Joseph Smith opetti oppia kasteesta kuolleiden puolesta ensimmäisen kerran elokuussa 1840. Kirkon jäsenet riemuitsivat tilaisuudesta suorittaa pelastavia toimituksia edesmenneiden sukulaistensa puolesta. Joseph Smith kirjoitti pyhille kirjeitä, joissa hän antoi heille ohjeita kastetoimituksesta kuolleiden puolesta. Tämä oppiaihe voi auttaa oppilaita tuntemaan taivaallisen Isän heitä kohtaan tunteman rakkauden, joka ilmenee temppelitoimituksissa.
Mahdollisia oppimistoimintoja
Esimerkkitilanne
Keskustellessaan lähetyssaarnaajien kanssa Anna sai tietää, että ihmisten tulee noudattaa Vapahtajan esimerkkiä ja mennä kasteelle (ks. Matt. 3:13–17; Joh. 3:5; 2. Nefi 31:4–11). Hän halusi vilpittömästi saada kasteen, mutta huolestui myös edesmenneestä siskostaan. Anna kysyi lähetyssaarnaajilta: ”Entä siskoni, joka kuoli ennen kuin hänet voitiin kastaa?”
Kun mietit Vapahtajan opin osatekijöitä, mistä tuntemuksistasi voisit kertoa?
Taivaallisen Isän suunnitelma
Herra ilmoitti Joseph Smithille vähitellen opin kasteesta kuolleiden puolesta. Elokuussa 1840 Joseph Smith saarnasi Seymour Brunsonin hautajaisissa. Saarnan aikana hän katsoi Jane Neymania, joka oli leski ja jonka poika oli kuollut ennen kuin tämä ehdittiin kastaa. Joseph viittasi jakeeseen 1. Kor. 15:29 ja opetti, että Jumalan suunnitelman ansiosta elävä henkilö voitiin kastaa kuolleen puolesta sijaistoimituksena. Myöhemmin Jane kastettiin poikansa Cyrusin puolesta. Tämä oli ensimmäinen tällä taloudenhoitokaudella suoritettu kaste kuolleen puolesta (ks. Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days, osa 1, The Standard of Truth, 1815–1846, 2018, s. 421–422).
Myöhemmin Herra ilmoitti, että kasteet kuolleiden puolesta oli määrä suorittaa temppelissä (ks. OL 124:29–32). Marraskuussa 1841 pyhät alkoivat mennä kasteelle esivanhempiensa puolesta keskeneräisessä Nauvoon temppelissä. Syyskuussa 1842 Joseph Smith neuvoi pyhiä pitämään kirjaa noista toimituksista ja muista tärkeistä tiedoista. Nämä ohjeet ovat nykyään luvuissa OL 127 ja 128 (ks. Saints, osa 1, s. 476–477). Joseph Smith selitti, että kirjurin tulee todistaa toimitusta ja ylläpitää täsmällisiä kirjoja, jotka merkitään kirkon pääkirjaan. Hän opetti myös, että toimituksella tulee olla muita todistajia. (Ks. OL 128:2–4.) Sitten hän selitti, miksi tämän järjestyksen tuli olla erittäin tarkka.
Lue OL 128:5 ja pane merkille, mitä siinä opetetaan kasteesta kuolleiden puolesta taivaallisen Isän suunnitelmassa.
Mitä tämä jae opettaa taivaallisesta Isästä ja Hänen suunnitelmastaan?
Mitä tämä totuus opettaa taivaallisen Isän ominaisuuksista, luonteesta tai tarkoituksesta?
Kuinka tämä totuus voi vaikuttaa sinuun ja perheeseesi?
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on todistanut Jeesuksesta Kristuksesta ja kuolleiden lunastuksesta.
Meidän tehtävämme ulottuu niin kauas ja niin syvälle kuin Jumalan rakkauskin sulkeakseen sisäänsä Hänen lapsensa kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Työmme kuolleiden hyväksi on merkittävä todistus siitä, että Jeesus Kristus on koko ihmiskunnan jumalallinen Lunastaja. Hänen armonsa ja lupauksensa ulottuvat myös niihin, jotka eivät löydä Häntä eläessään. Hänen ansiostaan vangit voivat todellakin päästä vapaiksi. (Ks. D. Todd Christofferson, ”Kuolleiden lunastus ja todistus Jeesuksesta”, Liahona, tammikuu 2001, s. 13)
Merkitty kirjoihin maan päällä ja taivaassa
Kun Anna oli kastettu, hän meni temppeliin kasteelle kuolleen siskonsa puolesta. Hän miettii, kuinka voi tietää toimituksen olevan voimassa taivaassa.
Lue OL 127:5–7; 128:6–8 ja pane merkille, mitä voisit kertoa Annalle vastataksesi hänen kysymykseensä.
Mitä sanoja tai ilmauksia esittäisit Annalle?
Miksihän toimitusten kirjaaminen on tärkeää taivaallisen Isän suunnitelmassa?
Kuinka näiden jakeiden ymmärtäminen voi vaikuttaa temppelikokemukseesi?
”Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti”
Kirjeessään Joseph Smith ilmaisi runollisesti näkemyksensä kuolleiden lunastuksen loistavasta opista. Lue OL 128:22–23 ja pane merkille taivaallisen Isän suunnitelmaa koskevia tuntemuksia, joita niissä ilmaistaan.
Mitkä näiden jakeiden sanat ja ilmaukset kuvastavat ajatuksiasi taivaallisen Isän suunnitelmasta lastensa pelastukseksi?
Milloin olet kokenut joitakin näistä tuntemuksista osallistuessasi temppeli- ja sukututkimustyöhön?
Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että ”vangit pääsevät vapaiksi” (jae 22)? Miksi tämä saattaisi olla syynä suureen riemuun?