”Lähtölaskenta jouluun”, Ystävä, joulukuu 2023, sivut 10–11.
Lähtölaskenta jouluun
Mathisin lempiperinne oli sytyttää joulun kynttilät.
Tämä kertomus tapahtui Saksassa.
”Mathis! Emilian!” äiti kutsui. ”On aika sytyttää seppeleen kynttilät.”
Mathis laski kirjan käsistään ja kiirehti olohuoneeseen. Hänen pikkuveljensä Emilian seurasi häntä.
Mathis piti monista asioista joulussa. Hän leipoi mielellään lebkuchen-pikkuleipiä. Hän piti joulukuusen koristelemisesta. Mutta hänen lempiasiansa oli sytyttää kynttilöitä valmistauduttaessa jouluun.
He nimittivät sitä adventtiseppeleeksi. Seppeleessä oli vihreiden havunoksien päällä neljä punaista kynttilää. Saksassa ihmiset sytyttävät kynttilöitä neljänä jouluaattoa edeltävänä sunnuntaina. Ensimmäisellä viikolla he sytyttävät yhden kynttilän. Seuraavalla viikolla he sytyttävät kaksi. Kolmannella he sytyttävät kolme. Jouluaattoa edeltävänä sunnuntaina he sytyttävät kaikki neljä.
Mathis katseli, kun isä auttoi Emiliania sytyttämään kaksi kynttilää. Kirkkaat liekit näyttivät iloisilta.
”Äiti, mitä adventti tarkoittaa?” Mathis kysyi.
”Adventti on joulua edeltävää aikaa”, äiti sanoi. ”Kynttilät auttavat meitä laskemaan päiviä jouluun. Niin kuin meidän adventtikalenterimme!”
Äiti kurkotti ja otti kirjahyllyn päältä kauniin puisen talon. Hän laittoi sen pöydälle. Mathis innostui jo sen näkemisestä.
Heillä oli tänä vuonna kaksi adventtikalenteria. Ne eivät olleet tavallisia kalentereita. Ne olivat erityisiä, vain joulua varten! Ensimmäinen oli pieni puinen talo, jossa oli 24 ovea – yksi jokaiselle päivälle ennen joulua.
”On sinun vuorosi avata ovi!” äiti sanoi.
Mathis virnisti ja avasi sen päivän oven. Sisällä oli kaksi pientä karkkia! Hän antoi toisen Emilianille.
”Tiedäthän”, isä sanoi, ”että adventti tarkoittaa myös jonkun tai jonkin tärkeän tulemista. Muistatteko, kenen tulemista me juhlimme jouluna?”
”Jeesuksen!” Mathis ja Emilian sanoivat yhtaikaa.
Äiti nyökkäsi. ”Ihmiset odottivat tuhansia vuosia, että Jeesus Kristus tulisi. Jouluna juhlimme Hänen syntymäänsä. Ja jonakin päivänä Hän tulee jälleen maan päälle.”
Mathis kuvitteli, millaista olisi, kun Jeesus tulisi jälleen. Se sai hänet tuntemaan lämpöä sisimmässään.
”Avaa toinen kalenteri, Mathis!” Emilian sanoi.
”Selvä!” Mathis otti esiin toisen kalenterin. Oma eli mummi oli tehnyt sen ihan heitä varten. Se oli henkari, johon oli ripustettu 24 pitkää nauhaa. Jokaisen nauhan päässä oli taiteltu paperi, jossa oli Jeesuksesta Kristuksesta kertova pyhien kirjoitusten kohta. Joka päivä ennen joulua he saivat lukea uuden pyhien kirjoitusten kohdan Jeesuksesta.
Mathis irrotti seuraavan paperin nauhasta. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”*
Mathis tunsi rauhaa katsellessaan perheensä kanssa kynttilöiden loistetta. Kahden viikon kuluttua he sytyttäisivät kaikki neljä kynttilää, ja joulun odotus olisi ohi! Mutta Mathis tiesi, ettei joulu ollut ainoa asia, jota he odottivat. He odottivat Jeesuksen Kristuksen tulemista.
Kuvitus Violet Lemay