Porterin lupaus
Mukailtu artikkelista ”Meillä on suuri syy riemuita”, Liahona, marraskuu 2013, s. 115–116.
Appeni kuoltua sukumme kokoontui yhteen vastaanottamaan ihmisiä, jotka tulivat esittämään surunvalittelunsa. Koko sen illan ajan, kun juttelin sukulaisten ja ystävien kanssa, huomasin usein 10-vuotiaan tyttärenpoikamme Porterin seisovan anoppini, isomumminsa, lähellä. Joskus poika seisoi hänen takanaan huolehtien hänestä. Kerran näin pojan käsikoukussa isomumminsa kanssa. Katselin, kuinka poika taputteli isomummin kättä, halasi häntä välillä ja seisoi hänen rinnallaan.
Tuo kuva viipyi mielessäni vielä monta päivää kokemani jälkeen. Sain innoitusta lähettää Porterille sähköpostiviestin. Kerroin hänelle, mitä olin nähnyt ja tuntenut. Muistutin Porteria myös sen liiton lupauksista, jonka hän oli kasteessa tehnyt. Lainasin Alman sanoja Moosian kirjan luvusta 18:
”Ja nyt, koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;
niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, – – jotta saisitte iankaikkisen elämän –
– –, jos tämä on teidän sydämenne halu, mitä teillä on sitä vastaan, että teidät kastetaan Herran nimeen, todistukseksi hänen edessään, että te olette tehneet hänen kanssaan liiton, että palvelette häntä ja pidätte hänen käskynsä, jotta hän vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne?” (Jakeet 8–10.)
Selitin Porterille Alman opettaneen, että niiden, jotka haluavat mennä kasteelle, täytyy olla halukkaita palvelemaan Herraa palvelemalla muita – koko elämänsä ajan! Kirjoitin: ”En tiedä, tajusitko sitä, mutta se, kuinka osoitit rakkautta isomummia kohtaan ja huolehdit hänestä, oli liittosi pitämistä. Me pidämme liittomme joka päivä, kun olemme ystävällisiä, osoitamme rakkautta ja huolehdimme toisistamme. Halusin sinun tietävän, että olen ylpeä siitä, että sinä olet liiton pitäjä! Kun pidät liiton, jonka teit, kun sinut kastettiin, tulet olemaan valmistautunut, kun sinut asetetaan pappeuteen. Tämä uusi liitto antaa sinulle lisää tilaisuuksia siunata ja palvella muita. Se auttaa sinua myös valmistautumaan niihin liittoihin, joita teet temppelissä. Kiitos siitä, että olet niin hyvä esimerkki minulle! Kiitos siitä, että näytit minulle, millainen liiton pitäjä on!”
Porter vastasi siihen: ”Kiitos viestistä, isoäiti. Kun halasin isomummia, en tiennyt, että se oli liittoni pitämistä, mutta sydämessäni tuntui lämpimältä ja minusta tuntui todella hyvältä. Tiedän, että tunsin sydämessäni Pyhän Hengen läsnäolon.”
Minunkin sydämessäni tuntui lämpimältä, kun ymmärsin, että Porter tietää, että kun hän pitää liittonsa, taivaallisen Isän Henki on aina hänen kanssaan [ks. OL 20:77]. Se on lupaus, jonka Pyhän Hengen lahjan saaminen tekee mahdolliseksi.