”Cameron soittaa pianoa”, Ystävä, toukokuu 2023, sivut 40–41.
Cameron soittaa pianoa
Cameron ei osannut soittaa, mutta hän halusi auttaa.
Tämä kertomus tapahtui Yhdysvalloissa.
”Oon lapsi Jumalan”, Cameron lauloi muiden Alkeisyhdistyksen lasten kanssa. Cameron oli kuulovammainen, mutta hän rakasti laulamista. Ja pian he laulaisivat Alkeisyhdistyksen ohjelmassa. Se oli vain kuukauden päässä!
Kun laulutuokio oli ohi, sisar Jones kertoi ilmoitusasian. ”Alkeisyhdistyksen säestäjämme muuttaa pian. Haluaisimme, että jotkut teistä soittaisivat pianoa Alkeisyhdistyksen ohjelmassa. Haluaisiko joku teistä soittaa laulun tai pari?”
Cameron nosti kätensä. Hän halusi auttaa ohjelmassa.
Sisar Jones kirjoitti niiden lasten nimet muistiin, jotka halusivat auttaa. ”Emma. Ben. Ja Cameron! En tiennytkään, että osaat soittaa.” Hän hymyili.
Cameron ei ollut koskaan ollut pianotunneilla, mutta isoäidin luona hän soitti pianolla mielellään itse keksimiään lauluja.
”En ole vielä kovin hyvä”, hän sanoi. ”Mutta luulen, että pystyn siihen, jos harjoittelen!”
”Kiitos, että olet halukas palvelemaan”, sisar Jones sanoi. Hän antoi kullekin lapselle soitettavaksi kaksi laulua.
Cameronin teki mieli juosta käytävää pitkin. Hän oli aina halunnut oppia, ja nyt hän oppisi!
”Sinähän näytät innostuneelta! Tapahtuiko Alkeisyhdistyksessä jotakin erikoista?” äiti kysyi, kun he kirkon jälkeen nousivat autoon.
Cameron virnisti. ”Aion soittaa pianoa Alkeisyhdistyksen ohjelmassa!”
”Minusta on hienoa, että haluat auttaa”, äiti sanoi. ”Mutta et osaa soittaa tarpeeksi hyvin, jotta voisit soittaa ohjelmassa.”
Cameron ryhdisti asentoaan. ”Minä voin oppia. Harjoittelen todella kovasti! Voin harjoitella mummin pianolla.”
”Meidän on sitten parasta aloittaa!” äiti sanoi.
Äiti auttoi Cameronia löytämään pianonsoitonopettajan. Opettaja näytti hänelle yksinkertaisia tapoja soittaa laulut ”Saan käydä temppeliin” ja ”Jeesuksen Kristuksen kirkko”.
Cameron harjoitteli mummin luona mahdollisimman usein. Hän harjoitteli laulujen kutakin säeriviä yhä uudelleen. Hän teki paljon virheitä, mutta hän jatkoi yrittämistä ja jatkoi soittamista. Viimein hän osasi soittaa kummankin laulun.
Pian oli Alkeisyhdistyksen ohjelman aika. ”Miltä tuntuu?” äiti kysyi.
Cameron puristi nuottivihkoaan rintaansa vasten. ”Minua jännittää. Mutta olen myös innoissani.”
Kun oli Cameronin vuoro soittaa, hänen kätensä tärisivät hieman. Taivaallinen Isä, autathan minua, hän rukoili mielessään. Hän veti syvään henkeä. Sitten hän soitti parhaansa mukaan. Muut lapset lauloivat mukana.
Laulun lopussa hän hymyili. Se oli hauskaa! Hän tiesi, että Pyhä Henki auttoi häntä.
Nyt kun Cameron oli jo soittanut yhden laulun, hän tunsi olonsa varmemmaksi. Sitten hän aloitti toisen laulun. Hänen sormensa liikkuivat koskettimilla aivan kuten hän oli harjoitellut.
Tämä laulu oli Cameronin suosikki. Soittaessaan hän ajatteli sanoja. ”Uskon Vapahtajaani Jeesukseen Ja Häntä rakastan.” Cameron oli tehnyt lujasti töitä oppiakseen laulut ohjelmaa varten.
Ehkäpä pianon soittaminen on yksi tapa lausua todistukseni, Cameron ajatteli.
Ohjelman jälkeen äiti halasi Cameronia lujasti.
”Miltä se tuntui?” hän kysyi.
”Alkuun minua jännitti, mutta se oli hauskaa!” Cameron sanoi. Hän halusi jatkaa harjoittelemista ja oppia vielä lisää lauluja.
Kuvitus Adam Koford