaja, seisoi todistamassa: ”En ole tullut tähän asti vain tullakseni tähän asti.” Muistakaa, ”olipa teillä tällä hetkellä mitä haasteita hyvänsä, – – jatkakaa eteenpäin. Jatkakaa yrittämistä. Jatkakaa luottamista. Jatkakaa uskomista. Jatkakaa kasvamista. – – Taivas kannustaa teitä tänään, huomenna ja ikuisesti.”³⁵ Te olette Jumalan kämmenellä, ja Hän pystyy vapauttamaan teidät mistä tahansa ahjosta.

Vanhin Holland puhui myös eräästä toisesta lempeästä armoteosta ja Herran antamasta vakuutuksesta, jotka haluatte ehkä säilyttää syvällä sydämessänne:

”Henkeä eivät estä mikään virus tai kansalliset rajat tai lääketieteelliset ennusteet. – – [On olemassa] taivaallisia lahjoja, joita maassa vallitsevat vaivat tai ilmassa olevat sairaudet eivät rajoita. – – Hän, joka loi tämän ihmeellisen maailman, jossa elämme, voi sanoa mille tahansa siihen kuuluvalle elementille: ’Nyt ei enää tämän pidemmälle.’ Niin Hän tulee sanomaan tälle edessämme olevalle vitsaukselle. Hänen majesteettisuutensa edessä jopa atomia pienemmät luodut joutuvat taipumaan – vaikka vain kuvaannollisesti – ja jokainen omalla tavallaan joutuu tunnustamaan, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, kaiken suuri Lunastaja. Isänsä johdolla Vapahtaja on vastuussa tämän maailman kohtalosta. Me olemme hyvin vakaissa ja rakastavissa käsissä.”³⁶

Lopuksi

Haluaisin päättää siihen, mistä aloitin. Uskon, että te olette tämän kirkon historian suurenmoisin nuorten aikuisten sukupolvi. Saatatte myös olla kaikkein suurimmat haasteet kohtaava sukupolvi. Kun pohditte ympärillänne vallitsevia haasteita, muistakaa, että Jumala on sanonut: ”Sillä minä, Herra, tuomitsen kaikki ihmiset heidän tekojensa mukaan, heidän sydämensä halun mukaan.”³⁷ Henki voi auttaa teitä jalostamaan halujanne, mutta te yksin voitte päättää, mitä halunne ovat, ja te yksin olette tilivelvollisia Jumalalle siitä valinnasta. Hän on myös julistanut, että ”sinulle tapahtuu toiveidesi mukaan”³⁸. Se tarkoittaa, että teidän olisi syytä haluta halujenne tuomia seurauksia!³⁹

Päätän tähän henkilökohtaiseen kokemukseen ja todistukseen omasta elämästäni. Vuosia sitten, kun olin toista vuotta korkeakoulussa, opiskelin loppukokeisiin yksin asunnossani. Oli lämmin päivä, ja kun kertailin papereitani, hyttynen alkoi hyöriä kasvojeni edessä. Sen itsepintaisuus alkoi todella ärsyttää minua. Viimein sain tarpeekseni. Kohotin käteni ja liiskasin niillä tuon hyttysen. Tänä päivänäkään en kykene selittämään, mitä sitten tapahtui: Katsoin kuollutta hyttystä kämmenelläni ja tunsin suurta myötätuntoa. Sanoin mielessäni: ”Tuon hyttysen ei olisi tarvinnut kuolla. Se kuoli pelkästään turhautumiseni ja kärsimättömyyteni vuoksi.” Sitten polvistuin ja rukoilin, että Jumala antaisi minulle anteeksi ja antaisi sen hyttysen elää jälleen. Kun lopetin tuon rukoukseni, hyttynen lensi kädeltäni.

Olen kysynyt itseltäni vuosien ajan, miksi Jumala teki sen vuokseni. Olen saanut monia vastauksia, mutta mikään ei ole tätä tärkeämpi: Hän halusi minun ymmärtävän syvällä sisimmässäni, että Hänellä on kaikki voima kohottaa minut tai kenet tahansa, kaikkein vähäisinkin. Hän halusi minun tietävän, että Hän tuntee täydellistä myötätuntoa heikkouksiamme kohtaan ja että Hän pitää lukua päässämme olevista hiuksistakin. Jos Hän siis tahtoi palauttaa hyttysen hengen, Hän ei koskaan hylkää teitä – riippumatta siitä, missä olette.

Älkää antako laodikealaisten tavoin itsetyytyväisyyden hallita itseänne. Tämä on todistukseni teille. Kun laitatte syrjään puolustelunne ja ylpeytenne, kun kysytte Häneltä ja kuuntelette Hänen ääntään ettekä omaanne, kun toimitte Hänen tavallaan, näette asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Kun haluatte vilpittömästi pyrkiä kääntymään elämällä liittojen eikä mukavuuden mukaan ja alistumalla Jumalan tahtoon samalla muita vahvistaen, tulette löytämään jokaisen siunauksen ja ihmeen, joita tarvitsette menestyäksenne tässä elämässä, ja kykenette palaamaan kotiin Isänne luokse taivaassa ja saamaan iankaikkisen ilon.

Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Hän elää. Tämä on Hänen kirkkonsa, ja tämän kirkon Vapahtaja ottaa vastaan toisessa tulemisessaan. Meidän taivaallinen Isämme ei ole poissaoleva Isä. Hänen suunnitelmansa on ainoa onnensuunnitelma. Pyhän Hengen avulla te voitte tietää totuuden kaikesta ja tietää kaiken sen, mitä teidän tulee tehdä. Rukoilen, että teillä on rohkeutta tehdä parannusta kaikista jumalattomista haluista ja korvata ne jumalallisilla haluilla elää liittojen mukaan ja alistua Hänen tahtoonsa ja kestää Hänen jalostava kätensä elämässänne. Todistan teille teidän nuoruudessanne, kuten Alma todisti pojalleen Helamanille tämän nuoruudessa: ”Minä tiedän, että jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä.”⁴⁰

Rukoilen Jumalaa siunaamaan teitä kaikkia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.