Oi, Herra, luoksein jää

Kunnioituksella

1. Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
Ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
Kelt turvan hädässänsä sielu sais?

2. Päiväni rientää kohti loppuaan,
On ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää.
Vain Sinä, Herra, Sinä luoksein jää!

3. Mä joka hetki Sua tarvitsen.
Sun armostas voin voittaa kiusauksen.
Sun valos tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa Sä luoksein jää!

Sanat: Henry F. Lyte, 1793–1847

Sävel: William H. Monk, 1823–1889