Palautuksen pyhä paikka
Vanhin Jairo Mazzagardi
seitsemänkymmenen koorumista
Palmyra oli palautuksen tapahtumapaikka, jossa Isän ääni kuultiin ihmeellisessä näyssä lähes kahden vuosituhannen jälkeen.
Hyvä ystäväni, joka on kirkon jäsen, yritti vuosia opettaa minulle iankaikkisten perheiden evankeliumia. Vasta kun osallistuin São Paulon temppelin avoimien ovien tilaisuuteen lokakuussa 1978 ja astuin sinetöimishuoneeseen, oppi iankaikkisista perheistä vaikutti sydämeeni, ja rukoilin usean päivän ajan saadakseni tietää, onko tämä kirkko tosi.
En ollut uskonnollinen, mutta minut kasvattivat vanhemmat, jotka olivat, ja olin nähnyt, mitä hyvää muissa uskonnoissa on. Tuossa vaiheessa elämääni ajattelin, että kaikki uskonnot olivat mieluisia Jumalalle.
Vierailtuani temppelin avoimien ovien tilaisuudessa pyrin saamaan vastauksen rukoilemalla osoittaen uskoa ja varmaa luottamusta siihen, että Jumala vastaisi minulle, mikä on Hänen kirkkonsa maan päällä.
Kamppailtuani suuresti hengessä sain lopulta selkeän vastauksen. Minulle esitettiin kastekutsu, ja minut kastettiin 31. lokakuuta 1978, São Paulon temppelin vihkimistä edeltäneenä iltana.
Ymmärsin, että Herra tunsi minut ja välitti minusta, kun Hän vastasi rukouksiini.
Seuraavana aamuna vaimoni ja minä menimme São Pauloon osallistuaksemme temppelin vihkimistilaisuuteen.
Olimme siellä, mutten osannut vielä täysin arvostaa tuota ihmeellistä tilaisuutta. Seuraavana päivänä osallistuimme aluekonferenssiin.
Olimme aloittaneet matkantekomme kirkossa, ja saimme hyviä ystäviä, jotka ottivat meidät innostuneesti vastaan tässä elämänmuutoksessa.
Uusille jäsenille tarkoitetut luokat, joihin osallistuimme sunnuntaikokouksissamme joka viikko, olivat erinomaisia. Ne täyttivät meidät tiedolla ja saivat meidät toivomaan, että viikko kuluisi nopeasti ja voisimme taas sunnuntaina saada lisää tuota hengellistä ravintoa.
Vaimoni ja minä odotimme innolla pääsyä temppeliin, niin että perheemme voitaisiin sinetöidä iankaikkisuudeksi. Se tapahtui vuosi ja seitsemän päivää kasteeni jälkeen, ja se oli ihmeellinen hetki. Minusta tuntui kuin iankaikkisuus olisi jakautunut tuossa alttarilla aikaan, joka oli ennen sinetöintiä, ja aikaan sen jälkeen.
Koska olimme asuneet muutaman vuoden laillisina siirtolaisina Yhdysvaltain itärannikolla, tunsin hieman alueen kaupunkeja, ja ne olivat pääasiassa pieniä.
Lukiessani tai kuullessani tapahtumista, jotka johtivat ensimmäiseen näkyyn, mainittiin väkijoukkoja, eikä siinä ollut minusta järkeä.
Mieleeni alkoi nousta kysymyksiä. Miksi kirkko piti palauttaa Yhdysvalloissa eikä Brasiliassa tai esivanhempieni Italiassa?
Missä olivat ne väkijoukot, jotka olivat mukana hengellisessä herätyksessä ja uskonnollisessa hämmennyksessä – mikä kaikki tapahtui niin rauhallisessa ja levollisessa maailmankolkassa?
Kysyin tätä asiaa monelta ihmiseltä, mutten saanut vastausta. Luin kaiken mahdollisen portugaliksi ja sitten englanniksi, mutten löytänyt mitään, mikä olisi tyynnyttänyt sydämeni. Jatkoin etsimistä.
Lokakuussa 1984 osallistuin yleiskonferenssiin vaarnan johtokunnan neuvonantajana. Sen jälkeen menin Palmyraan New Yorkissa toivoen innokkaasti saavani vastauksen.
Kun saavuin sinne, yritin ymmärtää: Miksi palautuksen täytyi olla täällä, ja mistä johtui niin suuri hengellinen sekasorto? Mistä tulivat kaikki ne ihmiset, jotka Josephin kertomuksessa mainitaan? Miksi sinne?
Tuolloin järkeenkäyvin vastaus minusta oli se, että Yhdysvaltain perustuslaki takasi vapauden.
Kävin sinä aamuna Grandinin rakennuksessa, missä ensimmäinen Mormonin kirjan laitos painettiin. Menin pyhään lehtoon, missä rukoilin paljon.
Tuon pienen Palmyran kaupungin kaduilla ei näkynyt juuri ketään. Missä olivat ne väkijoukot, jotka Joseph oli maininnut?
Tuona iltapäivänä päätin mennä Peter Whitmerin tilalle, ja päästyäni sinne huomasin tuvan ikkunassa miehen. Hänen silmänsä säteilivät hyvin kirkkaina. Tervehdin häntä ja sitten aloin esittää noita samoja kysymyksiä.
Sitten hän kysyi minulta: ”Onko sinulla aikaa?” Vastasin myöntävästi.
Hän selitti, että Eriejärvi ja Ontariojärvi sekä Hudsonjoki hieman etäämmällä sijaitsevat tuolla seudulla.
1800-luvun alkupuolella päätettiin rakentaa merenkulkua varten kanava, joka halkoisi tuota seutua ja ulottuisi lähes 500 kilometrin matkan Hudsonjoelle saakka. Se oli siihen aikaan suuri hanke, ja sitä pystyttiin edistämään ainoastaan ihmistyön ja eläinten voimin.
Palmyra oli yhtenä näiden rakennustöiden keskuksena. Siellä tarvittiin ammattitaitoisia ihmisiä, tekniikan osaajia, perheitä ja näiden ystäviä. Ihmisiä alkoi virrata paljon lähikaupungeista ja kauempana sijaitsevilta alueilta kuten Irlannista työskentelemään kanavan parissa.
Tuo oli erittäin pyhä ja hengellinen hetki, koska olin viimein löytänyt ne väkijoukot. Nämä ihmiset toivat mukanaan tapansa ja uskonkäsityksensä. Kun tapaamani mies mainitsi ihmisten uskonkäsitykset, Jumala valaisi mieleni ja avasi hengelliset silmäni.
Tuolla hetkellä ymmärsin, kuinka Jumalan, meidän Isämme, käsi Hänen äärettömässä viisaudessaan oli valmistanut suunnitelmassaan paikan, johon tuoda nuori Joseph Smith, asettaen hänet tuon uskonnollisen hämmennyksen keskelle, koska sinne – Kumorankukkulaan – oli kätketty Mormonin kirjan kallisarvoiset levyt.
Tämä oli palautuksen tapahtumapaikka, jossa Isän ääni kuultiin ihmeellisessä näyssä lähes kahden vuosituhannen jälkeen, kun se puhui nuorelle Joseph Smithille, kun tämä meni rukoilemaan pyhään lehtoon ja kuuli: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”
Sitten Joseph näki kaksi persoonaa, joiden hohdetta ja kirkkautta oli mahdoton kuvata. Kyllä. Jumala ilmoitti itsensä taas ihmiselle. Pimeys, joka peitti maata, alkoi hälvetä.
Palautusta koskevat profetiat alkoivat täyttyä. ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.”
Muutaman lyhyen vuoden kuluessa Joseph johdatettiin profetioista, liitoista ja toimituksista kertovien aikakirjojen luo, jotka muinaiset profeetat olivat jättäneet – rakkaan Mormonin kirjamme luo.
Jeesuksen Kristuksen kirkkoa ei olisi voitu palauttaa ilman iankaikkista evankeliumia, joka tuodaan ilmi Mormonin kirjassa, toisessa todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta, itse Jumalan Pojasta, Jumalan Karitsasta, joka otti pois maailman synnit.
Kristus sanoi kansalleen Jerusalemissa:
”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta.”
”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut.”
En muista lausuneeni hyvästejä lähtiessäni Whitmerin tilalta. Muistan vain, kuinka kyyneleet vierivät vuolaina pitkin kasvojani. Aurinko oli laskemassa, ja taivas oli kaunis.
Sydämessäni vallinnut valtava ilo ja rauha tyynnyttivät sieluni. Täytyin kiitollisuudesta.
Nyt ymmärsin selvästi, miksi. Herra oli jälleen kerran antanut minulle tietoa ja valoa.
Kotimatkallani pyhien kirjoitusten kohdat tulvivat edelleen mieleeni: isä Abrahamille annetut lupaukset siitä, että hänen jälkeläisissään kaikki maailman kansat tulisivat siunatuiksi.
Ja tämän vuoksi pystytettäisiin temppeleitä, jotta jumalallinen voima voitaisiin antaa jälleen ihmisille maan päällä, niin että perheet voitaisiin yhdistää, ei vain kunnes kuolema meidät erottaisi, vaan voisimme olla yhdessä koko iankaikkisuuden.
”Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.”
Jos teillä, jotka kuulette minua, on sydämessänne mitään kysymyksiä, älkää antako periksi!
Kehotan teitä noudattamaan profeetta Joseph Smithin esimerkkiä, kun hän luki kohdasta Jaak. 1:5: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. – – Jumala antaa auliisti kaikille.”
Se, mitä Kumoralla tapahtui, oli tärkeä osa palautusta, kun Joseph Smith sai levyt, jotka sisälsivät Mormonin kirjan. Tämä kirja auttaa meitä pääsemään lähemmäksi Kristusta kuin mikään muu kirja maan päällä.
Minä todistan, että Jumala on nostanut profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia johtamaan Hänen valtakuntaansa näinä myöhempinä aikoina ja että Hänen iankaikkisen suunnitelmansa mukaan perheiden on tarkoitus olla yhdessä ikuisesti. Hän välittää lapsistaan. Hän vastaa rukouksiimme.
Suuren rakkautensa vuoksi Jeesus Kristus sovitti meidän syntimme. Hän on maailman Vapahtaja. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.