”Maanjäristysrukous”, Ystävä, maaliskuu 2023, sivut 4–5.
Maanjäristysrukous
Kun Violet heräsi, kaikki tärisi!
Tämä kertomus tapahtui Perussa.
Violet oli unessa, kun jyrisevä ääni herätti hänet. Ensin hän ajatteli, että se oli ukkonen.
Mutta ääni voimistui voimistumistaan. Se tärisytti hänen huoneensa ikkunoita.
Violet nousi nopeasti istumaan. Se oli maanjäristys!
Hän ja hänen perheensä olivat muuttaneet Peruun jokin aika sitten. Hän tiesi, että siellä tapahtuu usein maanjäristyksiä. Ja hän ja hänen perheensä olivat valmistautuneet niitä varten ja harjoitelleet, mitä tehdä. Mutta tämä oli paljon pelottavampaa kuin hän oli luullut. Hän tunsi kehonsa vapisevan!
Violet juoksi keittiöön ja ryömi pöydän alle. Muutamaa sekuntia myöhemmin hänen veljensä ja siskonsa liittyivät hänen seuraansa. Niin tekivät äiti ja isäkin.
”Hyvä juttu, että muistimme, mitä harjoittelimme”, isä sanoi. ”Ovatko kaikki kunnossa?”
Violetin veli ja sisko nyökkäsivät.
Mutta Violetia pelotti. Hän sulki silmänsä. Oli vaikea olla välittämättä tärinästä hänen ympärillään.
Sitten Violet muisti rukouksen. Hän risti käsivartensa ja painoi päänsä. ”Rakas taivaallinen Isä”, hän kuiskasi, ”pidäthän huolta perheestäni.”
Violet jatkoi rukoilemista. Hänestä tuntui kuin joku olisi halannut häntä. Päätettyään rukouksen hän kohotti katseensa. Äidillä ja isällä oli kädet ristissä. Myös hänen veljellään ja siskollaan. He kaikki rukoilivat! Maa tärisi yhä. Mutta Violet tunsi rauhaa sydämessään ja mielessään.
Lopulta tärinä lakkasi. Violet ja hänen perheensä pysyivät pöydän alla vielä vähän aikaa, ihan varmuuden vuoksi.
”Miten sinä voit?” äiti kysyi Violetilta.
”Ihan hyvin”, Violet sanoi. ”Alkuun minua pelotti kovasti. Mutta rukoileminen auttoi minua tuntemaan oloni paremmaksi.” Hän halasi äitiä. Hän oli iloinen, että taivaallinen Isä oli auttanut häntä tuntemaan rauhaa.
Kuvitus Toby Newsome