Näkemys ja tasapaino
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 2. toukokuuta 2021 • Pioneerikeskus
Vanhin Gary E. Stevenson: Rakkaat nuoret sisareni ja veljeni, Lesa ja minä olemme iloisia toivottaessamme teidät tervetulleiksi tähän maailmanlaajuiseen hartaustilaisuuteen nuorille aikuisille. Aluksi tuomme teille presidentti Russell M. Nelsonin ja ensimmäisen presidenttikunnan vilpittömät ja lämpimät terveiset. He rakastavat teitä, ja me rakastamme teitä. Yhdessä me kunnioitamme ja tuemme heitä.
Sisar Lesa Stevenson: Liitymme seuraanne hyvin ainutlaatuisesta ja erityisestä paikasta myöhempien aikojen pyhien historiassamme. Ja tarkoitan todellakin ”paikkaa”.
Vanhin Stevenson: Olemme täällä vastikään vihityssä Pioneerikeskuksessa, joka sijaitsee Tämä on se paikka -perinnepuistossa Salt Lake Cityä ympäröivien kukkuloiden juurella Utahissa – paikassa, joka juhlistaa presidentti Brigham Youngin kauaskantoista julistusta ”Tämä on se paikka”1 lähes 175 vuotta sitten, kun heidän vaivalloinen vaelluksensa ensimmäisen pioneerijoukon kanssa oli päättynyt.
Sisar Stevenson: Uupuneina ja ryysyisinä nämä varhaiset myöhempien aikojen pyhät pakenivat ankaraa vainoa ja asettuivat asumaan tähän erämaalaaksoon. Kuvitelkaa, millainen näkymä heitä odotti Suolajärven laaksossa. Avoin aavikkoalue ja juuriltaan irronneet tuulessa kierivät marunapensaat todistivat, ettei tänne asettuminen olisi helppoa.
Vanhin Stevenson: Heitä siunattiin kuitenkin käsittämättömällä taivaallisella näkemyksellä, jonka tukena on Vanhan testamentin Jesajan profetia, jonka mukaan Herra ”kohottaa merkkiviirin kansoille”2. Nämä uskolliset pyhät tuntisivat jälleen kerran rauhaa ja tarkoitusta, ja heillä olisi evankeliumin antama korkeampi näkemys, joka kohoaisi paljon korkeammalle kuin ne vuorenhuiput, joiden yli he kiipesivät päästäkseen Suolajärven laaksoon.
Sisar Stevenson: Nämä pioneerit ja ne, jotka tulivat myöhemmin, tekivät historiaa luodessaan tämän paikan erämaahan. Jumala siunasi heitä, sillä Israelin kokoaminen oli alkanut.
Vanhin Stevenson: Vielä tänäkin päivänä samaa pioneerihenkeä ja -näkemystä näkyy myöhempien aikojen pyhissä kaikkialla maailmassa.
Vain muutama viikko sitten M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, vihki käyttöön tämän uuden Pioneerikeskuksen.
Tänne ihmiset ja perheet voivat tulla tutustumaan niihin mahtaviin saavutuksiin, joihin varhaiset myöhempien aikojen pyhät pystyivät ankarien vastoinkäymisten keskellä. Heillä ei ollut paljonkaan mahdollisuuksia. Pioneerit rukoilivat Herraa yötä päivää, kun he ryhtyivät kasvattamaan ruokaa, ohjaamaan vettä vuorten kanjoneista, rakentamaan koteja ja suojia, kouluja ja kokouspaikkoja ja jopa temppeliä.
Sisar Stevenson: On melkein ylivoimaista ajatella, mitä he tekivät. Jumalallinen näkemys – jonka Herra oli antanut eläville profeetoille – siunaa Hänen valittujen lastensa elämää Hänen tarkoituksensa toteuttamiseksi.
Vanhin Stevenson: Kuten näette, vain muutaman metrin päässä siitä, missä seison täällä Pioneerikeskuksessa, on holvi-ikkuna, josta avautuu näkymä Tämä on se paikka -muistomerkille. Sen alapuolella näkyy pilkahdus kaupungista, jota alettiin rakentaa niin kauan sitten. Ja sen takana näkyy laaja näkymä – tavallaan näkemys – kohti länttä ja laskevan auringon horisonttia. Tämä näkymä korkealta yhdistettynä ymmärrykseemme menneisyydestä laajentaa käsitystämme pioneerien näkemyksestä ja antaa meille tietoa siitä. Se voi myös toimia vertauskuvana, joka osaltaan syventää henkilökohtaista evankeliumin antamaa näkemystämme ja opastaa meitä, kun kohtaamme elämässämme päätöksiä ja haasteita. Muutama päivä sen jälkeen kun profeetta oli julistanut: ”Tämä on se paikka”3, näkemys temppelistä, kirkon keskustoimistosta sekä paikasta, josta tulisi merkkiviiri kansoille, johti ensimmäisiin askeliin kohti niiden toteutumista.
Tänä iltana hyödynnämme siis menneisyyttä, pioneeriesi-isiemme näkemystä, jotta se auttaa meitä saamaan selkeän näkemyksen tulevaisuuttamme varten. Winston Churchillin innoittavat sanat tuntuvat erityisen merkityksellisiltä tämän illan keskustelumme kannalta: Mitä pidemmälle taaksepäin pystyt katsomaan, sitä pidemmälle eteenpäin pystyt näkemään.4
Sisar Stevenson: Ei ole epäilystäkään siitä, että maailmassa kohtaamme epävarmuutta. Mitä on edessä, kun ennennäkemätöntä pandemiaa on kestänyt miltei puolitoista vuotta? Kun katsomme kohti tulevaisuuttamme, jokainen meistä tarvitsee samaa jumalallista näkemystä ja taivaallista johdatusta kuin nuo varhaiset pyhät kokivat.
Vanhin Stevenson: Saatatte tuntea epävarmuutta siitä, mihin suuntaan mennä. Saatatte pitää tiukasti kiinni unelmistanne palvella lähetystyössä, hankkia koulutusta tai aloittaa työura. Tai saatatte ajatella rakastumista, naimisiinmenoa ja perheen perustamista sekä sitä, että näette temppelin kaikkien siunausten tulevan itsellenne ja läheisillenne. Tai ehkä olette perustaneet iankaikkisen perheenne ja koette nyt haasteita pienten lasten kasvattamisessa.
Perimmäinen tavoitteemme on sama: edistyä liittopolulla valmistautuen uskollisesti korotukseen. Evankeliumin antama näkökulma antaa teille ja minulle näkemyksen, jotta näemme tuon polun selvästi.
Sisar Stevenson: Puhuessaan liittopolulla pysymisestä presidentti Russell M. Nelson sanoi: ”Avain on se, että tekee pyhiä liittoja ja pitää ne. Me päätämme elää ja edistyä Herran liittopolulla ja pysyä sillä. Se ei ole monimutkainen polku. Se on oikea polku todelliseen iloon tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tuonpuoleisessa.”5
Vanhin Stevenson: Niinpä toivomme, että voimme kertoa teille muutamia omakohtaisia kokemuksiamme, jotka voivat opastaa teitä, kun suunnistatte kaikkien vaatimusten keskellä elämässänne, ja auttaa teitä kulkemaan eteenpäin säilyttäen näkemyksen ja tasapainon.
”Pelvotta käykää” – esittäjänä Bonnerin perhe:
Pelvotta käykää, pyhät Kristuksen,
Riemuiten voittohon.
Raskas jos onkin tienne tuskien,
Armo myös suuri on.
Pois turhat huolet heittäkää,
Niin Herraa voitte ylistää,
Ja silloin laulu kaikuu näin:
Kaikki on parhain päin!
Tahdommeko ain turhaan valittaa:
Raskas on matkamme.
Kuinka me voimme palkkaa odottaa,
Taiston jos väistämme?
Käy rohkein mielin astumaan,
Ei hylkää Herra milloinkaan,
Ja kohta laulu kaikuu näin:
Kaikki on parhain päin!
Maan Herra meille valmistanut on
Kaukana Lännessä.
Siellä on vainoojamme voimaton,
Herra on kilpenä.
Kautt ilmain kiirii laulu tää,
Se kunniaansa heläjää,
Ja ääni kaikuu ylistäin:
Kaikki on parhain päin!
Jos kuolema matkalla yllättää,
Onnen on päivä tuo.
Vanhin Stevenson: ”Onnen on päivä tuo”6 on todellisuudessa merkittävä näkemyksellinen lausuma varhaisilta pioneereilta. Heidän näkemyksensä siitä, että ”kaikki on parhain päin” haasteiden ja ahdinkojen keskellä, oli mahdollinen evankeliumin heille antaman näkökulman ansiosta.
Voisimme viettää tunnin puhumalla näkemyksestä, jota jotkut luonnehtivat ”taidoksi nähdä asioita, joita muut eivät näe”7. Tämä johtaa kysymykseen, jonka te kaikki esitätte itsellenne ennemmin tai myöhemmin: ”Missä näen itseni tulevina vuosina? Missä olen ollut? Entä minne olen menossa?”
Sisar Stevenson: Toisinaan meidän pitää vain ymmärtää, että evankeliumin antaman näkökulman ja Pyhän Hengen lahjan avulla meillä on laajempi näkemys siitä, mikä on mahdollista. Näin on silloin, kun olette aloittaneet nykyisen opiskelunne tai ammatilliset pyrkimyksenne, vaikka todennäköisesti te vieläkin hapuilette tietänne.
Vanhin Stevenson: Huomasin työurani alussa olevani siinä tilanteessa. Aloitin työurani yhdessä erään lapsuudenystäväni kanssa. Yliopisto-opiskelijoina perustimme yrityksen ja toimme maahan lahjatavaroita Aasiasta. Seuraavien 30 vuoden aikana yrityksemme muuttui täysin ja laajeni merkittävästi. Meiltä kysyttiin usein: ”Kun perustitte yrityksenne, oliko teillä tämä näkemys?” Lyhyt vastaus on, että ei täysin.
Näkemystä on säädettävä säännöllisesti ja rutiininomaisesti. Aloittaminen messinkisten lahjatavaroiden pienenä maahantuojana ja sitten kasvaminen suureksi kuntoilutuotteiden toimittajaksi vaati siinä välissä paljon onnea ja näkemyksemme mukauttamista. Suunnitelman hylkääminen ja uuden suunnitelman luominen, uudelleen keksiminen ja mukautuminen on oikeastaan vahvuus, ei heikkous.
Sisar Stevenson: Tässä kohtaa kuitenkin korostamme sitä merkittävää etua, joka meitä yhdistää näkemyksemme löytämisessä. Koska teillä on evankeliumin tuntemus, aivan kuten pioneereilla, teitä on siunattu evankeliumin antamalla näkökulmalla. Etunanne on nähdä kuolevainen matkanne kirjaimellisesti taivaallisesta näkökulmasta.
Vanhin Stevenson: Iankaikkinen eli evankeliumin antama näkökulma antaa hyödyllistä selkeyttä, josta muut eivät pääse osallisiksi – jopa koulutukseen ja ammattiin liittyvissä ajallisissa asioissa. Haluaisimme yrittää havainnollistaa tätä mieluummin kuvien kuin sanojen avulla.
Pyydämme teitä katsomaan tätä kuvaa. Mitä näette? Tiedättekö, mitä tämä kuva esittää?
Antaako tämä uusi näkökulma teille selkeyttä? Onko tässä kaikki, mitä voimme nähdä? Mitä arvelette? Katsotaanpa, miten näkymien sarja etenee. Katsokaa siis tarkasti.
Vanhin Stevenson: Tämän yksinkertaisen tehtävän avulla te pystytte näkemään – kirjaimellisesti – kauemmas kuin siihen, mitä on edessänne tällä hetkellä. Näkemyksenne paranee, mitä kauemmas menette.
Sananlaskujen viisaassa ja tutussa ohjeessa sanotaan: ”Siellä, missä näkemys puuttuu, kansa hukkuu.”8
Presidentti M. Russell Ballard kuvasi tätä tosi periaatetta meidän päivinämme sanoessaan: ”Ne, jotka tässä maailmassa saavat eniten aikaan, ovat niitä, joilla on näkemys elämästään.”9 Kuinka totta se onkaan!
Hengellinen näkemyksemme, joka tulee evankeliumin antamasta näkökulmasta, antaa oivallusta kaikkiin tärkeimpiin asioihin elämässä. Sen avulla voimme sovittaa yhteen nämä tärkeät osa-alueet ja pitää ne asianmukaisesti tasapainossa. Tämän vuoksi näemme, että näkemyksen ja tasapainon välillä on hyvin läheinen yhteys.
Haluaisin kertoa teille tasapainon periaatteesta kertomalla erään omakohtaisen kokemukseni.
Eräs ystäväni, joka oli tunnettu ammatissaan, sattui olemaan myös taitava ja kokenut helikopterilentäjä. Eräänä lämpimänä syyspäivänä hän soitti ja kertoi lentävänsä Salt Lake Cityyn ja kysyi liikekumppaniltani ja minulta, haluaisimmeko saada kyydin eräälle vuoristokiinteistölle matkan varrella.
Kuorma-autolla matka sinne kestäisi yli kaksi tuntia. Helikopterilla siihen menisi vain 15 minuuttia. Niinpä päätimme mennä.
Oli kaunis päivä lentämiseen. Näimme syksyn lehtien värejä, kun aloimme laskeutua. Olimme alle minuutin päässä laskeutumisesta, kun helikopterin pyrstöroottoriin tuli toimintahäiriö. Tämän seurauksena helikopteri alkoi pyöriä hallitsemattomasti. Se oli kiperä tilanne.
Meidän onneksemme lentäjän hätälaskukoulutus oli hänelle lähes vaistonvaraista. Hän tiesi, että jos laskeutuisimme helikopterin nokka tai pohja edellä, emme selviäisi laskeutumisesta.
Hallitsemattoman pyörimisen keskellä hän käänsi taitavasti helikopterin kyljelleen, ja me rysähdimme maahan.
Polttoainetta vuoti ja moottorista nousi liekkejä. Hän pystyi sammuttamaan moottorin, ja me poistuimme helikopterista ilman että se räjähti. Lentäjän toimien ja Herran käden avulla meitä siunattiin niin, että selviydyimme helikopterionnettomuudesta.
Olen oppinut paljon helikoptereista sen päivän jälkeen. Kokemuksemme mukaan helikopterionnettomuus oli seurausta pyrstöroottorin toimintahäiriöstä, joka sai aikaan epätasapainon niiden kriittisten tekijöiden välillä, jotka pitävät helikopterin ilmassa. Kun pääroottorin ja pyrstöroottorin nopeus sekä kulma saadaan keskenään tasapainoon, helikopterilento voi olla riemastuttavaa. Mikäli ei, se on kauhistuttavaa! Voin omakohtaisesti todistaa siitä.
Tarkastellaanpa hetki näitä kriittisiä tekijöitä yksityiskohtaisemmin.
Ensimmäisenä on pääroottori. Pyöriminen ja lavat saavat aikaan nosteen ja vääntömomentin. Pääroottorin aiheuttama vääntömomentti täytyy kuitenkin jollakin tavoin tasapainottaa, tai helikopteri pyörii hallitsemattomasti.
Sisar Stevenson: Siksi helikopterissa on pyrstöroottori. Se muodostaa vastuksen pääroottorin lapojen aikaansaamaa vääntömomenttia vastaan. Lentäjä ohjaa pääroottorin nopeutta käsiohjaimella. Pyrstöroottorin nopeutta lentäjä ohjaa jaloillaan. Näiden kahden roottorin nopeuden jatkuva säätäminen on ehdottoman välttämätöntä.
Mikäli niin ei tehdä, lopputulos ei taaskaan ole hyvä.
Vanhin Stevenson: Seuraavana on sitten ohjaussauva. Ohjaussauvalla ohjataan helikopterin kulmaa, joka puolestaan ohjaa helikopterin suuntaa, kääntymiskykyä ja vakautta yhdessä pää- ja pyrstöroottorin kanssa. Lentäjä käyttää ohjaussauvaa oikealla kädellään.
Lopuksi hyötykuorman paino ja helikopterin kulma määräävät nopeuden sekä pää- ja pyrstöroottorin tarvitseman tehon.
Sisar Stevenson: Kun kaikki nämä elementit on synkronoitu, tasapaino on kaunis. Pääroottori, pyrstöroottori, ohjaussauva, paino ja kulma – tämä kirjaimellisesti uhmaa painovoimaa.
Miten helikopterin kaunis mutta monimutkainen lento liittyy tasapainoon elämässämme?
Vanhin Stevenson: Saanen esitellä muutamia ajatuksia, joiden innoittajana on presidentti Gordon B. Hinckleyn puhe eräässä johtohenkilöille tarkoitetussa konferenssissa, johon osallistuin monta vuotta sitten. Kenties nämä ajatukset luovat tämän yhteyden teille.
Hän kuvaili: ”Meillä jokaisella on nelitahoinen vastuu. Ensiksi, meillä on vastuu perhettämme kohtaan. Toiseksi, meillä on vastuu työnantajaamme kohtaan. Kolmanneksi, meillä on vastuu Herran työtä kohtaan. Neljänneksi, meillä on vastuu itseämme kohtaan.”10
Käyttäen samaa vertausta helikopterin kriittisten osien keskinäisen riippuvuuden kautta syntyvästä tasapainosta tarkastellaanpa samalla tavalla näitä neljää vastuualuetta.
Sisar Stevenson: Aloitamme kodista ja perheestä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä meidän kunkin elämässä. On tärkeää, ettette laiminlyö perhettä, johon kuulutte. ”Teillä ei ole mitään sen kallisarvoisempaa. – – Nimenomaan perhesuhteen [te otatte mukaanne] tuonpuoleiseen elämään.”11 Kirkon johtajat ovat viime vuosina tehneet paljon työtä tähdentääkseen kodin ja perheen merkitystä.
Viimeaikaiset ohjeet, jotka koskevat uutta tasapainoa evankeliumin opettamisessa kotona ja kirkossa, sekä mukautettu kokousaikataulu ovat suurenmoinen osoitus siitä, että kotia ja perhettä tulee pitää elämämme pääroottorina.
Presidentti Nelson antoi meille haasteen: ”[Työskennelkää] muovataksenne kotinne evankeliumin oppimisen keskukseksi”. Hän lupasi, että kun teemme niin, ”ajan mittaan teidän lepopäivistänne tulee todella ilon päiviä. Teidän lapsenne tulevat olemaan innokkaita oppimaan Vapahtajan opetuksia ja elämään niiden mukaan, ja vastustajan vaikutus teidän elämässänne ja teidän kodissanne vähenee. Muutokset perheessänne tulevat olemaan huomattavia ja vahvistavia.”12
Vanhin Stevenson: Seuraavaksi tarkastellaan työ- tai ammattiuraanne – työpaikkaanne tai jos olette opiskelijoita, sitä tutkintoa, johon olette pyrkimässä ja joka johtaa kokopäivätyöhön. Koulutus tietenkin parantaa työllistymiskykyänne. Työn avulla voitte huolehtia itsestänne, perheestänne ja muista. Työllistyminen johtaa omavaraisuuteen – sekä ajalliseen että hengelliseen. Työympäristössänne teillä on velvollisuus työnantajaanne kohtaan – olla rehellinen ja lojaali, tuottaa odotettuja tuloksia, joista teille maksetaan korvaus. Pyritte tekemään parhaanne työssänne tai ammatissanne.
Kuvitellaanpa, että havaintoesimerkissämme työpaikkanne on helikopterin pyrstöroottori.
Sisar Stevenson: Jotta voitte tehdä parhaanne itsenne ja perheenne hyväksi, teidän on hyvä tehdä parhaanne työssänne. Molemmat liittyvät läheisesti toisiinsa, ja näiden kahden välinen tasapaino on ratkaisevan tärkeä. Yhä useammat työnantajat, sosiologit ja yritysneuvojat myöntävät työ- ja yksityiselämän tasapainon tuomat edut.
Vanhin Stevenson: Kolmas ratkaisevan tärkeä elämän tasapainon osatekijä on Herra ja Hänen työnsä. Tämä on yksi päätarkoituksista, joiden vuoksi me kaikki olemme tulleet maan päälle. Olemme täällä rakastaaksemme, kunnioittaaksemme, totellaksemme ja palvellaksemme Häntä ja taivaallisen Isämme lapsia, veljiämme ja sisariamme kaikkialla maailmassa. Herra tarvitsee ponnistelujamme ja lahjojamme Hänen valtakuntansa rakentamiseen.
”Suunnitelkaa ajankäyttönne niin että pystytte huolehtimaan kirkon tehtävistänne.”13 Mielestäni sana suunnitelkaa on varsin opettavainen. Se vaatii meiltä tietoista valintaa sekä ”varata aikaa” Herran ja Hänen kirkkonsa palvelemiseen että säädellä sitä aikaa.
Sisar Stevenson: Kaksi Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon tunnusmerkkiä ovat maallikkojohtajuus ja palveleminen. Teitä jokaista pyydetään osallistumaan valtakunnassa eri tavoin. Kutsut tehtäviin, joita tulee teille ja muille perheessänne, saattavat tulla ajankohtina, jotka eivät ehkä tunnu sopivilta. Kuitenkin ”jos teillä on halu palvella Jumalaa, teidät on kutsuttu työhön”14.
Lisäksi rakas profeettamme, presidentti Nelson, on opettanut meille, että maailmamme muuttuu jatkuvasti, samoin palvelemisemme Herran kirkossa. Hän kannusti meitä hyväksymään ”uuden normaalin”. Hän antoi meille haasteen: ”Palvelkaa muita. Säilyttäkää iankaikkinen näkökulma. Pitäkää kutsumuksenne kunniassa.”15
Vanhin Stevenson: Tämä kannustus antaa jokaiselle meistä näkemyksen tehdä sitä, mitä meidät on kutsuttu tekemään, mutta neuvoo meitä myös säilyttämään iankaikkisen näkökulman eli tasapainottamaan sen muiden kiireellisten vastuidemme kanssa. Ajattelen, että palveleminen kirkossa on kuin helikopterin ohjaussauva, joka sekä vakauttaa että ohjaa meitä.
Sisar Stevenson: Viimeinen tekijä tasapainon varmistamisessa on velvollisuus itseämme kohtaan.
Elämä voi olla hyvin kiireistä. On tärkeää, että me aika ajoin hidastamme vauhtia latautuaksemme ja tarkastellaksemme lähemmin omia henkilökohtaisia tarpeitamme, kuten lepoa, liikuntaa, virkistystä ja omaa hengellistä kehitystä. Kirkon johtajat ovat hiljattain antaneet arvokkaita ja käytännöllisiä ehdotuksia, jotka auttavat meitä tässä.
Vanhin Stevenson: Niin ovatkin, Lesa. Hiljattain presidentti Ballard ehdotti, kuinka tärkeää on löytää hiljaista aikaa. Hän sanoi:
”Vaikka tekniikka on usein ollut siunauksena elämässäni, se voi myös olla häiriötekijänä, joka asettaa esteen meidän ja kykymme välille kuulla Herran ääntä. Sanon lastenlapsilleni, että heidän pitää varata joka päivä hiljaista aikaa miettiä omaa elämäänsä ja pohtia, mitä Herra haluaa heidän tekevän. – –
En voi olla yhteydessä taivaaseen epäjärjestyksen keskellä. – – Kun olen [hiljaisessa] tilassa ja pyrin olemaan hiljaa, silloin saan vaikutelmia.”16
Vanhin Jeffrey R. Holland puhuu määrätietoisesta rukouksesta. Hän on sanonut näin: ”On suuri opetus siinä, että – – kiireellinen, määrätietoinen rukous puskee läpi – – vihollisen vastustuksen, päivän huolien ja mielemme häiriötekijöiden.”17
Sisar Stevenson: Sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja, kuvasi kolmea osatekijää, jotka ovat apunamme ja jotka kukin ovat hyvin arvokkaita.
Ensiksi, hän kutsuu Hengen vaikutusta pyhien kirjoitusten avulla. Hän sanoo: ”Yksi ensimmäisistä asioista, joita teen aamulla tunteakseni Hengen vaikutusta, on lukea pyhiä kirjoituksia. Se auttaa minua pääsemään oikeaan mielentilaan, jotta voin vastaanottaa ilmoitusta.”
Toisena osatekijänä hän mainitsee temppelipalvelun. ”Toinen suurenmoinen tapa kuulla Vapahtajan ääni selvemmin on käydä temppelissä. Toisinaan kun istun temppelissä, saan vastauksen rukoukseen tai mieleeni tulee jotakin, kun olen tarpeeksi hiljaa kuunnellakseni Henkeä.”
Kolmanneksi, hän sanoo, ”musiikki – – auttaa minua kuulemaan Vapahtajan äänen. Rakastan kirkon laulujen kuulemista, vaikka kuulisin niitä vain soitettuna ilman sanoja. Tunnen ne sanat, koska olen laulanut niitä niin kauan, joten ne tulevat mieleeni.”18
Vanhin Stevenson: Vaikuttaa siltä, että ajan varaaminen itsellemme on usein kaikkein vaikeinta, mutta silti se on hyvin tärkeää. Olen kuullut sitä kuvailtavan niin, että sahaamisen kiireessä malttaa pitää riittävän pitkän tauon, jotta ehtii teroittaa sahanterän.
Sisar Stevenson: Sen muistaminen, että meillä on vastuu itsestämme, ja sen sisällyttäminen vaihe vaiheelta elämäämme tulee olemaan meille siunauksena. Olen huomannut, että kun kehitän itseäni fyysisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti, siitä on paitsi suurta hyötyä minulle henkilökohtaisesti, niin sen avulla voin myös ravita perhettäni ja ystäviäni.
Katsokaa, miten sulavasti nämä elämämme neljä osa-aluetta toimivat, jos niitä toteutetaan näkemyksen ja tasapainon avulla! Ne sopivat oikein hyvin yhteen, eikö vain?
Vanhin Stevenson: Ne todellakin sopivat. Samalla kun puhumme tasapainosta näillä elämän eri osa-alueilla, meidän on asetettava tämä oikeaan näkökulmaan.
Vanhin Bednar esitti tämän lyhyesti eräässä äskettäisessä sosiaalisen median viestissään. Hän sanoi: ”Toisinaan me pohdimme kaikkia vastuitamme kotona, koulussa, työssä ja kirkossa sekä mietimme, kuinka voimme saavuttaa tasapainon niiden monien vaatimusten välillä, jotka kilpailevat ajastamme. Sen sijaan, että ajaisimme itsemme mielipuolisiksi yrittäessämme tehdä kaikkea yhtä aikaa, meidän pitäisi tunnistaa muutama perusasia, jotka ovat meille kaikkein tärkeimpiä. Sitten voimme pyrkiä antamaan niille kullekin niiden tarvitseman huomion – yksi asia kerrallaan.”19
Lesa, tämä muistuttaa minua hyvin mieleenpainuvasta kokemuksesta isäni kanssa. Olin nuori isä ja vastikään kutsuttu piispa, jolla oli vaativa, kasvava liikeyritys. Eräänä iltana tulin myöhässä perheenjäsenen syntymäpäiväjuhliin. Lapsiamme ja heidän serkkujaan oli joka puolella. Mutta minä tulin sisälle taloon ajatukset muualla ja menin istumaan huoneen nurkkaan murehtimaan huoliani, jotka koskivat sen päivän liiketoimia ja sitä, mitä tapahtui seurakunnassa.
Isäni tuli luokseni ja sanoi epätyypillisen ankaralla äänellä: ”Gary, mitä sinä oikein teet?” Kun kerroin hänelle huolistani, jotka liittyivät kaikkiin vastuisiini kirkossa ja töissä, olin varma siitä, että hän olisi hyvin myötätuntoinen. No, hän ei ollut. Itse asiassa hän istui viereeni ja sanoi minulle, että hän oli huolissaan minusta ja että minun pitäisi tehdä muutoksia, jotta en olisi niin etäällä perheestäni, kun olen heidän luonaan. Muistatko tämän, Lesa?
Sisar Stevenson: Muistan sen oikein hyvin.
Vanhin Stevenson: Hän sanoi: ”Kun olet kotona, aseta etusijalle koti, älä kirkkoa tai työtä. Kun olet töissä, valitse etusijalle työ, älä kotia tai kirkkoa. Kun olet kirkossa, valitse se etusijalle, älä työtä tai kotia.”
Tätä neuvoa oli haasteellista noudattaa käytännössä enkä vieläkään ole lähelläkään täydellistä, mutta siitä oli minulle todella apua. Se kevensi kuormaani, ja siitä on ollut suurta hyötyä elämässäni. Niinpä kutsun teitä jokaista miettimään tätä ja kokeilemaan sitä itse.
On kiinnostavaa, että tämä on melkein täsmälleen samaa, mitä vanhin Bednar neuvoi siinä sosiaalisen median viestissä, jonka mainitsimme. Hän kirjoitti: ”Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta meidän ei pidä turhautua ja tuhlata voimia ja aikaa yrittäessämme saavuttaa täydellistä tasapainoa kaikkien niiden tärkeiden asioiden välillä, joita meidän on tehtävä. Kun rukoilemme vilpittömästi Jumalalta apua, jotta voimme tunnistaa, mikä on tärkeintä, Hän ohjaa ja auttaa meitä keskittämään ponnistelumme päivä päivältä.”20
Sisar Stevenson: Minulla on kerrottavana huonoja uutisia. Jos noudatatte tätä neuvoa ja kuljette eteenpäin säilyttäen tasapainon ja näkemyksen, te todennäköisimmin koette silti epäonnistumisia. Saatte naarmuja ja ruhjeita.
Saattaa olla hetkiä, jolloin näkökykynne tuntuu hämärtyvän sumuisella polulla tai saatatte menettää tasapainonne. Mutta tässä on hyvä uutinen: Te olette rakastavan taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä.
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman – – ja terveen harkinnan hengen.”21 Älkääkä unohtako tätä tärkeää neuvoa, jonka Herra itse on antanut: ”Olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne.”22 Teillä on siis jatkuva, jumalallinen voimanlähde rakkaassa Vapahtajassamme – Jeesuksessa Kristuksessa.
Vanhin Stevenson: Kuunnelkaa nyt presidentti Nelsonin innoittavaa kannustusta teille jokaiselle täällä tänään. Hän sanoi: ”Jumala tiesi, että – – liittopolkua ei olisi helppo löytää eikä sillä olisi helppo pysyä. Niinpä Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa suorittamaan sovituksen meidän puolestamme ja näyttämään meille tien. Jumalallinen voima, joka on kaikkien niiden ulottuvilla, jotka rakastavat ja seuraavat Jeesusta Kristusta, on voimaa, joka parantaa meidät, vahvistaa meitä, puhdistaa meidät synnistä ja lisää kykyämme tehdä sellaista, mitä emme koskaan pystyisi tekemään omin voimin.”23
Sisar Stevenson: Antakaa tiedon siitä, keitä te todella olette ja kuka on puolellanne, auttaa teitä elämään niin, että säilytätte selkeän näkemyksen ja vakaan tasapainon. Herra ”lisää mahdollisuuksiasi, avartaa näkemystäsi ja vahvistaa sinua”24.
Vanhin Stevenson: On ollut hienoa olla kanssanne tänään. Haluaisimme nyt lopettaa ilmaisemalla kiitollisuutemme ja esittämällä kutsun teille jokaiselle sekä lausumalla todistuksemme. Ensin kutsun teitä pohtimaan, miten evankeliumin antama näkemys varmistaa ja vahvistaa identiteettiänne Jumalan tyttärenä ja Jumalan poikana.
Toiseksi pohtikaa, miten suhtaudutte nelintahoiseen vastuuseenne kotia ja perhettä, koulutusta ja työtä, kirkkoa ja itseänne kohtaan.
Kolmanneksi pyydän teitä etsimään hiljaisen paikan ja kirjoittamaan muistiin vaikutelmia, joita olette tunteneet tämän hartaustilaisuuden aikana. Muistakaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä jokainen teistä on saanut lahjana Pyhän Hengen kumppanuuden.
Sisar Stevenson: Kun toimitte vanhin Stevensonin esittämien kutsujen mukaan, älkää unohtako ennen meitä eläneitä pioneereja – niitä, joista puhuimme ja jotka asuttivat tämän laakson, sekä niitä, jotka ovat eläneet teidän jokaisen perheessä, suvussa ja kotimaassa. Heidän pioneerihenkensä ja esimerkkinsä vaikeiden asioiden tekemisestä voi antaa teillekin luottamusta tehdä vaikeita asioita.
Vanhin Stevenson: Varhaisten myöhempien aikojen pyhien tavoin me katsomme ulospäin. Me katsomme ylöspäin. Ja me katsomme sisimpäämme löytääksemme evankeliumin näkemyksen ja tasapainon.
Sisar Stevenson: Lausun todistukseni siitä, että te voitte saada tuon täydellisen toivon kirkkauden25, että taivaallinen Isä tuntee jokaisen teistä nimeltä ja että Hän rakastaa teitä. Lausun todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta elävän Jumalan ainosyntyisenä Poikana. Ja teen sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Vanhin Stevenson: Aamen. Kiitos, Lesa. Minäkin lausun todistukseni teille, kauniit nuoret veljemme ja sisaremme. Todistan, että me olemme rakastavien taivaallisten vanhempien lapsia, että taivaallinen Isä rakastaa teitä, ja Isän oppi on, että Hän toivoo kaikkien lastensa palaavan Hänen luokseen.
Tämän opin on mahdollistanut Hänen Poikansa, meidän rakastava Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen sovitustyönsä kautta me voimme palata rakastavan taivaallisen Isämme luo. Lausun teille siitä todistukseni. Todistan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen pyhästä roolistaan meidän Vapahtajanamme ja Lunastajanamme. Ja teen sen Hänen nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.