Oikea määrä ”riittävyyttä”
”Hänen sanansa pitivät paikkansa: minä olin liian lyhyt, enkä osannut tanssia. Olisinko ikinä tarpeeksi hyvä?”
”Harmi, että olet niin lyhyt, että sinun täytyy seisoa eturivissä”, opettajani sanoi. ”Olet luokan huonoin tanssija.”
Tämä sanottiin minulle lukiossa koko kuorokurssini edessä. Se sanottiin huumorilla, ja vastasin naurahtamalla väkinäisesti, mutta todellisuudessa minua hävetti. Opettaja oli laatinut meille yksinkertaiset tanssiaskeleet esitettäväksi erään konserttikappaleemme kanssa. Olen valitettavasti aina ollut kömpelö, joten minun oli vaikea oppia niitä. Ja opettajani sanat melko lailla sammuttivat jo muutenkin heikon itsetuntoni liekin. Hänen sanansa pitivät paikkansa: minä olin liian lyhyt, enkä osannut tanssia. Mietin, olisinko ikinä tarpeeksi hyvä.
Tuo kokemus oli vain yksi monista kerroista, jolloin en ole tuntenut olevani ”riittävän hyvä”. Niinä hetkinä keskityn vain siihen, mitä minulla ei ole, tai siihen, mitä en osaa tehdä, ennemmin kuin siihen, mitä minulla on ja mitä osaan tehdä. Se on yksi Saatanan tärkeimmistä työkaluista, joita hän käyttää minua ja monia muita vastaan.
Kun kuoro-opettajani oli kertonut minun olevan kelvoton tanssija, olin todella lannistunut. Olin aina yrittänyt osoittaa olevani hyvä asioissa, joissa toiset loistivat. Ja epäonnistuin joka kerta. En päässyt eroon ajatuksesta, että ainoa kykyni oli istua aina vaihtopenkillä. Minusta tuntui, että Jumala oli unohtanut antaa minulle oikean määrän ”riittävyyttä”, jota Hän näytti antaneen kaikille muille.
Yhtenä päivänä seminaarissa opettajani piti oppiaiheen Jumalan luomistöistä. Hän näytti meille lumoavia valokuvia ulkoavaruudesta. Muistan katsoneeni suu auki kaikkia galakseja, tähtiä ja planeettoja, jotka näytettiin – jokainen niistä oli omalla tavallaan ainutkertainen, salaperäinen ja kaunis.
Ja silloin tajusin jotakin.
Kaikkien niiden ilmiömäisten ja uskomattomien luomistöiden lisäksi, jotka Jumala teki, Hän varasi aikaa tehdä minut. Pienen, näennäisesti vähäpätöisen, tavallisen ihmisen, joka ei ymmärtänyt, kuinka ihmeellinen hän itse asiassa onkaan. Ihmisen, joka ainutlaatuisella tavalla eroaa kaikista muista. Ihmisen, jolle annettiin oma, nimenomainen suunnitelmansa. Ihmisen, jolla on määrättömästi mahdollisuuksia ja jumalallinen päämäärä.
Minut.
Sinä hetkenä uskoin viimein täydestä sydämestä, että ”sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10). Ymmärsin, että Hän tosiaan pitää minua suuressa arvossa ja että Hänen silmissään minussa on juuri oikea määrä ”riittävyyttä”.
Minä en loppujen lopuksi ikinä oppinut tanssimaan hyvin. Suoraan sanottuna minä tosiaan olen surkea tanssija. Mutta se ei haittaa! Sillä vuosien saatossa olen löytänyt itsestäni monia kykyjä ja vahvuuksia, joista en tiennyt mitään. Ne ovat tulleet ilmi ajan kuluessa, kun olen turvannut Herraan ja uskonut, että Hän tietää minun olevan riittävän hyvä. Kyllä, me kaikki lannistumme aika ajoin, mutta kun mietimme asiaa vähän tarkemmin ja todella ymmärrämme, kuinka merkittävää on se, keitä me olemme, mitkä ovat huomattavat vahvuutemme ja ainutlaatuiset kykymme sekä kuinka Herran käsi ohjaa elämäämme, kykenemme paremmin kestämään tämän elämän uskossa, toivossa ja poikkeuksellisen luottavaisina.