Mielessä pidettäviä ajatuksia

Profeetat ja profetia

Vanhan testamentin perinteisessä kristillisessä jaottelussa kirjan viimeisestä osuudesta (Jesaja–Malakia) käytetään nimitystä ”Profeetat”.¹ Tämä osuus – suunnilleen neljännes Vanhasta testamentista – sisältää Jumalan valtuuttamien palvelijoiden sanoja. He puhuivat Herran kanssa ja sitten Hänen puolestaan, ja he esittivät Hänen sanomansa kansalle suunnilleen 900–500 eKr.²

Profeetat ja profetia ovat tärkeällä sijalla kaikkialla Vanhassa testamentissa. Patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob näkivät näkyjä ja puhuivat taivaallisten sanansaattajien kanssa. Mooses puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin ja välitti Hänen tahtonsa israelilaisille. Ensimmäinen ja toinen kuninkaiden kirja kertovat profeetta Elian ja profeetta Elisan ikimuistoisista teoista ja sanomista. Vanha testamentti kertoo myös naisprofeetoista kuten Mirjam (ks. 2. Moos. 15:20) ja Debora (ks. Tuom. 4) sekä muista naisista, joita siunattiin profetian hengellä, kuten Rebekka (ks. 1. Moos. 25:21–23) ja Hanna (ks. 1. Sam. 1:20–2:10). Ja vaikka psalmit eivät olekaan virallisten profeettojen kirjoittamia, nekin ovat täynnä profetian henkeä, varsinkin niiden ennakoidessa Messiaan tulemista.

Mikään tästä ei tule yllätyksenä myöhempien aikojen pyhille. Itse asiassa Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi opettaa meille, että profeetat eivät ole vain kiinnostava osa historiaa vaan olennainen osa Jumalan suunnitelmaa. Vaikka jotkut saattavat pitää profeettoja vain Vanhan testamentin aikoihin kuuluvina, me ymmärrämme, että he ovat meille yhteistä Vanhan testamentin aikojen kanssa.

Jesajan tai Hesekielin kirjan jonkin luvun lukeminen saattaa silti tuntua erilaiselta kuin nykyisen kirkon presidentin yleiskonferenssipuheen lukeminen. Joskus voi olla vaikeaa nähdä, että muinaisilla profeetoille oli jotakin sanottavaa meille. Onhan maailma, jossa me elämme nykyään, hyvin erilainen kuin se, jossa he saarnasivat ja profetoivat. Ja se tosiasia, että meillä on elävä profeetta, voi herättää kysymyksen: miksi kannattaa vaivautua – ja vaivannäköä tosiaan tarvitaan – lukemaan muinaisten profeettojen sanoja?

Heillä tosiaan on jotakin sanottavaa meille

Useimmissa tapauksissa nykypäivän ihmiset eivät ole Vanhan testamentin profeettojen ensisijaista yleisöä. Niillä profeetoilla oli välittömiä huolenaiheita, joita he käsittelivät omana aikanaan ja omassa paikassaan – aivan kuten meidän myöhempien aikojen profeettamme käsittelevät meidän välittömiä huolenaiheitamme tänä päivänä.

Samaan aikaan profeetat voivat nähdä myös välittömiä huolenaiheita pidemmälle. Ensiksikin he opettavat iankaikkisia totuuksia, jotka ovat merkityksellisiä minä tahansa aikakautena. Ja ilmoituksen siunaamina he näkevät kokonaiskuvan ja heillä on laajempi näkemys Jumalan työstä. Esimerkiksi Jesaja pystyi varoittamaan oman aikansa ihmisiä näiden synneistä ja lisäksi kirjoittamaan 200 vuotta myöhemmin elävien israelilaisten vapautumisesta sekä samaan aikaan opettamaan vapautusta, jota koko Jumalan kansa tavoittelee. Lisäksi hän osasi kirjoittaa profetioita, jotka tänäkin päivänä odottavat yhä täydellistä toteutumistaan – kuten lupaukset ”uudesta maasta” (ks. Jes. 65:17), joka on ”täynnä Herran tuntemusta” (Jes. 11:9), jonne Israelin kadonneet heimot ovat kokoontuneet ja jossa ”kansanheimot” eivät enää ”harjoittele sotataitoja” (Jes. 2:4). Se ilo ja innoitus, jota tulee Vanhan testamentin profeettojen kuten Jesajan sanojen lukemisesta, on osittain sen käsittämistä, että meillä on oma rooli sinä loistavana päivänä, jonka he näkivät.³

Kun siis luet muinaisia profetioita, on hyödyllistä saada tietoa asiayhteydestä, jossa ne kirjoitettiin. Mutta sinun tulee nähdä niissä myös itsesi eli soveltaa niitä itseesi, kuten Nefi merkitsi muistiin (ks. 1. Nefi 19:23–24). Toisinaan se tarkoittaa sitä, että näemme Babylonin vertauskuvana maailmallisuudesta ja ylpeydestä – emme vain muinaisena kaupunkina. Se voi tarkoittaa sitä, että ymmärrämme Israelin olevan Jumalan kansa minä tahansa aikakautena, ja ymmärrämme Siionin olevan myöhempien aikojen työtä, johon Jumalan kansa osallistuu – ei vain toinen sana Jerusalemille.

Me voimme soveltaa pyhiä kirjoituksia, koska ymmärrämme, että profetia voi täyttyä monin tavoin.⁴ Hyvä esimerkki tästä on profetia kohdassa Jes. 40:3: ”Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!” Vangituille juutalaisille Babyloniassa tämä lausunto on saattanut tarkoittaa sitä, että Herra järjestäisi keinon päästä pois vankeudesta ja takaisin Jerusalemiin. Matteukselle, Markukselle ja Luukkaalle tämä profetia täyttyi Johannes Kastajassa, joka valmisti tietä Vapahtajan palvelutehtävälle kuolevaisuudessa.⁵ Ja Joseph Smith sai ilmoitusta, että tämä profetia täyttyy yhä myöhempinä aikoina valmistautuessamme Kristuksen tuhatvuotiseen hallintokauteen.⁶ Tavoilla, joita pyrimme yhä ymmärtämään, muinaiset profeetat tosiaan puhuivat meille. Ja he ovat opettaneet monia kallisarvoisia, iankaikkisia totuuksia, jotka ovat aivan yhtä merkityksellisiä meille kuin ne olivat muinaiselle Israelille.

Aikojen täyttyminen, Greg K. Olsen

He todistivat Jeesuksesta Kristuksesta

Kenties sitäkin tärkeämpää kuin nähdä itsesi Vanhan testamentin profetioissa on se, että näet niissä Jeesuksen Kristuksen. Jos etsit Häntä, niin löydät Hänet, vaikka Häntä ei mainittaisikaan nimeltä. Voi olla hyvä pitää mielessä, että Vanhan testamentin Jumala, Herra Jehova, on Jeesus Kristus. Aina kun profeetat kuvailevat, mitä Herra tekee tai mitä Hän aikoo tehdä, he puhuvat Vapahtajasta.

Löydät myös viittauksia Voideltuun (ks. Jes. 61:1), Lunastajaan (ks. Hoos. 13:14) ja tulevaan kuninkaaseen, joka tulee Daavidin sukulinjasta (ks. Jes. 9:5–6; Sak. 9:9). Nämä kaikki ovat profetioita Jeesuksesta Kristuksesta. Yleisemmin luet vapautuksesta, anteeksiannosta, lunastuksesta ja palautuksesta. Kun Vapahtaja on mielessäsi ja sydämessäsi, nämä profetiat suuntaavat sinua luonnollisesti kohti Jumalan Poikaa. Paras tapahan ymmärtää profetiaa on se, kun meissä on ”profetoimisen Henki”, joka Johanneksen mukaan on ”Jeesuksen todistajissa” (Ilm. 19:10).

Viitteet

1. Jesajasta, Jeremiasta, Hesekielistä ja Danielista käytetään usein nimitystä suuret profeetat heidän kirjojensa pituuden vuoksi. Muista profeetoista (Hoosea, Joel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia) käytetään nimitystä pienet profeetat, koska heidän kirjansa ovat paljon lyhyempiä. Valitusvirret katsotaan kuuluvan osana kirjaryhmään kirjoitukset, ei profeettoihin.

2. Emme tiedä, kuinka profeetalliset kirjat on koottu. Joissakin tapauksissa profeetta on ehkä valvonut kirjoitustensa ja profetioidensa kokoamista. Toisissa tapauksissa ne on saatettu tallentaa ja koota hänen kuolemansa jälkeen.

3. ”Ajatelkaa vain sen kaiken jännitystä ja tärkeyttä: jokainen profeetta Aadamista alkaen on nähnyt meidän aikamme. Ja jokainen profeetta on puhunut meidän ajastamme, jolloin Israel koottaisiin ja maailma valmistettaisiin Vapahtajan toiseen tulemiseen. Ajatelkaa sitä! Kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat koskaan eläneet planeetta maan päällä, me olemme niitä, jotka saavat osallistua tähän viimeiseen suureen kokoamistapahtumaan. Miten jännittävää se onkaan!” (Russell M. Nelson, ”Toivo Israelin”, maailmanlaajuinen nuorten hartaustilaisuus, 3. kesäkuuta 2018, liite Liahonaan, s. 8, churchofjesuschrist.org.) Ks. myös Ronald A. Rasband, ”Täyttyvä profetia”, Liahona, toukokuu 2020, s. 75–78.

4. Puhuen Jesajasta Vapahtaja sanoi: ”Kaikki, mitä hän puhui, on ollut ja on oleva, aivan niiden sanojen mukaisesti, jotka hän puhui” (3. Nefi 23:3, kursivointi lisätty).

5. Ks. Matt. 3:1–3; Mark. 1:2–4; Luuk. 3:2–6.

6. Ks. OL 33:10; 65:3; 88:66.