”Palautuksen ääniä: Kokoontuminen Ohioon”, Tule ja seuraa minua – koti ja kirkko: Oppi ja liitot 2025, 2025
”Kokoontuminen Ohioon”, Tule ja seuraa minua – koti ja kirkko: 2025
Palautuksen ääniä
Kokoontuminen Ohioon
Kirtlandin kylä, Al Rounds
Phebe Carter
Ohioon 1830-luvulla kokoontuneiden monien pyhien joukossa oli Phebe Carter. Hän liittyi kirkkoon Koillis-Yhdysvalloissa noin 25-vuotiaana, vaikka hänen vanhempansa eivät liittyneet. Myöhemmin hän kirjoitti päätöksestään muuttaa Ohioon liittyäkseen pyhien joukkoon:
”Ystäväni hämmästelivät valitsemaani tietä, ja niin tein minäkin, mutta jokin sisimmässäni pakotti minua eteenpäin. Äitini murhe kotoa lähtemisestäni oli miltei enemmän kuin saatoin kestää, ja ellen sisimmässäni olisi tuntenut henkeä, olisin lopulta horjunut. Äiti sanoi minulle, että hän näkisi minut mieluummin haudattuna kuin lähtemässä sillä tavoin yksin ulos kylmään maailmaan.
’[Phebe]’, hän sanoi mieleenpainuvasti, ’tuletko takaisin luokseni, jos huomaat, että mormonismi on väärässä?’
Vastasin: ’Kyllä, äiti, minä tulen.’ – – Vastaukseni lievitti hänen huoltaan, mutta eroaminen tuotti meille kaikille suurta murhetta. Kun lähtöni aika tuli, en uskaltanut luottaa itseeni jäähyväisiä jättääkseni, joten kirjoitin hyvästini jokaiselle, ja jätettyäni ne pöydälleni juoksin alas portaita ja hyppäsin vaunuihin. Niin minä jätin rakkaan lapsuudenkotini yhdistääkseni elämäni Jumalan pyhien kanssa.”
Yhdessä niistä jäähyväisviesteistä Phebe kirjoitti:
”Rakkaat vanhemmat – olen nyt jättämässä vanhempieni kodin joksikin aikaa. – – En tiedä, kuinka pitkäksi aikaa – mutta tunnen kiitollisuutta siitä hyvyydestä, jota olen saanut osakseni varhaislapsuudestani asti nykyhetkeen saakka – mutta Sallimus vaikuttaa määräävän toisin nyt kuin on ollut aiemmin. Jättäkäämme kaikki tämä Sallimuksen käsiin ja olkaamme kiitollisia siitä, että meidän on sallittu elää niinkin pitkään yhdessä niin suosiollisissa olosuhteissa kuin olemme, uskoen, että kaikki järjestyy meidän parhaaksemme, jos rakastamme Jumalaa yli kaiken. Ymmärtäkäämme, että voimme rukoilla yhtä Jumalaa, joka kuulee kaikkien luotujensa vilpittömät rukoukset ja antaa meille sitä, mikä on meidän parhaaksemme. – –
Äiti, uskon, että Jumalan tahto omalla kohdallani on mennä länteen, ja olen vakuuttunut siitä, että se on ollut pitkän aikaa niin. Nyt tie on avautunut – –. Uskon, että Herran henki, joka riittää kaikkeen, on tehnyt sen. Älkää olko huolissanne lapsestanne. Herra on lohduttava minua. Uskon, että Herra on huolehtiva minusta ja antava minulle sitä, mikä on parhaaksi. – – Menen, koska Mestarini kutsuu – Hän on tehnyt velvollisuuteni selväksi.”