”Erityinen lahja”, Ystävä, elokuu 2023, sivut 18–19.
Erityinen lahja
”Tämän täytyy olla Pyhä Henki”, Mehrimah ajatteli.
Tämä kertomus tapahtui Ranskassa.
”Mehrimah! Fatima! Lähetyssaarnaajat tulivat”, äiti kutsui.
Mehrimah sulki pyhien kirjoitusten kertomusten kirjansa ja kiirehti olohuoneeseen. Lähetyssaarnaajat olivat opettaneet heidän perheelleen Jeesuksesta Kristuksesta. Mehrimah ja hänen perheensä menisivät pian kasteelle. Hän malttoi tuskin odottaa!
Mehrimah istuutui perheensä seuraan.
”Tänään puhumme Pyhästä Hengestä”, vanhin Moea’i sanoi. ”Hän auttaa meitä tuntemaan taivaallisen Isän suomaa rauhaa ja lohtua.”
”Hän kannustaa meitä myös tekemään hyviä asioita”, vanhin Campbell lisäsi. ”Ja Hän auttaa meitä tietämään, mikä on totta. Olet luultavasti tuntenut Pyhän Hengen vaikutusta ennenkin.”
Mehrimah mietti sitä, kun hän sai tietää Mormonin kirjasta. Hänelle oli tullut lämmin ja onnellinen olo. Sillä tavoin hän tiesi sen olevan totta. Oliko se Pyhä Henki?
”Kun sinut on kastettu, sinulle annetaan Pyhän Hengen lahja”, vanhin Moea’i sanoi. ”Se tarkoittaa, että Hän voi olla kanssasi aina auttaakseen sinua ja opastaakseen sinua.”
”Kiinnitä tällä viikolla tarkasti huomiota ajatuksiisi ja tunteisiisi”, vanhin Campbell sanoi. ”Yritä huomata hetkiä, jolloin Pyhä Henki puhuu sinulle.”
Sinä iltana perherukouksen aikana Mehrimah pani merkille, mitä hän tunsi sisimmässään. Hän tunsi olonsa tyyneksi ja rauhalliseksi. Tuntui melkein siltä kuin joku olisi halannut häntä. Tämän täytyy olla Pyhä Henki, hän ajatteli.
Kirkossa sunnuntaina Mehrimah kuunteli laulua Jeesuksesta Kristuksesta. Hänestä tuntui hyvältä. Se sai hänet haluamaan auttaa muita ihmisiä. Tämänkin täytyy olla Pyhä Henki, hän ajatteli.
Ennen nukkumaanmenoa Mehrimah luki pyhien kirjoitusten kertomusten kirjaansa. Hänen siskonsa Fatima pyysi saada kirjan vuorostaan itselleen. Mehrimah ei suostunut siihen.
Mehrimah jatkoi lukemista. Mutta hänestä tuntui kurjalta, ettei hän ollut antanut kirjaa siskolleen.
”Olen pahoillani”, hän sanoi Fatimalle. ”Haluatko, että luetaan yhdessä?”
Fatima istuutui hänen viereensä. He lukivat vuorotellen. Mehrimahille tuli lämmin ja onnellinen olo. Tämän täytyy olla Pyhä Henki, hän ajatteli.
Viimein koitti heidän kastepäivänsä. Mehrimah meni perheineen kirkkorakennukseen, ja he vaihtoivat ylleen valkoiset vaatteet.
Mehrimah kastettiin ensin. Vesi oli kylmää, mutta hän oli iloinen saadessaan tehdä liiton taivaallisen Isän kanssa. Äiti kietoi pyyhkeen hänen ympärilleen. Sitten hän katsoi, kun äiti, isä ja Fatima kastettiin.
Mehrimah vaihtoi ylleen taas kuivat vaatteet. Nyt oli hänen konfirmointinsa aika.
Lähetyssaarnaajat asettivat kätensä Mehrimahin pään päälle. ”Konfirmoimme sinut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi”, vanhin Campbell sanoi, ”ja sanomme sinulle: Ota vastaan Pyhä Henki.” Mehrimahilla oli kauttaaltaan lämmin tunne, kun hän kuunteli loppuosan siunauksesta.
Kun Mehrimah oli konfirmoitu, äiti halasi häntä. ”Miltä sinusta tuntuu?”
”Tosi hyvältä”, Mehrimah sanoi. ”Sen jälkeen kun he panivat kädet pääni päälle, tunsin jotakin, ja se tuntui rauhalta.” Hän hymyili. ”Minusta tuntui kuin joku olisi sanonut minulle, että minun tulee elää hyvää elämää ja auttaa ihmisiä ja pitää käskyt.”
”Tiedätkö, mitä sinä tunsit?” äiti kysyi.
”Joo, tiedän”, Mehrimah sanoi silmät loistaen. ”Se oli Pyhä Henki!”
Kuvitus Alyssa Petersen