1. Niin varma on perustus uskomme tään.
Sen Jumala ilmoitti hyvyydessään!
Sen suurempaa lahjaa ei luvata voi,
Kuin sanassaan meille, kuin sanassaan meille,
Kuin sanassaan meille Hän toivoksi soi.
2. Oon sairas tai terve tai rikas, köyhäkin,
Jos rakkaiden luona tai poissa olisin,
Jos maata tai merta mä vaeltanen,
Hän kaiken sen antaa, Hän kaiken sen antaa,
Hän kaiken sen antaa, mä mitä tarvitsen.
3. Sä ethän nyt pelkää, soi sana Jumalan,
Kun vierelläs kuljen ja sua talutan,
Sua nostan ja tuen, riennän vahvistamaan.
Käyt suojassa kätten, käyt suojassa kätten,
Käyt suojassa kätten sä Kaikkivaltiaan.
4. Kun kulkemaan kutsun sua halki vesien,
Niin myrskyjen raivolta sua varjelen.
Sun kanssasi käyn, siunaan päiväs ja yös
Ja voitoksi muutan sun vaivasi myös.
5. Kun koetusten ahjoon sun polkusi käy,
Niin armoni suojaamaan sua ennättäy.
En liekkien salli sua vahingoittaa.
Ne kuonan vain polttaa ja kullan puhdistaa.
6. Kun vanhuuden päivät sun viimein saavuttaa,
Viel uskollisuuttani saat sä todistaa.
Kun ihmistä kirkastaa harmaus pään,
Niin vieläkin Herra hänt kantaa käsillään.
7. Ken Jeesukseen turvaa, ei joudu pimeään.
Hän sisälle käydä saa iloon, elämään.
En sielua sellaista taistelussaan
Voi milloinkaan jättää mä yksin kulkemaan.
Sanat: Pidetään Robert Keenin tekemänä, n. 1787
Sävel: Tuntematon, n. 1889