2. Pelastussuunnitelma

2.1. Kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa taivaallinen Isä esitteli suunnitelman, jonka avulla meistä voi tulla Hänen kaltaisiaan ja me voimme saada kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän (ks. Moos. 1:39). Täyttääksemme tämän suunnitelman ja tullaksemme taivaallisen Isämme kaltaisiksi meidän täytyy oppia tuntemaan Hänet ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ja saada oikea ymmärrys Heidän luonteestaan ja ominaisuuksistaan (ks. Joh. 17:3).

2.2. Pyhissä kirjoituksissa taivaallisen Isän suunnitelmaa nimitetään pelastussuunnitelmaksi, suureksi onnensuunnitelmaksi, lunastussuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi. Tähän suunnitelmaan sisältyvät luominen, lankeemus, Jeesuksen Kristuksen sovitus sekä kaikki evankeliumin lait, toimitukset ja oppi. Moraalinen tahdonvapaus – ihmisen kyky tehdä valintoja ja toimia omasta puolestaan – on myös oleellinen osa taivaallisen Isän suunnitelmaa. Meidän iankaikkinen edistymisemme riippuu siitä, kuinka käytämme tätä lahjaa (ks. Joos. 24:15; 2. Nefi 2:27).

2.3. Jeesus Kristus on taivaallisen Isän suunnitelman avainhenkilö. Pelastussuunnitelman ansiosta me voimme tulla täydellisiksi, saada ilon täyteyden, nauttia perhesuhteistamme kautta iankaikkisuuden ja elää ikuisesti Jumalan luona.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Mal. 3:23–24; 3. Nefi 12:48; OL 131:1–4

Kuolevaisuutta edeltävä elämä

2.4. Ennen syntymäämme maan päälle me elimme taivaallisen Isämme luona Hänen henkilapsinaan (ks. Abr. 3:22–23). Osallistuimme tuossa kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa neuvonpitoon taivaallisen Isän muiden henkilasten kanssa. Sen neuvonpidon aikana taivaallinen Isä esitteli suunnitelmansa ja kuolevaisuutta edeltävässä tilassa oleva Jeesus Kristus teki liiton olla Vapahtaja.

2.5. Me käytimme tahdonvapauttamme ja noudatimme taivaallisen Isän suunnitelmaa. Niiden, jotka seurasivat taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, sallittiin tulla maan päälle kokemaan kuolevaisuus ja edistymään kohti iankaikkista elämää. Lusifer, yksi Jumalan henkipojista, kapinoi suunnitelmaa vastaan. Hänestä tuli Saatana, ja hän ja hänen seuraajansa karkotettiin taivaasta ja heiltä evättiin etuoikeus saada fyysinen ruumis ja kokea kuolevaisuus.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Jer. 1:4–5; Hepr. 12:9; 2. Nefi 2:27; 3. Nefi 11:10–11

Luominen

2.6. Jeesus Kristus loi Isän johdolla taivaat ja maan (ks. OL 76:22–24). Maan luominen oli keskeistä Jumalan suunnitelmalle. Se tarjosi paikan, jossa me voisimme saada fyysisen ruumiin, jossa meitä voitaisiin tutkia ja koetella ja jossa me voisimme omaksua jumalallisia ominaisuuksia.

2.7. Aadam oli ensimmäinen maan päälle luotu ihminen. Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen. Kaikki ihmiset – miehet ja naiset – on luotu Jumalan kuvaksi (ks. 1. Moos. 1:26–27). Sukupuoli on jokaisen henkilön kuolevaisuutta edeltävän, kuolevaisuuden aikaisen ja iankaikkisen identiteetin ja tarkoituksen oleellinen ominaisuus.

Lankeemus

2.8. Eedenin puutarhassa Jumala liitti Aadamin ja Eevan yhteen avioliitossa. Ollessaan puutarhassa Aadam ja Eeva olivat edelleen Jumalan edessä ja olisivat voineet elää ikuisesti. He elivät viattomuudessa, ja Jumala huolehti heidän tarpeistaan.

2.9. Kun Aadam ja Eeva olivat Eedenin puutarhassa, Jumala antoi heille tahdonvapauden. Hän antoi heille käskyn, etteivät he saa syödä kiellettyä hedelmää – hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää. Tuon käskyn noudattaminen tarkoitti sitä, että he saisivat jäädä puutarhaan. Aadam ja Eeva eivät kuitenkaan vielä ymmärtäneet, että jos he jäisivät puutarhaan, he eivät voisi edistyä kokemalla vastakohtaisuutta kuolevaisuudessa. He eivät voisi tuntea iloa, koska eivät voisi kokea surua ja tuskaa. Eivätkä he voisi saada lapsia.

2.10. Saatana houkutteli Aadamia ja Eevaa syömään kiellettyä hedelmää, ja he päättivät tehdä niin. Päätöksensä vuoksi heidät karkotettiin Jumalan edestä ja heistä tuli langenneita ja kuolevaisia. Aadamin ja Eevan rikkomusta ja siitä johtuneita muutoksia, joita he kokivat, kuten hengellistä ja fyysistä kuolemaa, kutsutaan lankeemukseksi. Hengellinen kuolema on ero Jumalasta. Fyysinen kuolema on hengen ero kuolevaisesta ruumiista.

2.11. Lankeemus on olennainen osa taivaallisen Isän pelastussuunnitelmaa. Lankeemuksen seurauksena Aadam ja Eeva saattoivat saada lapsia. He ja heidän jälkeläisensä voisivat kokea iloa ja surua, erottaa hyvän pahasta ja edistyä (ks. 2. Nefi 2:22–25).

2.12. Aadamin ja Eevan jälkeläisinä me perimme langenneen tilan kuolevaisuudessa. Olemme erossa Jumalasta ja olemme fyysisen kuoleman alaisia. Lisäksi meitä koetellaan kuolevaisen elämän vaikeuksilla ja vastustajan kiusauksilla. Vaikka emme ole vastuussa Aadamin ja Eevan rikkomuksesta, olemme vastuussa omista synneistämme. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme voittaa lankeemuksen kielteiset vaikutukset, saada anteeksiannon synneistämme ja kokea lopulta ilon täyteyden.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Moos. 1:28; Moosia 3:19; Alma 34:9–10

Tähän liittyvä aihe: Jeesuksen Kristuksen sovitus

Elämä kuolevaisuudessa

2.13. Elämä kuolevaisuudessa on oppimisen aikaa, jolloin voimme osoittaa, että käytämme tahdonvapauttamme tehdäksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt, ja valmistaudumme iankaikkista elämää varten kehittämällä itsessämme jumalallisia ominaisuuksia. Me teemme sen, kun osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, teemme parannuksen, otamme vastaan pelastavat toimitukset ja liitot, kuten kasteen ja konfirmoinnin, sekä kestämme uskollisesti kuolevaisen elämämme loppuun asti seuraten Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä.

2.14. Kuolevaisuudessa henkemme on yhdistetty fyysiseen ruumiiseemme, mikä antaa meille mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä tavoilla, jotka eivät olleet mahdollisia kuolevaisuutta edeltäneessä elämässä. Koska meidän taivaallisella Isällämme on käsin kosketeltava liha- ja luuruumis, meidän ruumiimme on välttämätön, jotta voimme edistyä ja tulla Hänen kaltaisikseen. Ruumiimme on pyhä, ja meidän tulee kunnioittaa sitä lahjana taivaalliselta Isältämme (ks. 1. Kor. 6:19–20).

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joos. 24:15; Matt. 22:36–39; Joh. 14:15; 2. Nefi 2:27; 3. Nefi 12:48; Moroni 7:45, 47–48; OL 130:22–23

Tähän liittyviä aiheita: Jumaluus; Jeesuksen Kristuksen sovitus; Toimitukset ja liitot; Käskyt

Elämä kuoleman jälkeen

2.15. Kun me kuolemme, henkemme menee henkimaailmaan odottamaan ylösnousemusta. Vanhurskaiden henget otetaan vastaan onnen tilaan, jota kutsutaan paratiisiksi. Ne, jotka kuolevat vailla tietoa totuudesta, ja ne, jotka eivät ole kuuliaisia kuolevaisuudessa, saapuvat kuolemanjälkeisessä maailmassa väliaikaiseen paikkaan nimeltä henkivankila.

2.16. Jokaisella ihmisellä on lopulta tilaisuus saada tietää evankeliumin periaatteista ja ottaa vastaan sen toimitukset ja liitot. Monet uskollisista saarnaavat evankeliumia henkivankilassa oleville. Ne, jotka päättävät ottaa evankeliumin vastaan, tehdä parannuksen ja ottaa vastaan pelastuksen toimitukset, jotka on suoritettu heidän puolestaan temppelissä, asuvat ylösnousemukseen asti paratiisissa (ks. 1. Piet. 4:6).

2.17. Ylösnousemus on sitä, että henkiruumiimme ja täydelliseksi tehty fyysinen liha- ja luuruumiimme yhdistyvät jälleen. Ylösnousemuksen jälkeen meistä tulee kuolemattomia – meidän henkeämme ja ruumistamme ei enää koskaan eroteta. Jokainen maan päälle syntynyt ihminen kokee ylösnousemuksen, koska Jeesus Kristus voitti fyysisen kuoleman (ks. 1. Kor. 15:20–22). Vanhurskaat nousevat kuolleista ennen jumalattomia ja tulevat esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

2.18. Ylösnousemuksen jälkeen tulee viimeinen tuomio. Jeesus Kristus tuomitsee jokaisen ihmisen päättääkseen, minkä iankaikkisen kirkkauden kukin saa. Tämä tuomio perustuu kunkin ihmisen haluihin ja kuuliaisuuteen Jumalan käskyille (ks. Ilm. 20:12).

2.19. On olemassa kolme kirkkauden valtakuntaa: selestinen valtakunta, terrestrinen valtakunta ja telestinen valtakunta (ks. 1. Kor. 15:40–42). Ne, jotka ovat uskollisia todistuksessaan Jeesuksesta ja ovat kuuliaisia evankeliumin periaatteille, asuvat selestisessä valtakunnassa Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona yhdessä vanhurskaiden perheenjäsentensä kanssa.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Luuk. 24:36–39; Joh. 17:3; OL 131:1–4

Tähän liittyviä aiheita: Jeesuksen Kristuksen sovitus; Toimitukset ja liitot