Anteeksiantamuksen parantava voide
Vanhin Kevin R. Duncan
seitsemänkymmenen koorumista
Anteeksi antaminen on loistava, parantava periaate. Meidän ei tarvitse olla uhri kahta kertaa. Me voimme antaa anteeksi.
Kaikki se, mikä on Jumalasta, on rakkautta, valoa ja totuutta. Silti me ihmiset elämme langenneessa maailmassa, joka on joskus täynnä synkkyyttä ja hämmennystä. Ei ole mitenkään yllättävää, että virheitä tehdään, epäoikeudenmukaisuutta ilmenee ja synteihin langetaan. Sen johdosta ei ole yhtäkään elävää sielua, joka ei kerran jos toisenkin joutuisi jonkun toisen ajattelemattomien tekojen, loukkaavan käytöksen tai jopa synnillisen toiminnan uhriksi. Se on yksi asia, joka on meille kaikille yhteinen.
Onneksi Jumala on lapsiaan kohtaan tuntemassaan rakkaudessa ja armossa valmistanut keinon auttaakseen meitä selviytymään näistä joskus myrskyisistä elämänkokemuksista. Hän on tarjonnut selviytymiskeinon kaikille, jotka joutuvat muiden väärinteon uhriksi. Hän on opettanut meille, että me voimme antaa anteeksi! Vaikka me saatammekin olla uhreja kerran, meidän ei tarvitse olla uhreja toista kertaa kantamalla vihan, katkeruuden, tuskan, kaunan tai jopa koston kuormaa. Me voimme antaa anteeksi, ja me voimme olla vapaita!
Monia vuosia sitten aitaa korjatessani sain sormeeni pienen tikun. Tein vähäisen yrityksen poistaa tikun, ja luulin poistaneenikin sen, mutta ilmeisesti en onnistunut. Ajan kuluessa tikun päälle kasvoi ihoa, ja sormeeni muodostui kyhmy. Se oli ärsyttävä ja joskus kivulias.
Vuosia myöhemmin päätin viimein ryhtyä toimeen. En tehnyt muuta kuin levitin kyhmylle voidetta ja peitin sen siteellä. Toistin tämän menettelyn usein. Ette voi kuvitella yllätystäni, kun kerran sidettä poistaessani tikku oli tullut esiin sormestani.
Voide oli pehmentänyt ihon, ja niin se, mikä oli aiheuttanut kipua niin monta vuotta, oli päässyt pois. Kun tikku oli poistettu, sormi parani nopeasti, eikä siinä nykyään näy merkkiäkään vammasta.
Samalla tavoin anteeksiantamaton sydän hautoo paljon tarpeetonta tuskaa. Kun käytämme Vapahtajan sovituksen parantavaa voidetta, Hän pehmentää sydämemme ja auttaa meitä muuttumaan. Hän voi ”parantaa haavoittuneen sielun” (MK Jaak. 2:8, kursivointi lisätty).
Olen vakuuttunut siitä, että useimmat meistä haluavat antaa anteeksi, mutta huomaamme sen hyvin vaikeaksi. Kun olemme kokeneet epäoikeudenmukaisuutta, saatamme olla nopeita sanomaan: ”Se ihminen teki väärin. Hän ansaitsee rangaistuksen. Missä on oikeudenmukaisuus?” Me erehdymme ajattelemaan, että jos me annamme anteeksi, oikeudenmukaisuus ei jotenkin toteudu ja rangaistus vältetään.
Näin ei yksinkertaisesti ole. Jumala antaa rangaistuksen, joka on oikeudenmukainen, sillä armo ei voi ryöstää oikeudenmukaisuudelta (ks. Alma 42:25). Jumala vakuuttaa rakastavasti teille ja minulle: ”Jättäkää tuomio yksin minulle, sillä se on minun, ja minä maksan tekojen mukaan. [Mutta] rauha olkoon teidän kanssanne.” (OL 82:23.) Mormonin kirjan profeetta Jaakob lupasi myös, että Jumala ”lohduttaa teitä ahdingoissanne, ja hän ajaa teidän asiaanne ja lähettää rangaistuksen niille, jotka tavoittelevat teidän tuhoanne” (MK Jaak. 3:1).
Uhreina me voimme – jos olemme uskollisia – saada suurta lohtua tiedosta, että Jumala hyvittää meille jokaisen kokemamme vääryyden. Vanhin Joseph B. Wirthlin on sanonut: ”Herra hyvittää uskollisille jokaisen menetyksen. – – Jokainen tänä päivänä vuodattamamme kyynel korvataan lopulta satakertaisesti ilon ja kiitollisuuden kyynelinä.”
Kun pyrimme antamaan anteeksi muille, yrittäkäämme myös muistaa, että me kaikki kasvamme hengellisesti mutta me kaikki olemme eri tasolla. Vaikka onkin helppoa huomata muutokset ja kasvu fyysisessä ruumiissa, on vaikeaa nähdä kasvu hengessämme.
Yksi avain anteeksiantoon muille on yrittää nähdä heidät siten kuin Jumala näkee heidät. Toisinaan Jumala saattaa raottaa verhoa ja siunata meitä lahjalla nähdä meitä loukanneen henkilön sydämeen, sieluun ja henkeen. Tuo näkemys saattaa jopa johtaa ylitsevuotavaan rakkauteen tuota henkilöä kohtaan.
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että Jumalan rakkaus lapsiaan kohtaan on täydellinen. Hän tuntee heidän mahdollisuutensa hyvään heidän menneisyydestään huolimatta. Kaikesta päätellen ei olisi voinut olla hyökkäävämpää ja julmempaa Jeesuksen Kristuksen seuraajien vihollista kuin tarsolainen Saul. Mutta kun Jumala näytti Saulille valon ja totuuden, Vapahtajalla ei koskaan ollut omistautuneempaa, innokkaampaa ja pelottomampaa opetuslasta. Saulista tuli apostoli Paavali. Hänen elämänsä on suurenmoinen esimerkki siitä, kuinka Jumala näkee ihmiset paitsi sellaisina kuin he parhaillaan ovat myös sellaisina, mitä heistä voi tulla. Meillä kaikilla on omassa elämässämme Saulin kaltaisia henkilöitä, joilla on Paavalin kaltaiset mahdollisuudet. Voitteko kuvitella, kuinka perheemme, yhteisömme ja maailma ylipäätään saattaisivat muuttua, jos me kaikki yrittäisimme nähdä toisemme siten kuin Jumala näkee meidät?
Liian usein me katsomme loukkaajaa siten kuin katsoisimme jäävuorta – näemme vain huipun emmekä pinnan alle. Me emme tiedä kaikkea, mitä sen henkilön elämässä tapahtuu. Me emme tunne hänen menneisyyttään, emme tiedä hänen kamppailuistaan, emme tiedä, millaisia kärsimyksiä hän kantaa. Veljet ja sisaret, ettehän ymmärrä väärin. Anteeksianto ei ole sormien läpi katsomista. Me emme selittele ihmisten huonoa käytöstä emmekä anna muiden kohdella meitä väärin heidän kamppailujensa, kärsimystensä tai heikkouksiensa vuoksi. Mutta me voimme saada enemmän ymmärrystä ja rauhaa, kun katsomme laajemmasta näkökulmasta.
Epäilemättä ne, jotka ovat hengellisesti vähemmän kypsiä, saattavat todella tehdä vakavia virheitä – silti ketään meistä ei pitäisi määritellä vain sen pahimman mukaan, mitä olemme joskus tehneet. Jumala on täydellinen tuomari. Hän näkee pinnan alle. Hän tietää kaiken ja näkee kaiken (ks. 2. Nefi 2:24). Hän on sanonut: ”Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille” (OL 64:10).
Kristus itse, ollessaan epäoikeudenmukaisesti syytettynä ja sitten raa’asti pahoinpideltynä, ruoskittuna ja jätettynä ristille kärsimään, sanoi juuri tuolla hetkellä: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34.)
Lyhytnäköisyydessämme me saatamme joskus helposti kehitellä kaunaa niitä kohtaan, jotka eivät toimi tai ajattele siten kuin me. Me saatamme muodostaa suvaitsemattomia asenteita, jotka perustuvat sellaisiin asioihin kuten vastakkaisen urheilujoukkueen kannustaminen, erilaiset poliittiset näkemykset tai erilaiset uskonnolliset käsitykset.
Presidentti Russell M. Nelson antoi viisaan neuvon sanoessaan: ”Tilaisuudet kuunnella niitä, joilla on erilaisia uskonnollisia tai poliittisia käsityksiä, voivat edistää suvaitsevaisuutta ja oppimista.”
Mormonin kirjassa puhutaan ajasta, jolloin ”kirkon väki alkoi ylpistyä silmiensä kopeudessa ja – – halveksia toisiaan ja se alkoi vainota niitä, jotka eivät uskoneet sen oman tahdon ja mielen mukaisesti” (Alma 4:8). Muistakaamme kaikki, ettei Jumala katso ihmisen urheilupaidan väriä tai poliittista puoluetta. Sen sijaan kuten Ammon julisti: ”[Jumala] katsoo alas kaikkiin ihmislapsiin, ja hän tietää kaikki sydämen ajatukset ja aikeet” (Alma 18:32). Veljet ja sisaret, jos me voitamme elämän kilpailuissa, voittakaamme armoa osoittaen. Jos häviämme, hävitkäämme armoa osoittaen. Sillä jos me elämme osoittaen armoa toisiamme kohtaan, armo on oleva palkintonamme viimeisenä päivänä.
Aivan kuten me kaikki olemme kerran jos toisenkin muiden väärinteon uhreja, me olemme myös toisinaan väärintekijöitä. Me kaikki teemme virheitä ja tarvitsemme armoa, laupeutta ja anteeksiantoa. Meidän täytyy muistaa, että me saamme anteeksiannon omista synneistämme ja rikkomuksistamme sillä ehdolla, että annamme anteeksi muille. Vapahtaja on sanonut:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15.)
Kun ottaa huomioon kaiken sen, mitä Vapahtaja olisi voinut sanoa Isä meidän -rukouksessa, joka on huomattavan lyhyt, on kiinnostavaa, että Hän päätti sisällyttää siihen seuraavan: ”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa” (Matt. 6:12; 3. Nefi 13:11).
Anteeksianto on juuri se syy, miksi Jumala lähetti Poikansa, joten riemuitkaamme siitä, että Hän on tarjoutunut parantamaan meidät kaikki. Vapahtajan sovitus ei ole vain niitä varten, joiden täytyy tehdä parannus. Se on myös niitä varten, joiden täytyy antaa anteeksi. Jos teidän on vaikea antaa anteeksi jollekulle muulle tai myös itsellenne, pyytäkää Jumalaa auttamaan teitä. Anteeksi antaminen on loistava, parantava periaate. Meidän ei tarvitse olla uhri kahta kertaa. Me voimme antaa anteeksi.
Todistan Jumalan kestävästä rakkaudesta ja kärsivällisyydestä kaikkia Hänen lapsiaan kohtaan sekä siitä, että Hän haluaa meidän rakastavan toisiamme kuten Hän rakastaa meitä (ks. Joh. 15:9, 12). Kun teemme niin, me pääsemme tämän maailman pimeydestä Hänen taivaallisen valtakuntansa kirkkauteen ja majesteettisuuteen. Silloin olemme vapaita. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.