Toinen Nefin kirja

1 Ja nyt tapahtui, että kun minä, Nefi, olin lakannut opettamasta veljiäni, myös isämme Lehi puhui heille monia asioita ja muistutti heitä siitä, kuinka suuria Herra oli tehnyt heidän hyväkseen tuodessaan heidät pois Jerusalemin maasta.

2 Ja hän puhui heille heidän kapinoinnistaan vesillä ja Jumalan armeliaisuudesta hänen säästäessään heidän henkensä, niin ettei meri niellyt heitä.

3 Ja hän puhui heille myös lupauksen maasta, jonka he olivat saaneet – kuinka armollinen Herra oli ollut kehottaessaan meitä pakenemaan Jerusalemin maasta.

4 Sillä katso, hän sanoi, minä olen nähnyt näyn, josta tiedän, että Jerusalem on hävitetty; ja jos me olisimme jääneet Jerusalemiin, mekin olisimme menehtyneet.

5 Mutta, hän sanoi, ahdingoistamme huolimatta olemme saaneet lupauksen maan, maan, joka on kaikkia muita maita oivallisempi; maan, josta Herra Jumala on tehnyt kanssani liiton, että se on oleva jälkeläisteni perintömaa. Niin, Herra on luvannut tämän maan ikuisesti minulle ja lapsilleni sekä kaikille niille, jotka Herran käsi johdattaisi muista maista.

6 Sen vuoksi minä, Lehi, profetoin sen Hengen vaikutusten mukaan, joka minussa on, ettei kukaan tule tähän maahan muuten kuin Herran käden tuomana.

7 Sen vuoksi tämä maa on pyhitetty sille, jonka hän tuo. Ja jos he palvelevat häntä hänen antamiensa käskyjen mukaisesti, se on oleva heille vapauden maa; sen vuoksi heitä ei koskaan alisteta orjuuteen; jos niin käy, se tapahtuu pahuuden tähden; sillä jos pahuus saa vallan, maa on oleva kirottu heidän tähtensä, mutta vanhurskaille se on oleva ikuisesti siunattu.

8 Ja katso, on viisasta, että tämä maa pidetään vielä salassa muilta kansakunnilta, sillä katso, monet kansakunnat levittäytyisivät maahan, niin ettei perinnölle jäisi sijaa.

9 Ja nyt, minä, Lehi, olen saanut lupauksen, että mikäli ne, jotka Herra Jumala tuo pois Jerusalemin maasta, pitävät hänen käskynsä, he menestyvät tässä maassa; ja heidät pidetään salassa kaikilta muilta kansakunnilta, jotta he voisivat pitää tämän maan hallussaan. Ja jos he pitävät hänen käskynsä, he ovat siunattuja tässä maassa, eikä kukaan häiritse heitä eikä ota heidän perintömaataan, ja he saavat asua turvassa ikuisesti.

10 Mutta katso, kun tulee aika, jolloin he vaipuvat epäuskoon, sen jälkeen kun ovat saaneet niin suuria siunauksia Herran kädestä – saatuaan tiedon maan ja kaikkien ihmisten luomisesta, saatuaan tuntea Herran suuret ja ihmeelliset teot maailman luomisesta alkaen, saatuaan voiman tehdä kaiken uskon avulla, saatuaan kaikki käskyt alusta asti ja hänen äärettömän hyvyytensä tuotua heidät tähän ihanaan lupauksen maahan – katso, minä sanon, että jos tulee päivä, jolloin he hylkäävät Israelin Pyhän, tosi Messiaan, Lunastajansa ja Jumalansa, katso, heidän päällensä tulevat hänen tuomionsa, joka on oikeamielinen.

11 Niin, hän tuo heidän luoksensa toisia kansakuntia, ja hän antaa niille valtaa, ja hän ottaa heiltä pois maat, jotka heillä on hallussaan, ja antaa hajottaa ja lyödä heidät.

12 Niin, kuten sukupolvi seuraa toista, heidän keskuudessaan on oleva verenvuodatuksia ja suuria rangaistuksia; sen vuoksi, poikani, minä tahdon teidän muistavan, niin, minä tahdon teidän kuulevan sanojani.

13 Oi, kunpa te heräisitte, heräisitte syvästä unesta, niin, nimittäin helvetin unesta, ja ravistaisitte pois ne kauheat kahleet, joilla teidät on kahlittu, jotka kahleet kahlitsevat ihmislapsia, niin että heidät viedään pois vankeina alas iankaikkisen kurjuuden ja onnettomuuden kuiluun.

14 Herätkää ja nouskaa tomusta ja kuulkaa vapisevan vanhemman sanoja, jonka jäsenet teidän on pian laskettava kylmään ja hiljaiseen hautaan, josta yksikään matkamies ei voi palata; vielä muutama päivä, niin minä menen kaiken maan tietä.

15 Mutta katso, Herra on lunastanut minun sieluni helvetistä; minä olen nähnyt hänen kirkkautensa ja minut on iankaikkisesti ympäröity hänen rakkautensa käsivarsilla.

16 Ja minä toivon, että te muistatte noudattaa Herran säädöksiä ja tuomioita; katso, tämä on ollut minun sieluni huolena alusta asti.

17 Murhe on painanut sydäntäni kerran toisensa jälkeen, sillä olen pelännyt, että teidän sydämenne paatumuksen tähden Herra, teidän Jumalanne, kävisi teidän kimppuunne vihansa täyteydessä, niin että teidät erotettaisiin pois ja hävitettäisiin iäksi;

18 tai että kirous tulisi teidän päällenne monen sukupolven ajaksi; ja teitä kohtaa miekka ja nälänhätä, ja teitä vihataan ja teitä johdatetaan Paholaisen tahdon ja orjuuden mukaisesti.

19 Oi, poikani, kunpa tämä ei kohtaisi teitä, vaan te olisitte valittu ja Herran suosima kansa. Mutta katso, hänen tahtonsa tapahtukoon, sillä hänen tiensä ovat vanhurskaat ikuisesti.

20 Ja hän on sanonut, että mikäli te pidätte minun käskyni, te menestytte maassa, mutta mikäli te ette pidä minun käskyjäni, teidät erotetaan pois minun luotani.

21 Ja nyt, jotta sieluni voisi iloita teistä ja jotta sydämeni voisi jättää tämän maailman iloisena teidän tähtenne, niin etten joutuisi alas hautaan surren ja murehtien, nouskaa tomusta, poikani, ja olkaa miehiä ja olkaa päättäväisesti yhtä mieleltänne ja sydämeltänne, yksimielisiä kaikessa, jotta ette joutuisi orjuuteen;

22 jottei teitä kirottaisi ankaralla kirouksella sekä jotta ette vetäisi oikeamielisen Jumalan suuttumusta päällenne sekä sielun että ruumiin tuhoksi, niin, iankaikkiseksi tuhoksi.

23 Herätkää, poikani; pukeutukaa vanhurskauden varusteisiin. Ravistakaa pois kahleet, joilla teidät on kahlittu, ja tulkaa esiin synkeydestä ja nouskaa tomusta.

24 Älkää enää kapinoiko veljeänne vastaan, jonka näyt ovat olleet suuria ja joka on pitänyt käskyt siitä ajasta asti, kun me lähdimme Jerusalemista, ja joka on ollut välineenä Jumalan käsissä meidän tuomisessamme lupauksen maahan, sillä ilman häntä me olisimme menehtyneet nälkään erämaassa; kuitenkin te tavoittelitte hänen henkeään; niin, ja hän on kärsinyt paljon murhetta teidän tähtenne.

25 Ja minä pelkään ja vapisen tavattomasti teidän tähtenne, että hän joutuu jälleen kärsimään; sillä katso, te olette syyttäneet häntä siitä, että hän tavoitteli valtaa ja määräämisasemaa teihin nähden, mutta minä tiedän, ettei hän ole tavoitellut valtaa eikä määräämisasemaa teihin nähden, vaan hän on tavoitellut Jumalan kunniaa ja teidän omaa iankaikkista parastanne.

26 Ja te olette nurisseet, koska hän on puhunut teille suoraan. Te sanotte, että hän on ollut ankara; te sanotte, että hän on ollut teille vihoissaan; mutta katso, hänen ankaruutensa oli hänessä olevan Jumalan sanan voiman ankaruutta; ja se, mitä te sanotte vihastukseksi, oli totuus, sen mukaisesti, mikä on Jumalassa, mitä hän ei pystynyt pidättämään vaan ilmaisi rohkeasti teidän pahuutenne.

27 Ja on välttämätöntä, että Jumalan voima on hänen kanssaan, jopa niin että hän voi käskeä teitä tottelemaan. Mutta katso, ei hän itse vaan hänessä oleva Herran Henki aukaisi hänen suunsa puhumaan, niin ettei hän voinut sitä sulkea.

28 Ja nyt, poikani Laman sekä Lemuel ja Sam, sekä te poikani, jotka olette Ismaelin poikia, katso, jos te kuulette Nefin ääntä, te ette huku. Ja jos te kuulette häntä, minä jätän teille siunauksen, niin, nimittäin ensimmäisen siunaukseni.

29 Mutta jos te ette kuule häntä, minä otan pois ensimmäisen siunaukseni, aivan niin, minun siunaukseni, ja se on oleva hänen päällänsä.

30 Ja nyt, Soram, minä puhun sinulle: Katso, sinä olet Labanin palvelija; mutta sinut on tuotu pois Jerusalemin maasta, ja minä tiedän, että sinä olet poikani Nefin uskollinen ystävä ikuisesti.

31 Sen vuoksi, koska sinä olet ollut uskollinen, sinun jälkeläisiäsi siunataan hänen jälkeläistensä kanssa, niin että he elävät kauan ja menestyvät tässä maassa; eikä mikään muu kuin heidän keskuudessaan oleva pahuus voi vahingoittaa eikä häiritä heidän menestystään tässä maassa ikuisesti.

32 Niinpä jos te pidätte Herran käskyt, Herra on pyhittänyt tämän maan sinun jälkeläistesi turvaksi yhdessä minun poikani jälkeläisten kanssa.