Pyhät kirjoitukset
Oppi ja liitot 134


Luku 134

Uskon julistus hallitusvallasta ja laeista yleensä, hyväksytty yksimielisellä äänestyksellä kirkon yleiskokouksessa, joka pidettiin Kirtlandissa Ohiossa 17. elokuuta 1835. Monet pyhät kokoontuivat yhteen harkitsemaan Opin ja liittojen ensimmäisen painoksen ehdotettua sisältöä. Tämä julistus sai tuolloin seuraavat alkusanat: ”Jottei meidän uskoamme maallisista hallitusvalloista ja laeista yleensä tulkittaisi tai ymmärrettäisi väärin, olemme harkinneet hyväksi esittää siitä mielipiteemme tämän kirjan lopussa.”

1–4 Hallitusvaltojen tulee ylläpitää omantunnon ja Jumalan palvelemisen vapautta. 5–8 Kaikkien ihmisten tulee tukea hallitusvaltaa sekä osoittaa arvostusta ja kunnioitusta laeille. 9–10 Uskonnollisten yhdyskuntien ei pidä käyttää yhteiskunnallista valtaa. 11–12 Ihmisillä on oikeus puolustaa itseään ja omaisuuttaan.

1 Me uskomme, että Jumala on asettanut hallitusvallat ihmisen hyväksi ja että hän pitää ihmisiä tilivelvollisina heidän toimistaan niihin nähden, sekä lakien säätämisessä että niiden soveltamisessa yhteiskunnan hyväksi ja turvaksi.

2 Me uskomme, ettei mikään hallitusvalta voi pysyä rauhassa, ellei laadita sellaisia lakeja – ja pidetä niitä loukkaamattomina – jotka turvaavat jokaiselle yksilölle omantunnonvapauden harjoittamisen ja oikeuden omaisuuteen ja sen hallintaan sekä hengen varjelemiseen.

3 Me uskomme, että kaikilla hallitusvalloilla täytyy välttämättä olla virkamiehiä ja hallitusmiehiä niiden lakien hallitsemiseksi ja että on etsittävä sellaisia, jotka toteuttavat lakia puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti, ja näitä on kansan äänellään – jos kyseessä on tasavalta – tai hallitsijan tahdollaan tuettava.

4 Me uskomme, että uskonto on Jumalan asettama ja että ihmiset ovat vastuussa hänelle, ja yksinomaan hänelle, sen harjoittamisesta, sikäli kuin heidän uskonnolliset mielipiteensä eivät johda heitä loukkaamaan toisten oikeuksia ja vapauksia; mutta me emme usko, että inhimillisellä lailla on oikeus puuttua asiaan määräämällä Jumalan palvelemisen sääntöjä, jotka sitovat ihmisten omaatuntoa, tai sanella julkisen tai yksityisen hartaudenharjoituksen muotoja; että hallitusmiesten tulee estää rikollisuutta mutta ei milloinkaan hallita kenenkään omaatuntoa; tulee rangaista syyllistä mutta ei milloinkaan tukahduttaa sielun vapautta.

5 Me uskomme, että kaikkien ihmisten velvollisuutena on tukea ja ylläpitää niiden eri maiden hallitusvaltoja, joissa he asuvat, sikäli kuin näiden hallitusvaltojen lait suojelevat heitä heidän myötäsyntyisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa mukaan, ja ettei kiihotus eikä kapinointi sovi kenellekään näin suojatulle kansalaiselle, ja siitä tulisi rangaista sen mukaan, ja että kaikilla hallitusvalloilla on oikeus säätää sellaisia lakeja, jotka niiden oman harkinnan mukaan parhaiten turvaavat yleisen edun, samalla kun omantunnonvapaus kuitenkin pidetään pyhänä.

6 Me uskomme, että jokaista tulee kunnioittaa hänen asemassaan, hallitsijoita ja hallitusmiehiä sellaisina, jotka on asetettu suojelemaan syyttömiä ja rankaisemaan syyllisiä, ja että kaikkien kuuluu osoittaa arvostusta ja kunnioitusta laeille, koska ilman niitä sekasorto ja pelko syrjäyttävät rauhan ja sovun, sillä inhimilliset lait on säädetty nimenomaan sitä tarkoitusta varten, että ne säätelevät meidän asioitamme yksilöinä ja kansakuntina, ihmisten kesken; ja taivaasta annetut jumalalliset lait antavat säännöksiä hengellisistä asioista, uskosta ja Jumalan palvelemisesta; kumpaisistakin ihmisen on vastattava Luojalleen.

7 Me uskomme, että hallitsijoilla, valtioilla ja hallitusvalloilla on oikeus ja velvollisuus säätää lakeja kaikkien kansalaisten suojelemiseksi heidän vapaassa uskonnollisen uskonsa harjoituksessa, mutta me emme usko, että niillä on laillista oikeutta riistää kansalaisilta tätä vapautta tai rajoittaa heitä heidän mielipiteissänsä, niin kauan kuin lakeja kohtaan osoitetaan arvonantoa ja kunnioitusta eivätkä sellaiset uskonnolliset mielipiteet pidä kiihotusta ja vehkeilyä oikeutettuina.

8 Me uskomme, että rikoksen tekeminen tulee rangaista rikkomuksen luonteen mukaisesti, että murha, petos, ryöstö, varkaus ja kaikenlainen yleisen rauhan rikkominen tulee rangaista niiden rikollisuuden ja niiden ihmisten keskuudessa aikaansaaman pahan mukaan sen hallitusvallan lakeja noudattaen, jonka valtapiirissä rikos on suoritettu, ja että yleisen rauhan ja sovun ylläpitämiseksi kaikkien ihmisten tulee astua esiin ja käyttää kykyjänsä niiden rangaistukseen saattamiseksi, jotka rikkovat hyviä lakeja.

9 Me emme usko, että on oikeudenmukaista sekoittaa uskonnollista vaikutusvaltaa hallitusvaltaan, niin että toista uskonnollista yhteisöä suositaan ja toisen hengellisiä vapauksia ja sen jäsenten henkilökohtaisia oikeuksia kansalaisina rajoitetaan.

10 Me uskomme, että kaikilla uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus kohdella häiritsevästi käyttäytyviä jäseniään näiden yhteisöjen sääntöjen ja säännösten mukaisesti, mikäli sellainen kohtelu koskee täysivaltaista jäsenyyttä ja asemaa; mutta me emme usko, että millään uskonnollisella yhteisöllä on valtaa oikeudessa päättää ihmisten oikeudesta omaisuuteen tai henkeen, ottaa heiltä tämän maailman tavaraa tai saattaa heitä myöskään hengen tai ruumiin vaaraan tai langettaa heille mitään ruumiillista rangaistusta. Ne voivat ainoastaan erottaa heidät yhteisöstään ja ottaa heiltä heidän täysivaltaisen jäsenyytensä.

11 Me uskomme, että ihmisten tulee vedota lakiin saadakseen hyvityksen kaikista vääryyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, milloin on tehty henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ja milloin omistusoikeutta tai mainetta on loukattu ja missä on olemassa sellaisia lakeja, jotka suojelevat niiltä; mutta me uskomme, että kaikilla ihmisillä on oikeus puolustaa itseään, ystäviään ja omaisuuttaan sekä hallitusvaltaa kaikkien ihmisten laittomilta hyökkäyksiltä ja loukkauksilta ahdingon aikana, milloin lakeihin ei heti voida vedota eikä apua antaa.

12 Me uskomme, että on oikein saarnata evankeliumia maan kansakunnille ja kehottaa vanhurskaita pelastautumaan maailman turmelukselta; mutta me emme usko, että on oikein ryhtyä tekemisiin orjien kanssa tai saarnata heille evankeliumia tai kastaa heitä vastoin heidän isäntiensä tahtoa ja halua tai puuttua heidän asioihinsa tai vaikuttaa heihin pienimmässäkään määrin, niin että he kävisivät tyytymättömiksi asemaansa tässä elämässä, saattaen siten vaaraan ihmishenkiä; tällaisen tekemisiin ryhtymisen me uskomme olevan laitonta ja väärin sekä vaarallista jokaisen sellaisen hallitusvallan rauhalle, joka sallii ihmisolentojen orjuudessa pitämisen.

Tulosta