Pelastamassa sitä, mikä on kadonnut, Michael T. Malm

15.–21. elokuuta

Psalmit 49–51; 61–66; 69–72; 77–78; 85–86

”Minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt”

Mieti vanhin David A. Bednarin neuvoa valmistautuessasi opettamaan: ”Pelkkä puhuminen ja kertominen eivät ole opettamista. Evankeliumin [opettamiseen] Herran tavalla sisältyy havainnoimista, kuuntelemista ja erottamista, jotka ovat perusedellytyksenä puhumiselle.” (”Tulkaa saarnatkaa minun evankeliumiani -lähetyssaarnaajiksi”, Liahona, lokakuu 2013, s. 50.)

Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia

Innosta kertomaan

Yksi tapa pyytää luokan jäseniä kertomaan jotakin, mitä he lukivat tällä viikolla, on kirjoittaa taululle ”Minun huuleni avautuvat ilohuutoon” tai ”Lakkaamatta minun kieleni kertoo vanhurskaudestasi” (Ps. 71:23–24). Luokan jäsenet voisivat kertoa, mitkä heidän löytämänsä asiat auttavat heitä ”avaamaan huulensa ilohuutoon” tai ”kertomaan Herran vanhurskaudesta”.

Opeta oppia

Ps. 51; 85–86

”Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi.”

• Psalmi 51 kuvailee tuntemuksia, joita monilla meistä on pyrkiessämme tekemään parannusta ja saamaan anteeksi. Voisit auttaa luokan jäseniä ymmärtämään paremmin parannusta ja tuntemaan innoitusta tehdä usein parannusta ehdottamalla, että he tutkivat psalmia 51 mielessään tämä kysymys: ”Mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa? Anna heidän sitten kertoa mahdollisista vastauksista. (”Lisäaineistoa” sisältää hyödyllisiä näkemyksiä.) Miksi parannus tuntuu toisinaan epämieluisalta? Mitä sellaista löydämme tästä psalmista, mikä voi saada parannuksen tuntumaan iloiselta?

• Kuinka kuvailisimme sitä, miltä tuntuu saada synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovittavan voiman avulla? Pyydä luokan jäseniä kertomaan ajatuksistaan ja kannusta heitä etsimään psalmeista 51 ja 85–86 kohtia, jotka kuvailevat Hänen puhdistavan anteeksiantonsa vaikutusta elämässämme (ks. esim. Ps. 51:3–4, 9–14; 85:3–10). Voisit laittaa näkyville kuvia tai esineitä, jotka auttavat luokan jäseniä luomaan mielikuvan näistä lauseista. Luokan jäsenet voisivat sitten kertoa ajatuksiaan Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen halukkuudestaan sovittaa meidän syntimme, jotta me voimme saada anteeksi. Voisitte myös laulaa yhdessä jonkin kirkon laulun, joka kertoo Vapahtajan sovitusuhrista, kuten ”Oi Jeesuksen laupeus” (MAP-lauluja, 116).

• Tehdäksemme parannuksen me tarvitsemme uskoa paitsi siihen, että Jeesus Kristus voi puhdistaa meidät, myös siihen, että Hän tekee sen. Luokan jäsenet ovat saattaneet tällä viikolla löytää psalmeista 51 ja 85–86 kohtia, jotka ovat vahvistaneet heidän uskoaan Herran halukkuuteen antaa anteeksi. Kannusta heitä kertomaan, mitä he ovat löytäneet. Voisit myös pyytää heitä katsomaan jakeita Ps. 86:5, 13, 15 ja kysyä, mitä nämä jakeet opettavat Herrasta. Mitä voisi tarkoittaa se, että Hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri (ks. jae 15)? Miksi meidän on tärkeää tietää tämä?

Ps. 66:5–20

Todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta voi auttaa muita tulemaan Hänen luokseen.

• Yksi pyhäkouluun yhdessä kokoontumisen suurista siunauksista on mahdollisuus saada voimaa muiden Jeesuksen Kristuksen seuraajien uskosta ja todistuksista. Voisit tarjota tällaisen tilaisuuden luokallesi pyytämällä luokan jäseniä lukemaan Ps. 66:16 ja pohtimaan tätä kysymystä: Jos teidän pitäisi kertoa, mitä Jumala on teidän hyväksenne tehnyt, mitä kertoisitte? Kun he pohtivat, he voisivat saada ideoita lukemalla jakeet 5–20. Anna heidän kirjoittaa muistiin ajatuksiaan. Pyydä heitä sitten kertomaan toisilleen – pienryhmissä tai koko luokalle – mitä Jeesus Kristus on tehnyt heidän hyväkseen.

  

  Voimme kertoa muille todistuksemme siitä, mitä Herra on tehnyt meidän hyväksemme.

Lisäaineistoa

Parannus tarkoittaa muutosta.

Presidentti Russell M. Nelson on kuvaillut parannusta tällä tavoin:

”Kun Jeesus pyytää teitä ja minua kääntymään eli tekemään parannuksen, Hän kutsuu meitä muuttamaan mieltämme, tietoamme, henkeämme – jopa sitä, miten hengitämme. Hän pyytää meitä muuttamaan sitä, millä tavoin me rakastamme, ajattelemme, palvelemme, käytämme aikaamme, kohtelemme vaimoamme, opetamme lapsiamme ja myös huolehdimme ruumiistamme.

Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan. Kun parannukseen yhdistyy usko, se avaa meille pääsyn Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan. – –

Kun päätämme tehdä parannuksen, me päätämme muuttua! Annamme Vapahtajan muovata meistä parhaan version itsestämme. Teemme valinnan kasvaa hengellisesti ja saada iloa – iloa lunastuksesta Hänessä. Kun teemme valinnan tehdä parannuksen, me teemme valinnan tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi!” (”Me voimme toimia paremmin ja olla parempia”, Liahona, toukokuu 2019, s. 67–68.)

Näin kehitymme opettamisessa

Esitä kysymyksiä, jotka koskettavat sydäntä ja mieltä. ”[Pyydä] oppilaita kertomaan, mitä he ajattelevat pyhien kirjoitusten kohdasta, mitä pyhien kirjoitusten henkilöt ehkä tunsivat tai kuinka kohdassa opetetut totuudet liittyvät meidän elämäämme” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 31).