Parannuksen puhdistamina
Jumalan suunnitelman ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme puhdistua parannuksen avulla.
Kuolevaisuudessa me olemme ihmisten lakien ja Jumalan lakien alaisia. Minulla on ollut epätavallinen kokemus tuomita vakavia väärintekoja näiden molempien lakien mukaisesti – aikaisemmin Utahin korkeimman oikeuden tuomarina ja nyt ensimmäisen presidenttikunnan jäsenenä. Ihmisten lakien ja Jumalan lakien välinen eroavuus, jonka olen huomannut, on kasvattanut ymmärrystäni Jeesuksen Kristuksen sovituksen todellisuudesta ja voimasta. Ihmisten lakien alaisuudessa henkilö, joka on syyllistynyt vakavimpiin rikoksiin, voidaan tuomita elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Mutta rakastavan taivaallisen Isän armollisessa suunnitelmassa tilanne on toisin. Olen itse nähnyt, että nämä samat vakavat synnit voidaan saada anteeksi kuolevaisuudessa, koska Vapahtajamme antoi sovitusuhrin synneistä ”kaikkien niiden hyväksi, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli” (2. Nefi 2:7). Kristus lunastaa, ja Hänen sovituksensa on todellinen.
Vapahtajamme rakastavaa myötätuntoa kuvataan suurenmoisessa kirkon laulussa, jonka kuoro juuri esitti.
Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri avaa mahdollisuuden sille, että ”kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa” (OL 18:11; ks. myös Mark. 3:28; 1. Nefi 10:18; Alma 34:8, 16). Alman kirjassa kerrotaan jopa aiemmin pahan ja verenhimoisen kansan tekemästä parannuksesta ja saamasta anteeksiannosta (ks. Alma 25:16; 27:27, 30). Sanomani tänään on toivon sanoma meille kaikille, myös niille, jotka ovat menettäneet jäsenyytensä kirkossa, koska heidät on erotettu kirkosta tai heidän nimensä on poistettu kirkon jäsenkirjoista. Me kaikki olemme synnintekijöitä, jotka voivat puhdistua parannuksen avulla. ”Parannuksen tekeminen synnistä ei ole helppoa”, vanhin Russell M. Nelson opetti eräässä aiemmassa yleiskonferenssissa. ”Palkinto on kuitenkin vaivan arvoinen.”
I Parannus
Parannus alkaa Vapahtajastamme, ja se on ilo, ei taakka. Viime joulukuun jouluhartaudessa presidentti Nelson opetti: ”Todellinen parannus ei ole yksittäinen tapahtuma. Se on loppumaton etuoikeus. Se on olennaista edistymiselle, mielenrauhalle, hyvinvoinnille ja ilolle.”
Joitakin parannusta koskevista suurimmista opetuksista on Mormonin kirjassa Alman saarnassa kirkon jäsenille. Myöhemmin Alma kuvaili, että he olivat olleet ”suuren epäuskon tilassa”, ”ylpistyneet [sydämensä] kopeudessa” ja olivat kiinnittäneet sydämensä ”rikkauksiin ja maailman turhuuksiin” (Alma 7:6). Tämän palautetun kirkon jokaisella jäsenellä on paljon opittavaa Alman innoitetuista opetuksista.
Me aloitamme uskosta Jeesukseen Kristukseen, koska ”hän on se, joka tulee ottamaan pois maailman synnit” (Alma 5:48). Meidän täytyy tehdä parannus, koska – kuten Alma opetti – ”ellette tee parannusta, te ette mitenkään voi periä taivaan valtakuntaa” (Alma 5:51). Parannus on keskeinen osa Jumalan suunnitelmaa. Koska kuolevaisuuden kokemuksessamme kaikki tekisivät syntiä ja kaikki erotettaisiin Jumalan luota, ihminen ei voisi pelastua ilman parannusta (ks. Alma 5:31; ks. myös Hel. 12:22).
Tätä on opetettu alusta asti. Herra käski Aadamia: ”Opeta lapsillesi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, tai he eivät voi mitenkään periä Jumalan valtakuntaa, sillä mikään saastainen ei voi asua siellä eli asua hänen luonaan” (Moos. 6:57). Meidän täytyy tehdä parannus kaikista synneistämme – kaikista teoistamme tai tekemättä jättämisistämme, jotka ovat vastoin Jumalan käskyjä. Kukaan ei ole poikkeus. Juuri eilisiltana presidentti Nelson antoi meille haasteen: ”Veljet, meidän kaikkien on tehtävä parannusta.”
Jotta voimme puhdistua parannuksen avulla, meidän täytyy hylätä syntimme sekä tunnustaa ne Herralle ja Hänen kutsumalleen kuolevaiselle tuomarille, mikäli sitä vaaditaan (ks. OL 58:43). Alma opetti, että meidän täytyy myös ”[tuoda] julki vanhurskauden tekoja” (Alma 5:35). Kaikki tämä sisältyy pyhissä kirjoituksissa usein esitettyyn kutsuun tulla Kristuksen luokse.
Meidän pitää joka lepopäivä nauttia sakramentti. Siinä toimituksessa me annamme lupauksia ja saamme siunauksia, jotka auttavat meitä voittamaan kaikki teot ja halut, jotka estävät meitä saavuttamasta sitä täydellisyyttä, johon meidän Vapahtajamme meitä kutsuu (ks. Matt. 5:48; 3. Nefi 12:48). Kun kiellämme itseltämme kaiken jumalattomuuden ja rakastamme Jumalaa koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme, niin me voimme ”olla täydellisiä Kristuksessa” ja olla pyhitettyjä Hänen verensä vuodattamisen kautta niin että meistä tulee pyhiä, tahrattomia (ks. Moroni 10:32–33). Millainen lupaus! Millainen ihme! Millainen siunaus!
II Tilivelvollisuus ja kuolevaisuudessa annetut tuomiot
Yksi Jumalan suunnitelman tarkoituksia tälle kuolevaisuuden kokemukselle on koetella meitä, jotta nähtäisiin, teemmekö me kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskee meidän tehdä (ks. Abr. 3:25). Osana tätä suunnitelmaa me olemme tilivelvollisia Jumalalle ja Hänen valitsemilleen palvelijoille, ja tähän tilivelvollisuuteen sisältyvät sekä kuolevaisten henkilöiden että Jumalan antamat tuomiot.
Herran kirkossa kuolevaisuuden tuomioita jäsenille tai tuleville jäsenille antavat johtohenkilöt, jotka tavoittelevat jumalallista ohjausta. Heidän vastuunaan on arvioida ihmisiä, jotka pyrkivät tulemaan Kristuksen luo vastaanottaakseen Hänen sovituksensa voiman iankaikkiseen elämään johtavalla liittopolulla. Kuolevaisuudessa annetut tuomiot määrittävät, onko henkilö valmis kasteelle. Onko henkilö kelvollinen saamaan suosituksen päästäkseen temppeliin? Onko henkilö, jonka nimi poistettiin kirkon jäsenkirjoista, tehnyt riittävän parannuksen Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla, jotta hänet voidaan ottaa uudelleen jäseneksi kasteen kautta?
Kun Jumalan kutsuma kuolevainen tuomari hyväksyy jäsenen jatkamaan edistymistä, kuten saamaan temppeliin pääsyn etuoikeudet, hän ei ilmaise, että henkilö olisi täydellinen, eikä hän anna mitään syntejä anteeksi. Vanhin Spencer W. Kimball opetti, että kun rangaistuksista on niin sanotusti luovuttu kuolevaisuudessa, henkilön ”täytyy myös tavoitella ja saada lopullinen parannus taivaan Jumalalta, ja vain Hän voi antaa synnit anteeksi”. Ja ellei syntisistä teoista ja haluista tehdä parannusta ennen viimeistä tuomiota, parannusta tekemätön henkilö pysyy epäpuhtaana. Lopullinen tilivelvollisuus, parannuksen lopullinen puhdistava vaikutus mukaan luettuna, on meidän kunkin ja Jumalan välinen asia.
III Ylösnousemus ja viimeinen tuomio
Tuomio, jota pyhissä kirjoituksissa tavallisimmin kuvaillaan, on viimeinen tuomio, joka tapahtuu ylösnousemuksen jälkeen (ks. 2. Nefi 9:15). Monissa pyhien kirjoitusten kohdissa sanotaan, että ”kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen” (Room. 14:10; ks. myös 2. Nefi 9:15; Moosia 27:31) ”[tuomittaviksi] niiden tekojen mukaan, jotka kuolevaisessa ruumiissa on tehty” (Alma 5:15; ks. myös Ilm. 20:12; Alma 41:3; 3. Nefi 26:4). Kaikki tuomitaan ”tekojensa mukaan” (3. Nefi 27:15) ja ”heidän sydämensä [halujen] mukaan” (OL 137:9; ks. myös Alma 41:6).
Tämän viimeisen tuomion tarkoituksena on määrittää, olemmeko me saavuttaneet sen, mitä Alma kuvailee voimalliseksi muutokseksi sydämessä (ks. Alma 5:14, 26), jolloin meistä on tullut uusia luomuksia, ”niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Tämän tuomion antaa meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus (ks. Joh. 5:22; 2. Nefi 9:41). Hänen annettuaan tuomionsa me kaikki tunnustamme, ”että hänen tuomionsa ovat oikeudenmukaisia” (Moosia 16:1; ks. myös Moosia 27:31; Alma 12:15), koska Hänen kaikkitietävyytensä (ks. 2. Nefi 9:15, 20) on antanut Hänelle täydellisen tiedon kaikista meidän teoistamme ja haluistamme – sekä niistä, jotka ovat vanhurskaita tai joista on tehty parannus, että niistä, joista ei ole tehty parannusta tai joissa emme ole muuttuneet.
Pyhissä kirjoituksissa kuvaillaan tätä viimeisen tuomion prosessia. Alma opettaa, että Jumalamme oikeudenmukaisuus vaatii, että ylösnousemuksessa ”kaikki palautetaan oikeaan järjestykseensä” (Alma 41:2). Tämä tarkoittaa sitä, että ”jos heidän tekonsa ovat olleet hyviä tässä elämässä ja heidän sydämensä halut ovat olleet hyviä, – – viimeisenä päivänä [heidät] palautetaan siihen, mikä on hyvää” (Alma 41:3). Samalla tavoin ”jos heidän tekonsa [tai heidän halunsa] ovat pahoja, ne palautetaan heille pahuuden tähden” (Alma 41:4–5; ks. myös Hel. 14:31). Samalla tavoin profeetta Jaakob opetti, että viimeisellä tuomiolla ”ne, jotka ovat vanhurskaita, ovat edelleenkin vanhurskaita, ja ne, jotka ovat saastaisia, ovat edelleenkin saastaisia” (2. Nefi 9:16; ks. myös Morm. 9:14; 1. Nefi 15:33). Tämä on se prosessi, joka edeltää sitä, että seisomme – kuten Moroni kuvaa – ”suuren Jehovan, sekä elävien että kuolleiden iankaikkisen Tuomarin, mieluisan tuomioistuimen edessä” (Moroni 10:34; ks. myös 3. Nefi 27:16).
Varmistaaksemme, että olemme puhtaita Jumalan edessä, meidän täytyy tehdä parannus ennen viimeistä tuomiota (ks. Morm. 3:22). Kuten Alma kertoi syntiin langenneelle pojalleen, me emme voi salata syntejämme Jumalan edessä ”ja [ellette] tee parannusta, ne tulevat olemaan todistuksena [teitä] vastaan viimeisenä päivänä” (Alma 39:8, kursivointi lisätty). Jeesuksen Kristuksen sovitus antaa meille ainoan keinon saavuttaa tarvittava puhdistuminen parannuksen avulla, ja tämä elämä kuolevaisuudessa on aika tehdä se. Vaikka meille opetetaan, että parannusta voi tapahtua henkimaailmassa (ks. OL 138:31, 33, 58), se ei ole yhtä varmaa. Vanhin Melvin J. Ballard opetti: ”On paljon helpompaa voittaa ja palvella Herraa, kun sekä liha että henki on yhdistetty yhdeksi. Tämä on aikaa, jolloin ihmiset ovat taipuisia ja alttiita. – – Tämä elämä on aika tehdä parannus.”
Kun teemme parannuksen, Herra on vakuuttanut meille, että syntimme, mukaan lukien tekomme ja halumme, puhdistetaan ja meidän armollinen viimeinen tuomarimme ”[ei] muista niitä enää” (OL 58:42; ks. myös Jes. 1:18; Jer. 31:34; Hepr. 8:12; Alma 41:6; Hel. 14:18–19). Parannuksen puhdistamina me voimme tulla kelvollisiksi iankaikkiseen elämään, jota kuningas Benjamin kuvaili ”[asumiseksi] Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” (Moosia 2:41; ks. myös OL 14:7).
Jumalan ”palauttamisen suunnitelman” (ks. Alma 41:2) toisena osana ylösnousemus palauttaa kaiken ”oikeaan ja täydelliseen muotoonsa” (Alma 40:23). Tähän sisältyy se, että kaikki meidän fyysiset heikkoutemme ja epämuodostumamme, joita olemme saaneet kuolevaisuudessa, kuten syntymässä tai onnettomuuden tai sairauden vuoksi, parannetaan täydellisiksi.
Tekeekö tämä palauttaminen meidät täydellisiksi kaikista epäpuhtauksistamme tai hallitsemattomista haluistamme tai riippuvuuksistamme? Niin ei voi olla. Nykyajan ilmoituksen pohjalta tiedämme, että meidät tuomitaan sekä meidän halujemme että meidän tekojemme mukaan (ks. Alma 41:5; OL 137:9) ja että jopa meidän ajatuksemme tuomitsevat meidät (ks. Alma 12:14). Emme saa lykätä parannuksemme päivää kuolemaan asti, Amulek opetti (ks. Alma 34:33), koska samalla hengellä, jonka vallassa ruumiimme on ollut tässä elämässä – olipa se Herran Henki tai Perkeleen henki – ”on voima pitää [meidän ruumistamme] vallassaan tuossa iankaikkisessa maailmassa” (Alma 34:34). Vapahtajallamme on voima puhdistaa meidät pahasta, ja Hän on valmiina tekemään sen. Nyt on aika etsiä Hänen apuaan tehdäksemme parannuksen pahoista tai sopimattomista haluistamme ja ajatuksistamme, jotta olisimme puhtaita ja valmistautuneita seisomaan Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla.
IV Armon käsivarret
Jumalan suunnitelmaa ja kaikkia Hänen käskyjään yhdistää Hänen rakkautensa meitä jokaista kohtaan. Se on ”kaikkein haluttavinta – – ja riemullisinta sielulle” (1. Nefi 11:22–23). Profeetta Jesaja vakuutti myös jumalattomille, että kun nämä kääntyvät takaisin Herran luo, niin Hän armahtaa ja ”hänen anteeksiantonsa on runsas” (Jes. 55:7). Alma opetti: ”Katso, hän lähettää kutsun kaikille ihmisille, sillä armon käsivarret ovat ojennettuina heitä kohti” (Alma 5:33; ks. myös 2. Nefi 26:25–33). Ylösnoussut Herra sanoi nefiläisille: ”Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan” (3. Nefi 9:14). Näiden ja monien muiden pyhien kirjoitusten opetusten pohjalta me tiedämme, että meidän rakastava Vapahtajamme ojentaa käsivartensa vastaanottaakseen kaikki ihmiset niillä rakastavilla ehdoilla, jotka Hän on määrännyt, jotta he voivat päästä osallisiksi suurimmista siunauksista, mitä Jumala on varannut lapsilleen.
Täydellisellä toivon kirkkaudella todistan, että Jumalan suunnitelman ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta Jumala rakastaa meitä ja me voimme puhdistua parannuksen avulla. Meille luvataan, että jos ponnistelemme eteenpäin kestiten itseämme Kristuksen sanalla ja kestämme loppuun asti, ”katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän” (2. Nefi 31:20). Pyydän ja rukoilen, että me kaikki tekisimme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.