Pyhä luottamustehtävä

Presidentti Thomas S. Monson

Tämä kallisarvoinen pappeuden voiman lahja tuo mukanaan paitsi vakavia vastuita myös erityisiä siunauksia sekä itsellemme että muille.

Rakkaat veljeni, rukoilen, että Henki ohjaa sanojani tänä iltana. Meitä sitoo toisiimme yhteinen lanka. Meille on uskottu Jumalan pappeus ja toimiminen Hänen nimessään. Me olemme saaneet pyhän luottamustehtävän. Meiltä odotetaan paljon.

Luemme Opin ja liittojen luvun 121 jakeesta 36, että ”pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin”. Kuinka ihmeellinen lahja meille onkaan annettu. Meillä on vastuu suojella ja varjella tuota pappeutta ja olla kelvollisia kaikkiin niihin loistaviin siunauksiin, joita taivaallisella Isällämme on varattuna meitä varten – ja meidän kauttamme muita varten.

Minne tahansa menettekin, pappeutenne kulkee mukananne. Seisotteko te pyhissä paikoissa? Ennen kuin vaarannatte itsenne ja pappeutenne menemällä sellaisiin paikkoihin tai osallistumalla sellaisiin toimintoihin, jotka eivät ole teidän tai tuon pappeuden arvoisia, pysähtykää hetkeksi ja ottakaa huomioon seuraukset. Muistakaa, keitä te olette ja mitä Jumala odottaa teistä tulevan. Te olette lupauksen lapsia. Te olette voimallisia miehiä. Te olette Jumalan poikia.

Tämä kallisarvoinen pappeuden voiman lahja tuo mukanaan paitsi vakavia vastuita myös erityisiä siunauksia sekä itsellemme että muille. Missä tahansa olemmekin, olkaamme aina kelvollisia käyttämään sen voimaa, sillä emme koskaan tiedä, milloin tarvitsemme sitä ja saamme tilaisuuden siihen.

Toisen maailmansodan aikana, kun eräs ystäväni palveli eteläisellä Tyynellämerellä, hänen lentokoneensa ammuttiin alas valtameren yllä. Hän ja muut miehistön jäsenet onnistuivat hyppäämään laskuvarjoillaan palavasta koneesta, täyttämään pelastuslauttansa ilmalla ja sinnittelemään lautoillaan kolme päivää.

Kolmantena päivänä he huomasivat jotakin, minkä he tunnistivat pelastusalukseksi. Se ohitti heidät. Seuraavana aamuna se ohitti heidät jälleen. He alkoivat olla epätoivoisia ymmärtäessään, että kyseessä oli viimeinen päivä, jolloin pelastusalus olisi alueella.

Silloin Pyhä Henki puhui ystävälleni: ”Sinulla on pappeus. Käske pelastajia hakemaan teidät.”

Hän toimi innoituksen mukaan: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä ja pappeuden voimalla, kääntykää ympäri ja hakekaa meidät.”

Muutamassa minuutissa alus oli heidän vierellään ja heidät autettiin kannelle. Uskollinen ja kelvollinen pappeudenhaltija oli hädässään käyttänyt tuota pappeutta, mikä oli siunaukseksi hänen omassa elämässään ja muiden elämässä.

Päättäkäämme tässä ja nyt, että olemme aina valmiina hätämme hetkellä, palvelemisen hetkellä, siunauksen hetkellä.

Päättäessämme nyt tämän yleisen pappeuskokouksen sanon teille, että te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto” (1. Piet. 2:9). Rukoilen koko sydämestäni, että olisimme kelvollisia tähän jumalalliseen kunnianosoitukseen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.