C. C. A. Christensen (1831–1912), Pyhät karkotetaan Jacksonin piirikunnasta Missourista, noin 1878, maalaus musliinille, 196 x 287 cm. Brigham Youngin yliopiston taidemuseo, C. C. A. Christensenin lastenlasten lahjoitus, 1970

6.–12. syyskuuta

Oppi ja liitot 98–101

”Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala”

Millaisia haasteita tai koettelemuksia luokkasi jäsenet kokevat? Mitkä neuvon ja lohdun sanat luvuissa OL 98–101 voisivat auttaa heitä?

Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia

Innosta kertomaan

Voisit pyytää luokan jäseniä kertomaan jotakin sellaista, mitä he ovat oppineet luvuista OL 98–101 ja mikä on auttanut heitä jonkin heidän kohtaamansa koettelemuksen tai haasteen kanssa.

Opeta oppia

OL 98:1–3, 11–16, 23–30, 37; 101:2–5, 9–16

Meidän koettelemuksemme voivat koitua meidän parhaaksemme.

• Vaino ja vastustus, jota kohtaamme nykyään, saattaa olla erilaista kuin se, jota pyhät kohtasivat Missourissa vuonna 1833, mutta Herran neuvot luvussa OL 98 soveltuvat yhä. Voisit auttaa luokan jäseniä oppimaan näiden neuvojen pohjalta kirjoittamalla tauluun seuraavanlaisia kysymyksiä: Millä tavoin Herra haluaa pyhiensä suhtautuvan vastustukseen? Kuinka Herra haluaa meidän reagoivan vainoon? Luokan jäsenet voisivat etsiä pienryhmissä vastauksia jakeista OL 98:1–3, 11–16, 23–30 ja sitten keskustella oppimastaan. Mitä sellaisia totuuksia löydämme, jotka voivat auttaa meitä olemaan parempia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia? Kohdan ”Lisäaineistoa” lainaukset voisivat täydentää tätä keskustelua.

• Vainon tai koettelemusten aikoina tämä sanoma luvuista OL 98 ja 101 voi olla avuksi: Herra auttaa meitä, jos olemme halukkaita luottamaan Häneen. Jotta voit auttaa luokan jäseniä löytämään tämän sanoman, voisit kirjoittaa tauluun seuraavat jakeet ja pyytää luokan jäseniä valitsemaan niistä muutamia luettavaksi: OL 98:1–3, 11–12, 37; 101:2–5, 9–16. Pyydä heitä kertomaan, mitä sellaista he löytävät, mikä kannustaa heitä luottamaan Herraan. Mitä näissä jakeissa opetetaan siitä, kuinka meidän tulee luottaa Herraan? (Ks. myös Linda S. Reeves, ”Vaatikaa itsellenne liittojenne siunauksia”, Liahona, marraskuu 2013, s. 118–120.)

OL 101:1–8, 43–62

Jumalan neuvojen noudattaminen pitää meidät turvassa.

• Kuinka voit auttaa luokan jäseniä huomaamaan sen turvan, joka tulee, kun kuulemme Herran ääntä? (Ks. jae 7.) Kenties voisit pyytää muutamia luokan jäseniä esittämään jakeiden OL 101:43–62 vertauksen samalla kun joku muu luokan jäsen lukee sen ääneen. Voisitte sitten keskustella tällaisista kysymyksistä: Mitä vertauksen eri osatekijät voisivat kuvata? Mikä sai palvelijat menettämään viinitarhan? Mitä asioita me opimme palvelijoiden tekojen pohjalta? Mitä me opimme Herrasta ylhäisen miehen tekojen pohjalta? Voi myös olla hyödyllistä verrata jakeita 1–8 jakeisiin 47–51 ja keskustella siitä, kuinka me voimme olla uskollisia ja viisaita pyrkiessämme rakentamaan Siionia omassa elämässämme, kodissamme ja kirkkona.

  

  Yksityiskohta Heinrich Hofmannin teoksesta Kristus ja rikas nuorukainen

Lisäaineistoa

Toisen posken kääntäminen vaatii kristillistä rohkeutta.

Vanhin Robert D. Hales opetti:

”Jotkut ihmiset ajattelevat virheellisesti, että sellaiset toimintatavat kuin hiljaisuus, sävyisyys, anteeksiantavaisuus ja nöyrän todistuksen lausuminen osoittavat välinpitämättömyyttä tai heikkoutta. Mutta vihamiehiemme rakastaminen ja vainoojiemme puolesta rukoileminen (ks. Matt. 5:44) vaatii uskoa, voimaa ja ennen kaikkea kristillistä rohkeutta. – –

Kun me emme maksa samalla mitalla – kun me käännämme toisen posken ja vastustamme vihan tunteita – mekin seisomme Vapahtajan rinnalla. Heijastamme Hänen rakkauttaan, ainoaa voimaa, joka kykenee vaimentamaan vastustajan ja vastaamaan arvostelijoillemme syyttämättä puolestamme heitä. Se ei ole heikkoutta. Se on kristillistä rohkeutta.” (”Kristillinen rohkeus – opetuslapseuden hinta”, Liahona, marraskuu 2008, s. 72.)

Anteeksianto ei ole sormien läpi katsomista.

Vanhin Kevin R. Duncan on sanonut: ”Veljet ja sisaret, ettehän ymmärrä väärin. Anteeksianto ei ole sormien läpi katsomista. Me emme selittele ihmisten huonoa käytöstä emmekä anna muiden kohdella meitä väärin heidän kamppailujensa, kärsimystensä tai heikkouksiensa vuoksi. Mutta me voimme saada enemmän ymmärrystä ja rauhaa, kun katsomme laajemmasta näkökulmasta. – – Anteeksi antaminen on loistava, parantava periaate. Meidän ei tarvitse olla uhri kahta kertaa. Me voimme antaa anteeksi.” (”Anteeksiantamuksen parantava voide”, Liahona, toukokuu 2016, s. 34–35.)

Näin kehitymme opettamisessa

Ota mukaan ne, joilla on vaikeuksia. Joskus luokan jäsenet, joilla on vaikeaa, kaipaavat vain mukaan ottamista tunteakseen, että heitä rakastetaan. Voisit pyytää heitä tulevassa oppiaiheessa tekemään jonkin tehtävän, kutsua heidät oppitunnille tai varmistaa, että he pääsevät kirkkoon. Älä luovuta, vaikka he eivät alkuun reagoisi ponnisteluihisi. (Ks. Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 8–9.)