Uskon leiritulemme
Uskon aamunsarastus tulee tai voi palata – toisinaan vähitellen – niille, jotka etsivät sitä, sallivat sen tulla ja elävät saavuttaakseen sen.
Rakkaat veljet ja sisaret, eikö ole ihmeellistä vastaanottaa presidentti Russell M. Nelsonin ja kirkkomme johtajien välityksellä taivaasta annettua jatkuvaa ilmoitusta, joka kutsuu meitä elämään uusilla ja pyhemmillä tavoilla1 kotona ja kirkossa koko sydämestämme, mielestämme ja voimastamme?
Onko teillä koskaan ollut tilaisuutta tehdä jotakin, mihin olette kokeneet olevanne valmistautumattomia tai riittämättömiä mutta minkä kokeilemisesta olette saaneet siunauksia?
Minulla on. Tässä on yksi esimerkki.
Joitakin vuosia sitten vanhin Richard G. Scott, kahdentoista apostolin koorumin jäsen, esitti ystävällisen kutsun: ”Gerrit, haluaisitko maalata kanssani vesiväreillä?”
Vanhin Scott sanoi, että maalaaminen auttoi häntä havainnoimaan ja luomaan. Hän on kirjoittanut: ”Yritä olla luova, vaikka tulokset olisivatkin vaatimattomia. – – Luovuus voi synnyttää kiitollisen mielialan elämää kohtaan ja sitä kohtaan, mitä Herra on punonut olemukseemme. – – Jos valitset viisaasti, sen ei tarvitse viedä paljon aikaa.”2
Presidentti Henry B. Eyring kuvailee, että hänen omia taiteellisia mietiskelyjään motivoi ”rakkauden tunne”, mukaan lukien ”rakkaus Luojaa kohtaan, joka odottaa lastensa tulevan kaltaisikseen – odottaa heidän luovan ja rakentavan”.3 Presidentti Eyringin taiteelliset luomukset tarjoavat ”ainutlaatuisen, hengellisen näkemyksen todistukseen ja uskoon”4.
Presidentti Boyd K. Packerin luoma taide havainnollistaa evankeliumin perusluonteista sanomaa: ”Jumala on taivaiden ja maan ja kaiken niissä olevan Luoja, että koko luonto todistaa siitä jumalallisesti ohjatusta luomisesta ja että luonnon, tieteen ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin välillä vallitsee täysi sopusointu.”5
Alma todistaa: ”Kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala.”6 Alkeisyhdistyksen lapsemme laulavat: ”Kun lintujen laulun kuulla saan Tai sinisen taivaan nään, – – Niin ihmettelen, kuinka kauniin maan Meille loi Isä taivaallinen.”7 Kirjailija Victor Hugo ylistää: ”Elollisen ja elottoman välillä on ihmeellisiä suhteita; tässä tyhjentymättömässä kaikkeudessa, auringosta pienimpään hiukkaseen saakka. – – Kaikkien lentävien lintujen jalassa on äärettömyyden lanka. – – Tähtisumu [on] sikermä tähtiä.”8
Ja siitä pääsemme takaisin vanhin Scottin kutsuun.
”Vanhin Scott”, vastasin, ”haluaisin oppia luovemmaksi ja paremmaksi havainnoimaan. Minua sykähdyttää kuvitella, että taivaallinen Isä maalaa kumpuilevia pilviä sekä taivaan ja vesistön jokaisen värisävyn. Mutta” – seurasi pitkä tauko – ”vanhin Scott”, sanoin, ”en ole lainkaan taitava vesivärien kanssa. Olen huolissani siitä, että turhaudut yrittäessäsi opettaa minua.”
Vanhin Scott hymyili ja järjesti meille tapaamisen. Sovittuna päivänä hän valmisteli paperin, värit ja siveltimet. Hän teki joitakin luonnoksia ja auttoi minua kostuttamaan paperin.
Käytimme mallina hänen kaunista akvarellityötään nimeltä Leirituli auringonlaskun aikaan. Maalatessamme me puhuimme uskosta – kuinka, kun katsomme leiritulen valoon ja lämpöön, me jätämme taaksemme pimeyden ja epävarmuuden – kuinka toisinaan pitkinä, yksinäisinä öinä meidän uskon leiritulemme voi antaa toivoa ja varmuutta. Ja aamu tosiaankin sarastaa. Uskon leiritulemme – meidän muistomme, kokemuksemme ja perintömme, jotka koskevat uskoa Jumalan hyvyyteen ja lempeisiin armotekoihin elämässämme – on vahvistanut meitä läpi yön.
Todistukseni on, että uskon aamunsarastus tulee tai voi palata – toisinaan vähitellen – niille, jotka etsivät sitä, sallivat sen tulla ja elävät saavuttaakseen sen. Valo tulee, kun haluamme ja etsimme sitä, kun olemme kärsivällisiä ja kuuliaisia Jumalan käskyille, kun olemme avoimia Jumalan armolle, parantamiselle ja liitoille.
Kun aloimme maalata, vanhin Scott kannusti: ”Gerrit, jo yhden oppitunnin myötä maalaat jotakin, minkä haluat säilyttää ja muistaa.” Vanhin Scott oli oikeassa. Pidän arvossa sitä vesivärimaalausta uskon leiritulestamme, jonka vanhin Scott auttoi minua maalaamaan. Taiteelliset kykyni olivat ja ovat yhä rajalliset, mutta uskon leiritulemme muistaminen voi kannustaa meitä viidellä tavalla.
Ensiksi, uskon leiritulemme voi kannustaa meitä löytämään iloa tervehenkisestä luovuudesta.
Voimme kokea iloa, kun käytämme mielikuvitusta, opimme, teemme arvokkaita uusia asioita. Tämä on erityisen totta, kun syvennämme uskoa ja luottamusta taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Emme voi rakastaa itseämme kylliksi pelastaaksemme itsemme. Mutta taivaallinen Isä rakastaa meitä enemmän kuin me rakastamme itseämme, ja Hän tuntee meidät paremmin kuin me tunnemme itsemme. Me voimme olla jättämättä elämäämme oman ymmärryksemme varaan ja turvata Herraan.9
Oletteko koskaan olleet ainoa, jota ei ole kutsuttu jonkun syntymäpäiväkutsuille?
Onko teitä koskaan joukkueita muodostettaessa valittu viimeisenä tai jätetty kokonaan valitsematta?
Oletteko valmistautuneet johonkin kokeeseen koulussa, työhaastatteluun tai johonkin haluamaanne tilaisuuteen – ja tunteneet epäonnistuneenne?
Oletteko rukoilleet jonkin ihmissuhteen hyväksi, joka – syystä tai toisesta – ei ole toiminut?
Oletteko sairastuneet kroonisesti, jääneet puolison hylkäämäksi, tunteneet tuskaa perheen vuoksi?
Vapahtajamme tuntee meidän olosuhteemme. Kun käytämme Jumalan antamaa tahdonvapautta ja hyödynnämme kaikkia kykyjämme nöyryydessä ja uskossa, niin meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus voi auttaa meitä kohtaamaan elämän haasteet ja ilot. Uskoon sisältyy halu ja päätös uskoa. Usko tulee myös siitä, että noudatamme Jumalan käskyjä, jotka on annettu meille siunaukseksi seuratessamme Hänen liittopolkuaan.
Kun olemme tunteneet tai tunnemme olevamme epävarmoja, yksin, turhautuneita, vihaisia, petettyjä, pettyneitä tai vieraantuneita Jumalasta ja Hänen palautetusta kirkostaan, saatetaan tarvita tavallista enemmän ponnistelua ja uskoa päästä jälleen Hänen liittopolulleen. Mutta se on sen arvoista! Pyydän, tulkaa tai tulkaa takaisin Herran Jeesuksen Kristuksen luo! Jumalan rakkaus on vahvempi kuin kuoleman siteet – ajallisen tai hengellisen kuoleman.10 Vapahtajamme sovitus on ääretön ja iankaikkinen. Jokainen meistä kulkee harhaan ja epäonnistuu. Saatamme joksikin aikaa eksyä tieltä. Jumala vakuuttaa meille rakastavasti, että olimmepa missä tahansa tai olimmepa tehneet mitä tahansa, niin ei ole kohtaa, josta ei olisi paluuta. Hän odottaa valmiina sulkemaan meidät syliinsä.11
Toiseksi, uskon leiritulemme voi kannustaa meitä palvelemaan uusilla, korkeammilla ja pyhemmillä Hengen täyttämillä tavoilla.
Sellainen palvelutyö saa aikaan ihmeitä ja liittoon perustuvaa yhteenkuuluvuutta – jolloin tunnemme Jumalan rakkautta ja pyrimme palvelemaan muita siinä hengessä.
Jokin aika sitten sisar Gong ja minä tutustuimme erääseen mieheen ja tämän perheeseen. Heidän siunauksenaan oli uskollinen pappeudenhaltijaveli, joka meni heidän piispansa luo ja kysyi, voisiko hän (pappeusveli) olla perheen isän kotiopetustoveri. Perheen isä ei ollut aktiivinen eikä kiinnostunut kotiopetuksesta. Mutta kun hänen sydämensä muuttui, hän ja tämä rakastava pappeusveli alkoivat käydä tapaamassa piirinsä perheitä. Yhden sellaisen käynnin jälkeen vaimo – joka ei käynyt kirkossa – kysyi mieheltään, kuinka heillä oli sujunut. Mies myönsi: ”Saatoin tuntea jotakin” – ja meni sitten keittiöön hakemaan oluen.12
Mutta yksi asia johti toiseen: lempeitä kokemuksia, palvelutyötä, sydämen muuttumista, temppeliin valmistautumisen kurssi, kirkossa käymistä, tuleminen sinetöidyksi perheenä pyhässä temppelissä. Kuvitelkaapa, kuinka kiitollisia lapset ja lastenlapset ovat isälleen ja äidilleen ja sille palvelutyöveljelle, joka tuli ystäväksi ja toveriksi heidän isälleen palvelemaan ja rakastamaan muita.
Uskon leiritulen kolmas kannustus: evankeliumin aikaansaamaa luovaa iloa ja siunauksia tulee, kun pyrimme rakastamaan Herraa ja muita koko sydämestämme ja sielustamme.
Pyhät kirjoitukset kehottavat meitä laittamaan kaiken, mitä olemme ja mitä meistä on tulossa, rakkauden ja palvelemisen alttarille. Vanhan testamentin Viides Mooseksen kirja käskee meitä rakastamaan Herraa, Jumalaamme, koko sydämestämme, sielustamme ja voimastamme.13 Joosua kehottaa: ”Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, kulkekaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, pysykää hänelle uskollisina ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne.”14
Uudessa testamentissa Vapahtajamme esittää kaksi suurinta käskyä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi – –, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”15
Mormonin kirjassa, joka on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, kuningas Benjamin teki työtä ”ruumiinsa kaikin voimin ja koko sielunsa kyvyin” ja vakiinnutti maahan rauhan.16 Opissa ja liitoissa, kuten jokainen lähetyssaarnaaja tietää, Herra kehottaa meitä palvelemaan Häntä koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme.17 Kun pyhät saapuivat Jacksonin piirikuntaan, Herra käski heitä pyhittämään lepopäivän rakastamalla Herraa, Jumalaansa, koko sydämestään, koko väkevyydestään, mielestään ja voimastaan sekä palvelemaan Häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä.18
Riemuitsemme kutsusta omistaa koko sielumme siihen, että etsimme korkeampia ja pyhempiä tapoja rakastaa Jumalaa ja lähipiirissämme olevia sekä vahvistaa uskoamme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sydämessämme sekä kodissamme ja kirkossa.
Neljänneksi, uskon leiritulemme kannustaa meitä luomaan vanhurskaan elämän säännöllisiä malleja, jotka syventävät uskoa ja hengellisyyttä.
Näitä pyhiä tapoja, vanhurskaita rutiineja tai rukouksen täyttämiä malleja voivat olla rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, paasto, Vapahtajamme ja liittojemme muistaminen sakramenttitoimituksessa, evankeliumin siunausten jakaminen lähetystyön, temppeli- ja sukututkimustyön ja muun palvelemisen välityksellä, pohdiskelevan päiväkirjan pitäminen ja niin edelleen.
Kun vanhurskaat mallit ja hengelliset kaipaukset yhdistyvät, aika ja iankaikkisuus liittyvät yhteen. Säännöllinen uskonnon harjoittaminen lähentää meitä taivaalliseen Isäämme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen tuoden hengellistä valoa ja elämää. Kun rakastamme lain henkeä ja kirjainta, iankaikkisuutta koskevat asiat voivat laskeutua sieluumme kuin kaste taivaasta.19 Päivittäinen kuuliaisuus ja virkistävä elävä vesi tuovat meille vastauksia, uskoa ja voimaa kohdata jokapäiväiset haasteet ja mahdollisuudet evankeliumin suomalla kärsivällisyydellä, näkemyksellä ja ilolla.
Viidenneksi, kun säilytämme meille tutuista malleista parhaat ja etsimme samalla uusia ja pyhempiä tapoja rakastaa Jumalaa ja auttaa meitä ja muita valmistautumaan kohtaamaan Hänet, uskon leiritulemme voi kannustaa meitä muistamaan, että täydellisyys on Kristuksessa, ei meissä itsessämme eikä maailman täydellisyydentavoittelussa.
Jumalan kutsut ovat täynnä rakkautta ja mahdollisuuksia, koska Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä”20. Niitä, jotka tuntevat olevansa kuormien uuvuttamia, Hän kutsuu: ”Tulkaa minun luokseni”, ja niille, jotka tulevat Hänen luokseen, Hän lupaa: ”Minä annan teille levon.”21 ”Tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä – – [rakastakaa] Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa.”22
Tähän vakuutukseen ”hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa” sisältyy myös lohtua, rauhaa ja lupaus siitä, että voimme jatkaa eteenpäin uskoen ja luottaen Herraan silloinkin, kun asiat eivät suju toivomustemme, odotustemme tai kenties ansiomme mukaan, ilman omaa syytämme, senkään jälkeen kun olemme tehneet parhaamme.
Eri aikoina ja eri tavoin me kaikki tunnemme riittämättömyyttä, epävarmuutta, kenties kelvottomuutta. Kuitenkin kun uskollisesti pyrimme rakastamaan Jumalaa ja palvelemaan lähimmäistämme, me voimme tuntea Jumalan rakkautta ja saada tarvitsemaamme innoitusta heidän elämäänsä ja omaa elämäämme varten uusilla ja pyhemmillä tavoilla.
Myötätuntoa tuntien meidän Vapahtajamme kannustaa ja lupaa, että voimme ”ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan”23. Kristuksen oppi, Vapahtajamme sovitus ja se, että seuraamme Hänen liittopolkuaan koko sydämestämme, voivat auttaa meitä tuntemaan Hänen totuutensa ja tehdä meistä vapaita.24
Todistan, että Hänen evankeliuminsa täyteys ja Hänen onnensuunnitelmansa on palautettu ja niitä opetetaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa ja pyhissä kirjoituksissa ja niitä ovat opettaneet profeetat Joseph Smithistä presidentti Russell M. Nelsoniin tänä päivänä. Todistan, että Hänen liittopolkunsa johtaa rakastavan taivaallisen Isämme lupaamaan suurimpaan lahjaan: ”Te saatte iankaikkisen elämän.”25
Olkoot Hänen siunauksensa ja kestävä ilonsa meidän, kun lämmitämme sydäntämme, toiveitamme ja sitoutumistamme uskon leiritulemme ääressä. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.