9.–15. syyskuuta

2. Korinttilaiskirje 1–7

”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa”

Kun luet tällä viikolla luvut 2. Kor. 1–7, ajattele yksittäisiä luokan jäseniä – niitä, jotka tulevat luokkaan, ja niitä, jotka eivät tule. Kuinka näiden lukujen periaatteet voisivat olla heille siunaukseksi?

Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia

Innosta kertomaan

Anna luokan jäsenille aikaa kertoa ideoista, jotka tekevät heidän pyhien kirjoitusten tutkimisestaan tehokkaampaa.

Opeta oppia

2. Kor. 1:3–7; 4:6–10, 17–18; 7:4–7

Koettelemuksemme voivat olla siunaus.

• Luokassasi voi olla joku, joka käy parhaillaan läpi jotakin vaikeaa koettelemusta. Paavalin kuvailemat kokemukset ja hänen 2. Korinttilaiskirjeessä antamansa neuvot voivat auttaa luokan jäseniä ajattelemaan siunauksia, joita heidän koettelemuksistaan voi koitua. Voisit aloittaa keskustelun pyytämällä yhtä luokan jäsentä tulemaan oppitunnille valmistautuneena kertomaan, kuinka jokin koettelemus on ollut siunaus hänen elämässään, tai mitä hän on oppinut joltakulta toiselta, joka on kestänyt jonkin koettelemuksen. Sitten voisit antaa luokan jäsenille muutaman minuutin aikaa käydä läpi kohdat 2. Kor. 1:3–7; 4:6–10, 17–18 ja 7:4–7 ja kiinnittää huomiota siihen, mitä Paavali opetti koettelemusten tarkoituksista ja siunauksista. (Esimerkkejä hänen opetuksistaan on aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotuksessa.) Pyydä luokan jäseniä kertomaan, mitä he löytävät. Voisit ehdottaa, että he lukevat ääneen jakeen, josta he löysivät jonkin tietyn opetuksen, ja kertovat sitten tuohon opetukseen liittyvän kokemuksen tai todistavat siitä.

• Voisit antaa luokan jäsenille aikaa pohtia, kuinka koettelemukset voivat olla siunaus elämässämme, kuten käymällä läpi Paavalin opetukset kohdissa 2. Kor. 1:3–7; 4:6–10, 17–18 ja 7:4–7. Näin tehdessään he voisivat kirjoittaa, kuinka Paavalin opetukset saattaisivat soveltua koettelemuksiin, joita heillä on omassa elämässään.

• Keskusteluanne voisi syventää se, että laulatte yhdessä kirkon lauluja, joista luokan jäsenet pitävät ja jotka todistavat taivaallisen Isän ja Vapahtajan meille tarjoamasta lohdusta ja siunauksista koettelemusten aikoina – kuten ”Niin varma on perustus” (MAP-lauluja, 43). Kun olette laulaneet yhdessä, voisit pyytää luokan jäseniä etsimään luvuista 2. Kor. 1 ja 4 jonkin ilmauksen, joka heidän mielestään sopii laulun sanomaan.

2. Kor. 2:5–11

Me saamme siunauksia ja olemme siunaukseksi muille, kun annamme anteeksi.

• Meillä kaikilla on ollut kokemuksia siitä, kun joku on ”tuottanut surua” meille tai perheellemme (jae 5). Luokan jäsenet voisivat etsiä jakeista 2. Kor. 2:5–11 Paavalin neuvoja siitä, kuinka kohdella henkilöä, joka on loukannut meitä. Voisit pyytää luokan jäseniä käymään läpi kohdat Luuk. 15:11–32 ja Joh. 8:1–11 sekä vanhin Kevin R. Duncanin sanat (ks. ”Lisäaineistoa”) saadakseen tietää enemmän siitä, kuinka meidän tulee kohdella niitä, jotka ovat tehneet syntiä. Millä tavoin me vahingoitamme itseämme ja muita, kun emme halua antaa anteeksi?

2. Kor. 5:14–21

Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta voimme tehdä sovinnon Jumalan kanssa.

• Monet ihmiset tulevat kirkkoon, koska he haluavat tuntea olevansa lähempänä Jumalaa, ja keskustelu kohdasta 2. Kor. 5:14–21 voi auttaa heitä. Aloita niin, että luokan jäsenet perehtyvät ilmauksen tehdä sovinto merkitykseen etsimällä ehkä sanakirjasta apua. Mitä oivalluksia tämä tuo sovinnon tekemisestä Jumalan kanssa? Mitä lisänäkemyksiä saamme Pyhien kirjoitusten oppaan artikkelista ”Sovitus”? Kuinka nämä näkemykset auttavat meitä ymmärtämään kohtaa 2. Kor. 5:14–21? Voit halutessasi kehottaa luokan jäseniä kertomaan ajatuksiaan Vapahtajasta, jonka sovituksen ansiosta me voimme päästä takaisin Jumalan luokse.

2. Kor. 7:8–11

Jumalan mielen mukainen murhe johtaa parannukseen.

• Jakeissa 2. Kor. 7:8–11 on hyödyllinen selitys Jumalan mielen mukaisesta murheesta ja sen roolista parannuksenteossa. Mitä opimme Jumalan mielen mukaisesta murheesta kohdan 2. Kor. 7:8–11 ja ”Lisäaineistossa” olevien presidentti Dieter F. Uchtdorfin sanojen perusteella? Miksi Jumalan mielen mukainen murhe on välttämätöntä parannuksenteossa?

• Saatat tuntea innoitusta kannustaa luokkaa laajempaan keskusteluun parannuksesta. Jos näin on, voisit kokeilla jotakin tämänkaltaista: Kirjoita taululle Parannus on . Pyydä luokan jäseniä täydentämään tämä virke käyttäen sitä, mitä he oppivat jakeista 2. Kor. 7:8–11 sekä ”Lisäaineistossa” mainituista pyhien kirjoitusten kohdista ja muusta aineistosta. Kuinka he voisivat käyttää näitä opetuksia auttaakseen jotakuta ymmärtämään, kuinka tehdään vilpitön parannus?

Kannusta oppimiseen kotona

Kysy luokan jäseniltä, ovatko he joskus rukoilleet, että jokin koettelemus tai kärsimys otettaisiin heiltä pois. Luvuista 2. Kor. 8–13 he saavat tietää, kuinka Paavali reagoi, kun hän oli rukoillut sitä ja kun hänen rukoukseensa ei vastattu siten kuin hän odotti.

Lisäaineistoa

2. Korinttilaiskirje 1–7

Muiden näkeminen siten kuin Jumala näkee heidät auttaa meitä antamaan anteeksi.

Vanhin Kevin R. Duncan on opettanut: ”Yksi avain anteeksiantoon muille on yrittää nähdä heidät siten kuin Jumala näkee heidät. Toisinaan Jumala saattaa raottaa verhoa ja siunata meitä lahjalla nähdä meitä loukanneen henkilön sydämeen, sieluun ja henkeen. Tuo näkemys saattaa jopa johtaa ylitsevuotavaan rakkauteen tuota henkilöä kohtaan.” (”Anteeksiantamuksen parantava voide”, Liahona, toukokuu 2016, s. 34.)

Jumalan mielen mukainen murhe innoittaa muutokseen ja toivoon.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf on selittänyt:

”Jumalan mielen mukainen murhe innoittaa muutokseen ja toivoon Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Maallinen murhe kiskoo meitä alas, sammuttaa toivon ja saa meidät antamaan periksi muillekin kiusauksille.

Jumalan mielen mukainen murhe johtaa kääntymykseen ja sydämenmuutokseen. Se saa meidät vihaamaan syntiä ja rakastamaan hyvyyttä. Se kannustaa meitä nousemaan ylös ja kulkemaan Kristuksen rakkauden valossa. Todellisessa parannuksessa on kyse muuttumisesta, ei piinasta eikä kidutuksesta.” (”Nyt sinä pystyt siihen!”, Liahona, marraskuu 2013, s. 56.)

Mitä parannus on?

• Hes. 18:30–31

• Moosia 3:19; 5:2

• Alma 5:11–21; 42:29–30

• 3. Nefi 9:13–14, 20–22

• OL 58:42–43

• PKO, ”Parannus”

• ”Parannus”, Lujana uskossa, s. 111–115

• Dale G. Renlund, ”Parannus – iloinen valinta”, Liahona, marraskuu 2016, s. 121–124

Vanhin Neil L. Andersen on opettanut:

”Kun teemme syntiä, käännymme pois Jumalasta. Kun teemme parannuksen, käännymme takaisin kohti Jumalaa.

Kutsu tehdä parannus on harvoin lausuttu nuhteena, vaan ennemminkin rakastavana pyyntönä kääntyä ympäri ja ’kääntyä takaisin’ Jumalaa kohti [ks. Hel. 7:17]. Se on rakastavan Isän ja Hänen Ainosyntyisen Poikansa kehotus olla jotakin enemmän kuin mitä olemme, kurottaa kohti korkeampaa elämäntapaa, muuttua ja tuntea iloa käskyjen pitämisestä. Kristuksen opetuslapsina me riemuitsemme parannuksenteon siunauksesta ja anteeksisaamisen ilosta. Niistä tulee osa meitä, ne muodostavat tapamme ajatella ja tuntea. – –

Useimmille parannuksenteko on enemmän matka kuin kertatapahtuma. Se ei ole helppoa. Muuttuminen on vaikeaa. Se vaatii juoksemista vastatuuleen, uimista vastavirtaan. Jeesus sanoi: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua’ [Matt. 16:24]. Parannus on kääntymistä pois sellaisista asioista kuin epärehellisyys, ylpeys, viha ja epäpuhtaat ajatukset, ja kääntymistä kohti sellaisia asioita kuin ystävällisyys, epäitsekkyys, kärsivällisyys ja hengellisyys. Se tarkoittaa ’kääntymistä takaisin’ kohti Jumalaa.” (”Tehkää parannus, jotta minä voin parantaa teidät”, Liahona, marraskuu 2009, s. 40–41.)

Näin kehitymme opettamisessa

Ota mukaan ne, joilla on vaikeaa. Joskus luokan jäsenet, joilla on vaikeaa, kaipaavat vain mukaan ottamista tunteakseen, että heitä rakastetaan. Voisit antaa heille jonkin tehtävän osallistua jollakin tulevalla oppitunnilla. Älä luovuta, jos he eivät alkuun reagoi ponnisteluihisi. (Ks. Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 8–9.)