Älkää jättäkö Vapahtajaa
Vanhin Kevin W. Pearson
seitsemänkymmenen koorumista
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 7. maaliskuuta 2017 pidetystä puheesta ”The Lens of Truth” [Totuuden linssi]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa web.byui.edu/devotionalsandspeeches.
Me elämme rauhattomia aikoja. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, kuinka kirkko selviytyy, vaan kuinka sinä ja minä selviydymme.
Kuvitus J. Beth Jepson
Useita vuosia sitten tapasin lounaalla erään ystäväni. Emme olleet nähneet toisiamme moneen vuoteen. Lukiossa ja ensimmäisinä opiskeluvuosina sen jälkeen hän oli ollut yksi lähimmistä ystävistäni. Hän oli yksi vahvimmista ja sitoutuneimmista nuorukaisista, mitä tunsin.
Kävimme yhdessä seminaaria, urheilimme yhdessä, opiskelimme yhdessä yliopistossa, valmistauduimme yhdessä lähetystyöhön ja lähdimme lähetystyöhön muutaman kuukauden välein. Lähetystyömme jälkeen hän solmi avioliiton erään lahjakkaan ja suurenmoisen naisen kanssa vaarnastamme.
Kun vuodet kuluivat, elämämme kulkivat eri teitä. Muutimme eri kaupunkeihin ja menetimme lopulta kosketuksen toisiimme. Muistan yhä, kuinka ällistynyt olin kuullessani, että hän ja hänen vaimonsa olivat jättäneet kirkon. Kaikista niistä ihmisistä, jotka tunsin nuoruudessani, hän oli viimeinen, jonka olisin koskaan ajatellut jättävän kirkon.
Lounaalla muistelimme ystävyyttä, joka oli merkinnyt meille kummallekin hyvin paljon. Nauroimme jälleen joillekin varhaisvuosiemme hulluille kokemuksille. Puhuimme perheistämme ja yritimme kuroa kiinni väliin jäänyttä aikaa.
Viimein esitin ilmiselvän kysymyksen: ”Tim, mitä tapahtui? Olit niin syvällisesti kääntynyt ja sitoutunut! Miksi jätit kirkon? Mikä sai sinut kääntämään selkäsi temppeliliitoillesi? Oletko jättänyt myös Vapahtajan? Lupasimme toisillemme, että olisimme luotettavia ja uskollisia elämämme loppuun asti!”
”Kevin”, hän vastasi, ”minä vain näen asiat nyt toisin. Näkemykseni kirkosta ja sen opetuksista on muuttunut. Minä en vihaa kirkkoa – en vain enää tarvitse sitä.”
Kun päätimme keskustelumme, ilmaisin rakkauteni ja kiitollisuuteni ystävyydestä, jota edelleen arvostan. Sitten syvin tuntein lausuin todistukseni: ”Tim, minä tiedän, että nämä asiat ovat totta. Ja sinäkin tiedät, että ne ovat totta. Olet aina tiennyt. Olet yksinkertaisesti kadottanut sen selkeän kuvan, joka sinulla ennen oli. Mutta voit saada uudelleen Pyhän Hengen valon ja ymmärryksen, jotka sinulla kerran oli. Tulethan takaisin.”
Halasimme hyvästellessämme, ja hän kuiskasi: ”Ihailen vakaumustasi ja intoasi. Mutta kuinka voit olla noin varma?”
Kun kävelin pois, pohdin syvällisesti tekemiämme valintoja ja niiden vaikutusta niin omaamme kuin lastemme ja lastenlastemmekin elämään.
Nuoret ystäväni, ettehän anna teille tapahtua samoin kuin kävi ystävälleni Timille. Oletteko niin lujia, järkkymättömiä ja kääntyneitä kuin luulette olevanne? Kun kohtaatte väistämättömiä ja välttämättömiä elämän haasteita, mistä käännytte hakemaan rauhaa ja ymmärrystä? Kun elämäänne tulee pimeyttä ja ankeutta, päätättekö yhä vaistomaisesti ja johdonmukaisesti rukoilla?1
Kun kirkon, sen historian, sen johtajien ja sen opetusten arvostelu lisääntyy, mille kannalle asetutte? Kun yhä synkkenevän maailman käsitykset ja käytännöt ovat ristiriidassa palautetun evankeliumin periaatteiden kanssa, mitä teette?
”Aiotteko tekin lähteä?”
Muutamia Saatanan tehokkaimpia aseita ovat häiriötekijät, pettäminen ja hengellinen turruttaminen. Jokainen niistä heikentää uskoa, hämärtää näkemystä ja vääristää näkökulmaa. Yhdessä ne muodostavat aikamme suuren haasteen. Saatana käyttää niitä, ei pelkästään horjuttaakseen uskoamme Joseph Smithiin, Mormonin kirjaan, kirkon oppiin ja kirkon johtajiin, vaan myös hyökätäkseen Vapahtajaa ja Isän suunnitelmaa vastaan. Niin on aina ollut.
Kun kiusausten ja koettelemusten väistämätön vimma alkaa vastata korkeimman voimakkuusasteen hengellisen myrskyn olosuhteita, luotatteko yhä Jumalaan ja pidätte tiukasti kiinni totuudesta? Vapahtajan syvällekäyvä kysymys kahdelletoista on yhä voimassa tänä aikana:
”’Aiotteko tekin lähteä?’
Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.’” (Joh. 6:67–69.)
Mieleeni muistuvat ensimmäisenä neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa toimineen Heber C. Kimballin (1801–1868) vaikuttavat sanat. Pyhät olivat saapuneet turvallisesti Suolajärven laaksoon ja olivat varsin tyytyväisiä itseensä. Selviydyttyään kaikesta ja kestettyään niin paljon he olivat aika ylpeitä ja erittäin itsevarmoja. Presidentti Kimball sanoi:
”Sallikaa minun sanoa teille, että monet teistä näkevät ajan, jolloin teillä on kaikki vaivat, koettelemukset ja vainot, jotka voitte kestää, ja paljon mahdollisuuksia osoittaa, että olette uskollisia Jumalalle ja Hänen työllensä. – – Kestääksenne tulevat vaikeudet teillä itsellänne pitää välttämättä olla omakohtainen tieto tämän työn totuudesta. – – Ellei teillä ole todistusta, eläkää oikein ja huutakaa Herran puoleen, älkääkä lakatko, ennen kuin saatte sen. Ellette tee niin, te ette kestä.
– – Aika koittaa, jolloin kukaan mies tai nainen ei voi elää lainavalon turvin. Jokaisella täytyy olla oppaanaan sisimmässään oleva valo. Ellei teillä ole sitä, niin kuinka voitte kestää?”2
Me elämme rauhattomia aikoja. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, kuinka kirkko selviytyy, vaan kuinka sinä ja minä selviydymme. ”Totuuden viiri on pystytetty. Yksikään epäpyhä käsi ei voi estää työn etenemistä.”3 Ainoa, mitä ei tiedetä, on se, etenemmekö te ja minä sen mukana.
Kuinka selviytyä hengellisesti
Ehdotan kuutta välttämätöntä asiaa, jotka meidän jokaisen täytyy tehdä selviytyäksemme hengellisesti.
1. Rakastakaa ja totelkaa Jumalaa ensin. Se, rakastammeko ja tottelemmeko Jumalaa, edeltää välttämättä muiden rakastamista ja palvelemista. Järjestys on tärkeä. Nefi opetti: ”Sillä Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät” (2. Nefi 31:3). Taivaallinen Isä rakastaa meitä ja on aina halukas antamaan meille ymmärrystä. Meidän täytyy kuitenkin asettaa Hänet ensimmäiseksi elämässämme.
2. Pitäkää henkilökohtaisia rukouksia. Rukoileminen on välttämätöntä. Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Paras tapa hankkia totuutta ja viisautta ei ole etsiä sitä kirjoista [hän olisi saattanut lisätä blogit], vaan lähestyä Jumalaa rukouksessa ja saada jumalallista opetusta.”4 Olette aina kelvollisia rukoilemaan! Jos haluatte enemmän vastauksia, esittäkää enemmän kysymyksiä. Tavoitelkaa ja rukoilkaa jatkuvasti Pyhän Hengen vaikutusta (ks. Moroni 10:5). Se on Isän lähettämä valo, joka tuo ymmärrystä.
3. ”Etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 109:7). Oppiminen on jumalallinen velvollisuus. Toimijat pyrkivät oppimaan, toiminnan kohteet odottavat, että heitä opetetaan. Suurenmoiset johtajat ovat suurenmoisia oppijoita. Kirkko tarvitsee suurenmoisia johtajia – naisia ja miehiä, jotka tavoittelevat suurempaa valoa ja tietoa, syvempää ymmärrystä ja kääntymystä (ks. OL 93:36). Se edellyttää sitoutumista ja omistautumista. Ette löydä syvällisiä totuuksia selailemalla wikisivustoa tai tekemällä hakuja blogimaailmassa. Muistakaa, että uskon synnyttää uskovien todistuksen kuuleminen, ei uskonsa menettäneiden epäilysten kuuleminen.
4. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia, etenkin Mormonin kirjaa – joka päivä! Mormonin kirja kirjoitettiin nimenomaisesti suojelemaan ja varjelemaan meitä, kun suunnistamme aikamme olosuhteiden keskellä. Sen voimaa koskien Nefi todisti rautakaiteesta: ”Ja minä sanoin heille, että se oli Jumalan sana; eikä kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa eikä sokaista heitä eksyttääkseen heidät tuhoon” (1. Nefi 15:24). Jos alatte tuntea itsenne hämmentyneiksi ja eksyneiksi, aloittakaa jälleen sivulta yksi ja uppoutukaa Mormonin kirjaan.
5. Keskittykää kokonaiskuvaan. Olette osa suurenmoisinta liikettä maan päällä: Israelin kokoamista ja valmistautumista Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen. Teillä on tärkeä tehtävä hoidettavana! Tulitte maan päälle sitoutuneina olemaan uskollisia todistuksessanne Vapahtajasta. Se on jumalallinen identiteettinne. Keskittykää kokonaiskuvaan: taivaallisen Isän onnensuunnitelmaan. Se on totuuden linssi. Se antaa asiayhteyden kaikille kysymyksille, aiheille ja huolille. ”Sillä Henki puhuu totta eikä valehtele. Sen vuoksi se puhuu asioista, niin kuin ne todella ovat, ja asioista, niin kuin ne todella tulevat olemaan.” (MK Jaak. 4:13.)
6. Ennen kaikkea turvatkaa Jeesukseen Kristukseen. Hän on yhä ”maailman valo ja elämä” (3. Nefi 11:11; ks. myös Joh. 8:12). Kun epäilykset, ongelmat ja kiusaukset ympäröivät teidät ja häkellyttävät teitä, turvatkaa Häneen. Kun elämä ei ole sitä, mitä odotitte, ja ne, joihin luotitte, tuottavat pettymyksen ja hylkäävät teidät, turvatkaa edelleen täysin Häneen. Vastaattehan kuten entisaikojen Nefi yhtä huolestuttavina aikoina: ”Kuitenkin, minä tiedän, keneen olen turvannut. – – Oi Herra, sinuun minä olen turvannut, ja sinuun turvaan ikuisesti.” (2. Nefi 4:19, 34.)
Mitä sitten teettekin, älkää jättäkö Vapahtajaa! Hänen sovituksensa ansiosta me olemme toimijoita – vapaita toimimaan eikä olemaan toiminnan kohteita. Jokainen meistä tulee seisomaan kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja tekemään tiliä valitsemastaan valosta ja totuudesta.
Lupaan teille, että jos noudatatte näitä periaatteita ja pidätte lujasti kiinni totuudesta, uskonne ei koskaan petä. Jumala siunatkoon teitä niin, että päätätte aina katsoa asioita totuuden linssin läpi Pyhän Hengen voimalla.