Tuhlaajapoika, Liz Lemon Swindle

6.–12. toukokuuta

Luukas 12–17; Johannes 11

”Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa”

Aloita valmistautumisesi tutkimalla rukoillen lukuja Luuk. 12–17 ja Joh. 11. Ketkä luokkasi ”kadoksissa olevista lampaista” tulevat mieleen? Käytä aineistoa Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi ja tätä oppimisehdotusta, kun etsit Herran johdatusta siihen, kuinka voit parhaiten vastata luokkasi jäsenten tarpeisiin, vaikka he eivät osallistuisikaan oppitunneille.

Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia

Innosta kertomaan

Soveltaminen käytäntöön on tärkeä osa oppimista, joten kehota luokan jäseniä kertomaan, kuinka he ovat päättäneet elää jonkin tällä viikolla pyhistä kirjoituksista oppimansa asian mukaan.

Opeta oppia

Luuk. 14:15–24

Mikään veruke ei riitä evankeliumin torjumiseen.

• Voisit auttaa luokan jäseniä tarkastelemaan vertausta suurista pidoista kutsumalla heidät kuvitteellisiin juhliin, jotka järjestät. Anna heidän mainita syitä, miksi he kenties osallistuisivat tai eivät osallistuisi juhliin. Lukekaa yhdessä Luuk. 14:15–24 ja keskustelkaa verukkeista, joita ihmiset vertauksessa esittivät, kun heidät kutsuttiin suuriin pitoihin, jotka kuvaavat evankeliumin siunauksia. Mitä verukkeita ihmiset nykyään antavat sille, etteivät he hyväksy Vapahtajan kutsua ottaa vastaan taivaallisen Isän siunauksia? Ehkäpä luokan jäsenet voisivat kertoa, mitä siunauksia he ovat saaneet tehtyään uhrauksia, jotka ovat olleet välttämättömiä tiettyjen evankeliumin periaatteiden noudattamiseksi.

Luuk. 15

Voimme etsiä niitä, jotka ovat kadoksissa, ja riemuita Isän kanssa, kun he palaavat laumaan.

• Kuinka voit innoittaa opetettaviasi etsimään ihmisiä, jotka ovat ”kadoksissa”, koska heillä ei ole evankeliumin siunauksia, ja kehottamaan heitä palaamaan? Voisit pyytää luokan jäseniä miettimään hetken jotakuta ”eksynyttä lammasta”, jonka he tuntevat, ja lukemaan sitten jakeet Luuk. 15:1–7 ajatellen tuota henkilöä. Mitä he tuntevat innoitusta tehdä auttaakseen häntä hienotunteisesti ja rakastavasti? Tässä keskustelussa voisi olla apua ”Lisäaineistossa” olevasta presidentti Thomas S. Monsonin kertomuksesta tai vanhin Mervyn B. Arnoldin puheesta ”Pelastamaan: me pystymme siihen” (Liahona, toukokuu 2016, s. 53–55).

• Olisiko luokan jäsenille hyödyllistä ymmärtää, millä tavoin ihminen voi joutua kadoksiin? Voisit antaa luokan jäsenille ryhmissä tutkittavaksi yhden kolmesta vertauksesta luvussa Luuk. 15. Mitä näissä vertauksissa kerrotaan siitä, miten meidän pitäisi yrittää löytää ne, jotka ovat kadoksissa? Mitkä sanat luvussa Luuk. 15 osoittavat, mitä taivaallinen Isä ajattelee niistä, jotka ovat kadoksissa? Laulun ”Rakastaa laumaansa Paimen” (MAP-lauluja, 143) laulaminen yhdessä voisi merkityksellisellä tavalla täydentää näiden vertausten opetuksia.

• Luokkasi jäsenten voi olla hyödyllistä keskittyä tuhlaajapoikavertauksessa vanhemman pojan sanoihin ja tekoihin. He voisivat vaikkapa kirjoittaa vertaukseen toisenlaisen loppuratkaisun, jossa vanhemman veljen asenne veljeään kohtaan on erilainen. Mitä isän neuvo vertauksessa opettaa meille siitä, kuinka meidän tulee suhtautua niihin, jotka ovat kadoksissa, ja niihin, jotka palaavat evankeliumin pariin? (Ks. myös vanhin Jeffrey R. Hollandin sanat ”Lisäaineistossa”.) Tai voisit pyytää luokan jäseniä kuvittelemaan, että he ovat tässä vertauksessa oleva isä. Mitä muita neuvoja he antaisivat vanhemmalle pojalle auttaakseen tätä riemuitsemaan muiden edistymisestä tai menestyksestä?

Joh. 11:1–46

Jeesus Kristus on ylösnousemus ja elämä.

• Kun luokkasi jäsenet lukivat tällä viikolla Lasaruksen herättämisestä eloon, löysikö joku heistä jotakin sellaista, mikä vahvisti hänen uskoaan Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja luvattuna Messiaana? Pyydä heitä kertomaan, mitä he löysivät. Mitkä muut kokemukset ovat vahvistaneet heidän uskoaan Jeesukseen Kristukseen? Voit halutessasi tuoda esiin, että tämän ihmeen aikaan Lasarus ei kokenut ylösnousemusta vaan hänet herätettiin takaisin kuolevaiseen elämään.

  

  Jeesus itki, James Tissot

• Yksi tapa tutkia jakeita Joh. 11:1–46 on pyytää luokan jäseniä lukemaan vuorotellen nämä jakeet ja pysähtymään silloin, kun he löytävät todisteen uskosta Jeesukseen Kristukseen. Pyydä heitä keskustelemaan siitä, mitä he löysivät. Kuinka koettelemukset ja heikkoudet voivat vahvistaa uskoamme Häneen?

• Toinen tapa lukea tämä kertomus on antaa muutamalle luokan jäsenelle tehtäväksi miettiä tapahtumia kertomuksen henkilöiden – kuten Vapahtajan, apostolien, Martan, Marian ja Lasaruksen – näkökulmasta. Mitä voimme oppia heiltä kultakin? Mitä voimme oppia Vapahtajasta jakeiden Joh. 11:33–35 perusteella? Miksi on tärkeää tietää Hänestä tällaista?

Kannusta oppimiseen kotona

Voisit kannustaa luokan jäseniä lukemaan luvut Matt. 19–20; Mark. 10 ja Luuk. 18 esittämällä seuraavanlaisen kysymyksen: ”Miltä teistä tuntuisi, jos olisitte tehneet työtä koko päivän ja olisitte saaneet saman palkan kuin se, joka teki työtä vain yhden tunnin?” Kerro heille, että seuraavan viikon lukualueessa on vertaus, jonka mukaan sitä voitaisiin pitää oikeudenmukaisena.

Lisäaineistoa

Luuk. 12–17; Joh. 11

”Löysit minut.”

Presidentti Thomas S. Monson kertoi seuraavan kokemuksen, joka hänellä oli hänen palvellessaan piispana: ”Yhtenä sunnuntaiaamuna huomasin, että Richard, yksi papeistamme, joka oli harvoin läsnä, oli jälleen poissa pappeuskokouksesta. Jätin koorumin neuvojan hoiviin ja kävin Richardin kotona. Hänen äitinsä sanoi, että hän oli paikallisella huoltoasemalla huoltamassa autoja. Ajoin huoltoasemalle etsimään Richardia ja hain kaikkialta, mutta en löytänyt häntä. Äkkiä sain innoitusta vilkaista vanhanaikaiseen rasvamonttuun, joka oli huoltoaseman sivussa. Pimeän keskeltä minua katsoi kaksi loistavaa silmää. Kuulin Richardin sanovan: ’Löysit minut, piispa! Minä tulen ylös.’ Jutellessani Richardin kanssa kerroin hänelle, kuinka paljon me kaipasimme ja tarvitsimme häntä. Sain hänet lupaamaan, että hän kävisi hänelle kuuluvissa kokouksissa. – – [Myöhemmin] Richard sanoi, että käännekohta hänen elämässään oli se, kun hänen piispansa löysi hänet piileskelemästä rasvamontussa ja auttoi häntä tulemaan taas aktiiviseksi.” (”Sokerijuurikkaita ja sielun arvo”, Liahona, heinäkuu 2009, s. 4–5.)

Toiselta tuhlaajapojalta opittua.

Vanhin Jeffrey R. Holland esitti tämän havainnon tuhlaajapojan vanhemmasta veljestä:

”Tämä veli ei ole niinkään vihainen siitä, että toinen veli on tullut kotiin, kuin siitä, että hänen vanhempansa ovat siitä niin iloisia. Tuntien, ettei häntä arvosteta, ja säälien itseään ehkä vähän enemmän tämä velvollisuudentuntoinen poika – ja hän on todella velvollisuudentuntoinen – unohtaa hetkeksi, ettei hänen ole koskaan tarvinnut kokea saastaa tai epätoivoa, pelkoa tai itseinhoa. Hän unohtaa hetkeksi, että jokainen vasikka maatilalla on jo hänen aivan kuten viitat komerossa ja jokainen sormus laatikossa. Hän unohtaa hetkeksi, että hänen uskollisuutensa on aina palkittu ja tullaan aina palkitsemaan.

Ei, häneltä, jolla on käytännöllisesti katsoen kaikki ja joka on uutteruudellaan todellakin ansainnut sen kaiken, puuttuu juuri se, mikä tekisi hänestä kokonaisen Herran miehen, jollainen hän melkein on. Hänellä ei ole vielä sääliä ja armoa, lempeää näkemystä huomata, että kyse ei ole kilpailijan palaamisesta. Kyse on hänen veljestään. Isä vetosi häneen, että hän ymmärtäisi, että veli oli kuollut ja heräsi eloon. Veli oli eksyksissä ja oli nyt löytynyt.” (”Toinen tuhlaajapoika”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 70.)

Näin kehitymme opettamisessa

Tavoita se yksi. Kuten paimen Vapahtajan vertauksessa (ks. Luuk. 15:4), ”sinäkin voit pyrkiä auttamaan niitä, jotka ovat jääneet pois luokastasi. Mahdollisuutesi opettaa ja kohottaa luokan jäseniä ja auttaa heitä tulemaan Kristuksen luokse ulottuvat oppiluokkaa ja varsinaisten oppituntiesi osallistujia laajemmalle.” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 8.)