Palautuksen ääniä

Varhaisia käännynnäisiä

Jo ennen kuin kirkko perustettiin huhtikuussa 1830, Herra julisti: ”Vainio on jo vaalennut korjattavaksi” (OL 4:4). Seuraavina kuukausina tämä lausunto osoittautui todeksi, kun Jumalan Henki ohjasi monia totuuden etsijöitä löytämään Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon.

Monilla näistä varhaisista käännynnäisistä oli tärkeä osa laskettaessa palautuksen perustusta, ja heidän kääntymyskertomuksensa ovat meille arvokkaita nykyään. Heidän osoittamansa usko on samaa uskoa, jota me tarvitsemme kokeaksemme kääntymyksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.

Abigail Calkins Leonard

Kun Abigail Calkins Leonard oli vähän yli kolmekymmentä, hän halusi saada syntinsä anteeksi. Hän luki silloin tällöin Raamattua, ja ihmisiä kristillisistä kirkoista kävi hänen kodissaan, mutta hän oli hämmentynyt sen suhteen, mikä teki yhdestä kirkosta erilaisen kuin toinen. ”Yhtenä aamuna”, hän kertoi, ”otin Raamattuni ja menin metsään. Sitten polvistuin.” Hän rukoili Herraa palavasti. ”Silmieni eteen avautui heti näky”, hän kertoi, ”ja eri lahkot kulkivat ohitseni yksi toisensa jälkeen, ja ääni kutsui minua sanoen: ’Nämä on rakennettu voiton saamiseksi.’ Sitten kauempana näin suuren valon, ja ääni ylhäältä huudahti: ’Minä nostan esiin kansan, jota mielihyvin pidän omanani ja siunaan.’” Pian sen jälkeen Abigail kuuli Mormonin kirjasta. Vaikka hänellä ei vielä ollut omaa kirjaa, hän pyrki ”tietämään totuuden tästä kirjasta Pyhän Hengen lahjan ja voiman avulla”, ja hän ”tunsi heti sen läsnäolon”. Kun hän viimein pääsi lukemaan Mormonin kirjaa, hän oli ”jo valmis vastaanottamaan sen”. Hän ja hänen aviomiehensä Lyman kastettiin vuonna 1831.

Thomas B. Marsh

Kun Thomas B. Marsh oli nuori aikuinen, hän tutki Raamattua ja liittyi erääseen kristilliseen kirkkoon. Mutta hän ei ollut tyytyväinen, ja lopulta hän vetäytyi pois kaikista kirkoista. ”Minulla oli hieman profetian henkeä”, hän sanoi, ”ja kerroin [eräälle uskonnolliselle johtajalle] odottavani, että syntyisi uusi kirkko, jossa olisi totuus puhtaudessaan.” Pian tämän jälkeen Thomas tunsi Hengen innoitusta lähteä kodistaan Bostonista Massachusettsista ja matkata länteen. Vietettyään kolme kuukautta New Yorkin osavaltion länsiosissa löytämättä etsimäänsä hän lähti kotimatkalle. Matkalla eräs nainen kysyi Thomasilta, oliko tämä kuullut ”kultaisesta kirjasta, jonka eräs nuorukainen nimeltä Joseph Smith oli löytänyt”. Tämän ajatuksen kiehtomana Thomas lähti heti kohti Palmyraa ja tapasi Martin Harrisin kirjapainossa juuri kun Mormonin kirjan ensimmäiset 16 sivua tulivat ulos painosta. Thomas sai yhden 16 sivun arkin mukaansa, ja hän vei sen kotiin vaimolleen Elizabethille. ”Hän oli hyvin tyytyväinen” kirjaan, Thomas muisteli, ”uskoen sen olevan Jumalan työtä.” Myöhemmin Thomas ja Elizabeth muuttivat lastensa kanssa New Yorkin osavaltioon ja heidät kastettiin. (Lisää tietoa Thomas B. Marshista on luvussa OL 31.)

Parley ja Thankful Pratt

Thomas Marshin tavoin Parley ja Thankful Pratt vastasivat Hengen innoitukseen jättäen menestyvän maatilansa Ohiossa aikomuksenaan saarnata evankeliumia, kuten he ymmärsivät sen Raamatun pohjalta. Kuten Parley kertoi veljelleen: ”Näiden asioiden henki oli vaikuttanut mieleeni niin voimallisesti viime aikoina, etten kyennyt lepäämään.” Kun he saapuivat New Yorkin osavaltion itäosiin, Parley sai innoitusta jäädä joksikin aikaa sille alueelle. He päättivät, että Thankful jatkaisi matkaa ilman häntä. ”Minulla on työ tehtävänä tässä osassa maata”, Parley sanoi hänelle, ”ja mitä se on tai kuinka pitkään sen tekeminen kestää, en tiedä, mutta tulen, kun se on tehty.” Siellä Parley kuuli ensimmäisen kerran Mormonin kirjasta. ”Tunsin outoa mielenkiintoa kirjaa kohtaan”, hän sanoi. Hän pyysi kirjaa itselleen ja luki sitä läpi yön. Aamuun mennessä hän tiesi, että kirja on totta, ja hän piti sitä ”suuremmassa arvossa kuin kaikki maailman rikkaudet”. Muutaman päivän kuluessa Parley kastettiin. Sitten hän palasi Thankfulin luo, joka myös meni kasteelle. (Lisää tietoa Parley P. Prattista on luvussa OL 32.)

Parley P. Pratt lukee Mormonin kirjaa, Jeffrey Hein

Sidney ja Phebe Rigdon

Ollessaan matkalla New Yorkista lähetystyöhön Missouriin Parley Pratt ja hänen työtoverinsa pysähtyivät Mentorissa Ohiossa Sidney ja Phebe Rigdonin kotiin. Nämä olivat vanhoja ystäviä, jotka Parley tunsi siltä ajalta, kun oli asunut Ohiossa. Sidney oli kristitty pappi, ja Parley oli aiemmin kuulunut hänen seurakuntaansa ja pitänyt häntä hengellisenä opastajanaan. Parley kertoi innokkaana ystävilleen Mormonin kirjasta ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksesta. Sidney itse oli etsinyt sitä, että palautettaisiin tosi kirkko, jota hän huomasi kuvailtavan Uudessa testamentissa, vaikka hän olikin alkuun epäileväinen Mormonin kirjan suhteen. ”Mutta luen kirjasi”, hän sanoi ystävälleen Parleylle, ”ja pyrin vahvistamaan, onko se ilmoitusta Jumalalta vai ei.” Kahden viikon tutkimisen ja rukoilemisen jälkeen sekä hän että Phebe olivat vakuuttuneita siitä, että kirja on totta. Mutta Sidney tiesi myös, että liittyminen kirkkoon olisi suuri uhraus hänen perheelleen. Oli itsestään selvää, että hän menettäisi työnsä pappina sekä yhteiskunnallisen asemansa paikkakunnalla. Kun hän ja Phebe keskustelivat tästä mahdollisuudesta, Phebe vakuutti: ”Olen laskenut hinnan, ja – – haluan tehdä Jumalan tahdon, johtipa se elämään tai kuolemaan.”

Viitteet

1. Ks. Edward W. Tullidge, The Women of Mormondom, 1877, s. 160–163.

2. ”History of Thos. Baldwin Marsh”, Deseret News, 24. maaliskuuta 1858, s. 18.

3. Autobiography of Parley P. Pratt, 1938, s. 34.

4. Autobiography of Parley P. Pratt, s. 36.

5. Autobiography of Parley P. Pratt, s. 37.

6. Autobiography of Parley P. Pratt, s. 39; ks. myös Saints, osa 1, s. 92–94.

7. History, 1838–56 (Manuscript History of the Church), osa A-1, s. 73, josephsmithpapers.org.

8. Julkaisussa History, 1838–56 (Manuscript History of the Church), osa A-1, s. 75, josephsmithpapers.org.