”Tärkeä tavoite”, Ystävä, lokakuu 2024, sivut 36–37.
Tärkeä tavoite
Sukututkimus tuntui vähän siltä kuin pelaisi videopeliä, jossa on hyvin tärkeä tehtävä!
Tämä kertomus tapahtui Meksikossa.
Javista oli hauskaa opetella uusia asioita. Hänestä oli hauskaa oppia pelaamaan baseballia. Hänestä oli hauskaa opetella soittamaan kitaraa. Hänestä oli hauskaa oppia pelaamaan uusia videopelejä. Niinpä kun papá kysyi, halusiko Javi oppia jotakin uutta, tämä oli valmis.
Javi katseli, kun papá avasi kannettavan tietokoneensa ja otti esiin sivuston nimeltä ”FamilySearch”.
”Aion opettaa sinulle, kuinka löytää esivanhempiemme nimiä”, papá sanoi. ”Monet heistä elivät kauan sitten, eikä heillä ollut evankeliumia. Kun löydämme heidän nimensä, me voimme mennä temppeliin kastettavaksi heidän puolestaan. Silloin heillä on mahdollisuus ottaa evankeliumi vastaan.”
Javi muisti, kuinka hyvältä hänestä oli tuntunut, kun hän oli mennyt kasteelle. Jos hän voisi auttaa esivanhempiaan tuntemaan samoin, hän halusi oppia, kuinka se tehdään!
Javi katsoi, kun papá näytti hänelle, mitä tehdä. Sitten papá antoi kannettavan tietokoneen Javille. ”Sinun vuorosi!”
Javi virnisti. Hän harjoitteli napsauttelua sekä nimien ja päivämäärien lukemista. Tässä oli hänen sukuaan!
Muutamana seuraavana iltana mamá ja papá auttoivat Javia oppimaan lisää siitä, kuinka tehdä sukututkimustyötä. Hänen isosiskonsa Lilykin alkoi opetella. Se tuntui siltä kuin pelaisi videopeliä, jossa on hyvin tärkeä tehtävä!
Eräänä sunnuntaina piispa ilmoitti, että vaarnalla oli erityinen haaste. Vaarnan jäsenillä olisi kaksi kuukautta aikaa löytää mahdollisimman monta nimeä lähetettäväksi temppeliin. Tavoitteena oli yhteensä 5 000 nimeä. Kahden kuukauden päätteeksi pidettäisiin suuri juhla. Siellä annettaisiin myös palkintoja niille, jotka olivat löytäneet eniten nimiä.
”Minä haluan auttaa”, Javi sanoi, kun he tulivat kotiin kirkosta.
”Minä myös!” Lily sanoi.
”Mitä jos aloittaisitte saman tien?” papá sanoi. ”Katsotaan, kuinka monta nimeä löydätte ennen päivällistä.”
Javi ja Lily kiiruhtivat olohuoneeseen. Lily avasi FamilySearchin puhelimellaan, ja Javi työskenteli papán kannettavan tietokoneen ääressä. Pian Javi löysi asiakirjan isoisänsä isän veljestä. Siinä oli myös kolme lasta, joita ei ollut kastettu. Javi hihkaisi. Hän oli löytänyt kolme nimeä lähetettäväksi temppeliin!
Kahden kuukauden ajan Javi vietti suurimman osan vapaa-ajastaan tutkien sukuaan. Hän etsi nimiä miltei joka ilta koulun jälkeen. Sunnuntaisin koko hänen perheensä työskenteli yhdessä sukututkimuksen parissa.
Kahden kuukauden kuluttua Javi ja hänen perheensä menivät kirkkorakennukseen juhliin. Siellä oli tacoja, musiikkia ja paljon ihmisiä. Se oli hauskaa!
Viimein vaarnanjohtaja nousi seisomaan.
”Minä olen todella ylpeä jokaisesta”, hän sanoi. ”Vaarnamme löysi 10 000 nimeä temppeliä varten!”
Kaikki hurrasivat. Javin silmät suurenivat. Se oli kaksi kertaa niin paljon kuin heidän tavoitteensa!
Sitten vaarnanjohtaja ilmoitti voittajat. Aikuisten voittaja oli nainen, jota Javi ei tuntenut, mutta nuorten voittaja oli Lily!
”Nyt on lasten vuoro. Joku lähetti 216 nimeä”, vaarnanjohtaja sanoi. Väkijoukko taputti niin kuuluvasti, ettei Javi kuullut, mitä vaarnanjohtaja sanoi seuraavaksi.
Javin isä tönäisi häntä. ”Javi, hän sanoi sinun nimesi.”
Javi saattoi tuskin uskoa sitä. Oliko hän todella lähettänyt 216 nimeä?
Javi käveli salin etuosaan. Hän hymyili leveästi, kun vaarnanjohtaja kätteli häntä ja ojensi hänelle todistuksen. Siinä oli hänen nimensä!
”Miltä tuntuu voittaa?” vaarnanjohtaja kysyi.
”Tosi hyvältä”, Javi sanoi.
Tuntui tosiaan hyvältä voittaa. Ja tuntui todella hyvältä, että hän oli oppinut keinon auttaa niin monia ihmisiä!
Kuvitus Josh Talbot