Elämää ja uskoa koskevien haasteiden kohtaaminen
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille
Sunnuntai, 19. marraskuuta 2023
Vanhin Quentin L. Cook: Kun Mary ja minä olemme tarkastelleet kysymystä, joka liittyy elämää ja uskoa koskevien haasteiden kohtaamiseen, ymmärrämme, että jokainen sukupolvi kohtaa olosuhteita, jotka voivat johtaa uskon haasteeseen. Kun tutkimme pyhiä kirjoituksia ja tarkastelemme Jumalan kanssakäymistä lastensa kanssa, kaksi teemaa nousee esiin.
Ensiksi, koska kaikessa on vastakohtaisuutta ja on olemassa vastustaja, joka ei halua meidän uskovan Jumalaan, jokaisen sukupolven on löydettävä ja hankittava omakohtainen tieto ja todistus Jumalasta.
Toiseksi, jokaisen sukupolven on tarpeen ymmärtää, keitä he ovat ja mikä on heidän iankaikkinen identiteettinsä. Kumpaakin näistä on vaikea havaita, koska vastustaja ei halua, että teillä on selkeä käsitys Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta sekä Heidän onnensuunnitelmastaan teitä varten ja siitä, keitä te olette suhteessa Heihin.
Mary ja minä olimme nuoria aikuisia 1960-luvulla. Minä valmistuin Stanfordin oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja aloin toimia lakimiehenä. Mary oli suorittanut jatko-opintoja Stanfordissa ja oli nuori äiti. Elämää ja uskoa koskevat haasteet ja yhteiskunnalliset häiriötekijät olivat erilaisia ja silti hyvin samanlaisia kuin mitä nuoret aikuiset kohtaavat nykyään.
Mary, mitä haasteita tuohon aikaan oli?
Sisar Mary Cook: San Franciscon lahden alueella, jossa asuimme, ylistettiin kovasti huumekulttuuria. Valtavat mellakat ja yhteiskunnallisista kysymyksistä johtuvat mielenosoitukset olivat yleisiä. Yhdysvaltojen osallistuminen Vietnamin konfliktiin oli hyvin epäsuosittua, ja opiskelijoiden protestit halvaannuttivat yliopistot. Ja minuun henkilökohtaisella tasolla vaikutti se, että perinteisen melodisen musiikin sijaan, jossa ihmiset tanssivat pareittain, musiikki muuttui. Siinä oli voimakas syke, se oli kovaäänistä, ja ihmiset tanssivat erikseen.
Eri puolilla maailmaa näitä haasteita sekä monia muita käytettiin usein hyökättäessä yleisesti uskontoa sekä Jumalaan kohdistuvaa uskoa vastaan.
Vanhin Cook: Time-lehti, jolla oli tuohon aikaan suuri lukijamäärä, valitsi 8. huhtikuuta 1966 kansikuvajutukseen tämän provosoivan ja epäkunnioittavan otsikon: ”Onko Jumala kuollut?”
Avauskirjeessä lehden kustantaja kertoi, että idea syntyi, koska ”teologien keskuudessa on kasvanut huoli Jumalasta ja 1960-luvun puolivälin maallistuneesta maailmasta”1. Artikkelin sisältö oli pääasiassa maallinen, eikä siinä käsitelty uskontoa tai uskoa tyydyttävällä tavalla.2
Uskoa koskevia kysymyksiä ei ole tietenkään ollut vain 60-luvulla tai nykyään. Niitä on ollut aina. Käydessään Ateenassa apostoli Paavali yritti opettaa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta. Tästä pyrkimyksestä kerrotaan Apostolien teoissa: ”Ateenalaiset samoin kuin kaupungissa asuvat muukalaisetkin olivat näet tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista.”3
Eikö tämä kuulostakin aivan nykyajan sosiaalisen median maailmalta?
Kun väkijoukko oivalsi, että Paavalin sanoma oli yksinkertainen ja luonteeltaan uskonnollinen, kuten hänen todistuksensa Jeesuksesta Kristuksesta, he torjuivat sen.
Jumalaan kohdistuvan uskon lisäksi on läpi historian haastettu myös huolta todellisesta identiteetistämme. Emme aio käsitellä kaikkia identiteettiin liittyviä kysymyksiä nykymaailmassa. Mutta vastaus on aina ollut sama. Me olemme kaikki saman rakastavan taivaallisen Isän henkilapsia. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut tätä voimallisella tavalla. Hän on tähdentänyt näitä kestäviä nimityksiä: ”Jumalan lapsi”, ”liiton lapsi” ja ”Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi”.4
Hän on myös kannustanut meitä olemaan leimaamatta itseämme tai muita. Monet kohtaamistamme ongelmista ratkeaisivat, jos ymmärtäisimme olevamme rakastavan taivaallisen Isän lapsia.
Ne, jotka haluavat tuhota uskon, väittävät usein, ettei usko ole enää relevattia. He haluavat erheellisesti, että heidän omat mieltymyksensä, mitä tulee tämän päivän yhteiskunnallisiin kysymyksiin, korvaisivat Jumalan antaman ilmoituksen ja käskyt. He olettavat ja väittävät, että suurella joukolla ihmisiä on nuo samat sosiaaliset mieltymykset ja etteivät nämä ole enää uskollisia jäseniä.
Tiedoksenne: nuoret ja nuoret aikuiset eivät ole vähemmän aktiivisia tai jätä kirkkoa suuremmassa määrin kuin aikaisemmin, niin kuin on laajalti väitetty. Palvelemaan kutsuttujen lähetyssaarnaajien määrä on kasvanut merkittävästi. Nousevan sukupolven kirkkoon osallistumisprosentti osoittaa jatkuvaa noususuuntausta.5 Lisäksi instituuttiin osallistuvien nuorten aikuisten määrä on myös kasvanut.
Ymmärrättehän, etten arvostele niitä, joilla on epäilyksiä. Esitän kuitenkin, että se, kuinka kohtaatte ne, on tärkeää. Vastaus tähän haasteeseen on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Lupaan teille: Jos luette uskollisesti pyhiä kirjoituksia, rukoilette ja elätte uskontonne mukaan, niin ajan myötä te löydätte vastauksia kysymyksiinne ja ratkaisette epäilyksenne, joita saattaa aika ajoin ilmaantua.
Yksi suosikkini pyhien kirjoitusten kertomuksista on Markuksen evankeliumissa isästä, joka halusi poikansa vapautuvan pahasta hengestä. Kertomuksessa Vapahtaja kysyi isältä, uskoiko tämä, että hänen poikansa voisi parantua. Tuo isä sanoi kyyneleet silmissään: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”6 Tämä oli Herran mielen mukaista, ja Hän nuhteli henkeä ja paransi pojan.
Opetus on, ettemme saa antaa epäilysten tai epäuskon voittaa uskoamme. Ahkera pyhien kirjoitusten tutkiminen, vilpitön rukous, tunnollinen uskonnon harjoittaminen ja Herran profeetan neuvojen noudattaminen auttavat teitä voittamaan uskoa koskevat haasteet.