Vaikka jokaisen perheen olosuhteet ovat tavalla tai toisella ainutlaatuisia, asiakirja ”Perhe – julistus maailmalle” sisältää iankaikkisia periaatteita, jotka tarjoavat ihanteen, jota tavoitella, kun pyrimme saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutemme. Seuraavilla sivuilla on näkökulmia, jotka voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin perhejulistuksen innoitettuja periaatteita. Jos sovellamme näitä periaatteita omiin olosuhteisiimme parhaan kykymme mukaan, meitä siunataan, kun ponnistelemme eteenpäin kohti iankaikkista elämää.
1.Jokainen meistä kuuluu iankaikkiseen perheeseen, jolla on jumalallinen tarkoitus
Riippumatta siitä, miltä maallinen perheemme näyttää, jokainen meistä on ”taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär”, ja He rakastavat meitä. Osana tätä iankaikkista perhettä meidän jumalallisena tarkoituksenamme on ”[edistyä] kohti täydellisyyttä ja [toteuttaa] lopulta [jumalallinen päämäärämme] iankaikkisen elämän perillisinä”. (Lainaukset ovat asiakirjasta ”Perhe – julistus maailmalle”, ellei toisin ole ilmoitettu.)
Meillä kaikilla on jumalallinen luonne ja päämäärä
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.” (Room. 8:16–17.)
2.Meidän kuolevainen perheemme auttaa meitä pääsemään iankaikkiseen päämääräämme
Jumala on antanut meille perheen auttamaan meitä oppimaan ja kasvamaan, kun pyrimme ”[edistymään] kohti täydellisyyttä” ja perimään iankaikkisen elämän. ”Perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa”, ja vaikka mikään perhe ei olekaan täydellinen, Jumala voi auttaa meitä edistymään oman perheemme kanssa.
Perheeni riitti Hänen tarkoituksiinsa
Miranda Gaubatz, Utah, USA
Oma perheeni ei ole sellainen, jota voisi kutsua ”ihanneperheeksi”. Vanhempani erosivat, kun olin juuri täyttänyt 11 vuotta, joten vartuin ahkeran, omistautuneen yksinhuoltajaäidin hoivissa. Minusta tuntui, että sakramenttikokouksessa erotuimme selvästi muista.
Muistan, kun teini-ikäisenä istuin kuuntelemassa oppiaihetta perhejulistuksesta. Liikutuin kuunnellessani, kuinka eräs nuorjohtaja todisti perheestä, ja sain oman todistukseni siitä, että pieni perheeni oli Jumalan hyväksymä ja voisi tarjota kaiken, mitä tarvitsen tämän kuolevaisuuden olemassaolon aikana.
Vaikka tiesinkin sen, pelkäsin osallistua pakolliseen Iankaikkinen perhe -luokkaan muutama vuosi myöhemmin Brigham Youngin yliopistossa. En halunnut istua oppitunti toisensa perään kuulemassa ”vähemmän ihanteellisesta” perheestäni. Mutta opettajani aloitti ensimmäisen oppitunnin sanomalla: ”Me saarnaamme ihanteesta, mutta elämme todellisuudessa ja luotamme, että Vapahtajan sovitus kattaa puuttuvan osan.”
Tiedän, että perhe on keskeisellä sijalla taivaallisen Isän suunnitelmassa. Nekin perheet, jotka ovat vähemmän ihanteellisia, kuten itse koin teini-iässä, voivat auttaa meitä oppimaan ja kasvamaan. Vapahtaja itse varttui maallisen isäpuolen kasvattamana. Olen hyvin kiitollinen siitä, että Jeesus Kristus voi tehdä ”vähemmän ihanteellisesta” perheestämme riittävän täyttämään Hänen tarkoituksensa meidän kohdallamme.
3.”Perhe” voi tarkoittaa muutakin kuin vain vanhempia ja lapsia
On monia pyhiä perhe- ja sukulaisuussuhteita, jotka voivat olla pyhiä taloudenhoitotehtäviä. Veljet, siskot, tädit, sedät, enot, serkut, appivanhemmat, kälyt, langot ja muut voivat olla ainutlaatuisia vaikuttajia. ”Sukulaisten tulisi tarvittaessa antaa tukeaan.” Näiden perheyhteyksien vaaliminen voi antaa tarvittavaa tukea, ja niistä voi tulla kallisarvoisia ihmissuhteita.
Sinä voit siunata perhettäsi ja sukuasi monissa rooleissa
Sisar Sharon Eubank, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa
Pyhät kirjoitukset ovat täynnä esimerkkejä vanhurskaista miehistä ja naisista, joilla on ollut merkittävä vaikutus sukulaistensa elämässä. Abraham muutti Lootin elämän tämän setänä. Egyptin Joosef pelasti veljensä ja heidän perheensä. Aikuisina sisarukset Maria ja Martta olivat siunauksena toisilleen ja veljelleen Lasarukselle. Miniänä Ruut oli Noomin tukena, ja sitten Noomin neuvo puolestaan toi iankaikkisia siunauksia Ruutille. Elisabet ja Maria tukivat toisiaan serkuksina raskauksiinsa liittyneissä haasteissa. Jopa Soram, joka ei ollut verisukulainen, oli niin uskollisena tukena Nefille, että hän ja hänen lapsensa adoptoitiin, aivan kuin he olisivat sukua. Tämä laajempi näkemys perheestä on erittäin tärkeä hyvin monille, joilla on runsaasti annettavaa mutta jotka tuntevat olevansa irrallaan, koska heillä ei ole haluamaansa ydinperhettä.
4.Sinä voit vaikuttaa perustamalla iankaikkisen perheen tai palauttamalla sen
”Pyhissä temppeleissä tarjolla olevat pyhät toimitukset ja liitot suovat yksilöille mahdollisuuden palata Jumalan kasvojen eteen ja perheille mahdollisuuden tulla liitetyksi yhteen iankaikkisuudeksi.” Valitettavasti joskus avioliitto päättyy, perhe hajoaa tai iankaikkisen perheketjun lenkit murtuvat. Näiden ”pyhien toimitusten ja liittojen” avulla ”[yksilöt saavat] mahdollisuuden palata Jumalan kasvojen eteen” riippumatta heidän perheensä olosuhteista. Jumalan avulla näiden pyhien liittojen solmiminen ja niiden pitäminen parhaan kykysi mukaan voi auttaa sinua luomaan, korjaamaan tai vahvistamaan perhettäsi siinä toivossa, että jonakin päivänä perhe yhdistetään iankaikkisesti.
5.Avioliitto on kumppanuutta, joka edellyttää uskoa ja rukousta
Perhejulistus vahvistaa, että aviomiehellä ja vaimolla ”on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina”. Mutta tuleminen todellisiksi kumppaneiksi avioliitossa voi olla haaste. Se, kuinka meidät on kasvatettu, meidän kulttuurimme, koulutuksemme, taloudelliset olosuhteemme, kokemuksemme ja monet muut asiat voivat vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme ihmissuhteisiin ja kuinka hoidamme perheeseemme liittyviä asioita. Julistuksessa opetetaan, että ”onnistuneet avioliitot ja perheet” perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden ja muiden periaatteiden pohjalle, kun neuvottelemme ja työskentelemme yhdessä täyttääksemme yksilölliset olosuhteemme.
6.Vanhemmuuden mahdollisuus sisältyy Jumalan suunnitelmaan tulla Hänen kaltaisikseen
Yksi tapa, jolla me voimme tulla enemmän taivaallisten vanhempiemme kaltaisiksi, on se, että koemme vanhemmuuden itse. ”Ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle, koski heidän mahdollisuuttaan aviomiehenä ja vaimona tulla vanhemmiksi.” Vaikka avioliiton solmiminen ja lasten saaminen ei aina tapahdu oman suunnitelmamme mukaan, se ei tarkoita sitä, ettei se olisi osa Jumalan suunnitelmaa. Monille meistä se, että valmistaudumme uskossa ja luotamme Herraan, on tärkeä osa kasvua.
Lapsettomuus ja seurakuntaperheemme
John McMullin, Alberta, Kanada
Vaimoni Gennie ja minä olemme aina halunneet paljon lapsia. Aina. Mutta kun olimme yrittäneet sitä vuoden, meidät määriteltiin lääketieteellisesti lapsettomiksi.
Alkuun rukoilimme paljon. Joka ilta meillä oli tapana pitää toisiamme kädestä ja pyytää taivaallista Isää siunaamaan meitä lapsella, jota varten olimme valmistautuneet koko elämämme ajan. Paastosimme joka kuukausi, toisinaan useammin. Jokainen kuukausi, jona raskaus ei alkanut, tuntui entistä vaikeammalta. Sen lisäksi, ettemme saaneet lasta, jota rakastaa, niin tuntui, ettemme saaneet vastausta rukouksiimme. Tuntui kuin Jumala olisi kuullut, kun pyysimme sitä, mitä olimme halunneet koko ikämme, mutta että Hän oli vastannut kieltävästi.
Aloimme kyseenalaistaa kelvollisuutemme. Oli helppoa arvella, että Hän antaisi henkilastensa syntyä uskollisempiin perheisiin.
Kirkossa käyminen kävi vaikeaksi. Oli vaikea kuulla, kuinka muiden rukouksiin oli vastattu ja kuinka paljon taivaallinen Isä rakasti heitä.
Kaksi asiaa antoivat meille voimaa jatkaa. Ensiksi, me olimme solmineet liittoja Herran ja toinen toisemme kanssa, kun meidät oli sinetöity temppelissä. Me kuulumme toinen toisellemme ja olimme päättäneet olla yhdessä sekä nyt että iankaikkisuuksissa.
Toinen asia oli seurakuntaperheemme. Meitä siunattiin johtajilla, jotka olivat itse kokeneet lapsettomuuden. Genniellä oli palvelutyösisar, joka hänkin oli kokenut lapsettomuuden ja puhui avoimesti siitä, miten vaikeaa kirkossa on olla lapseton. Meillä oli vaikeaa, mutta tunsimme kirkon yhteisössämme muita, jotka olivat käyneet samaa kamppailua.
Meillä ei vieläkään ole paljonkaan vastauksia. Meillä ei vieläkään ole lapsia, vaikka olemme yrittäneet sitä lääketieteen ammattilaisten avulla. Emme tiedä, mitkä ovat taivaallisen Isän syyt, mutta koska olemme solmineet liittoja ja koska meillä on seurakuntaperhe, joka on hyväksynyt meidät ja tukenut meitä, meillä on ollut aikaa kehittyä kärsivällisyydessä ja uskossa (ks. Hepr. 12:12–13).
Odotamme innolla sitä, kun meistä tulee vanhempia. Ja sitä onnellista päivää odotellessa meillä on täällä kirkossa paikka, johon kuulua.
7.Voima luoda elämää on Jumalan antama ja varjelema
Julistuksessa Herran apostolit ”[vahvistavat], että elämä on pyhä”. Koska elämä on pyhä, Jumala on antanut käskyjä, jotka koskevat elämän luomista ja sen riistämistä. Sillä, kuinka me kunnioitamme sitä voimaa, on kauaskantoisia vaikutuksia hyvässä tai pahassa itseemme ja yhteiskuntaan.
8.Vanhemman vastuu on Jumalan antama
Jumala on antanut monille meistä sekä vanhemmuuden mahdollisuuden että vastuun auttaakseen meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen. Me olemme tilivelvollisia Hänelle ”näiden velvollisuuksien täyttämisestä”. Mutta me voimme myös luottaa Hänen apuunsa tavoitellessamme onnellisuutta ja menestystä avioliitossa ja perhe-elämässä, kun pyrimme kasvattamaan lapsemme rakkaudessa ja vanhurskaudessa ja tukemaan heitä läpi heidän haasteidensa.
9.Me voimme puolustaa Jumalan suunnitelmaa perhettään varten
Jo ennen maailman perustamista meidän tehtävänämme on ollut edistää Isän suunnitelmaa perhettään varten ja puolustaa sitä sisäiseltä hajoamiselta ja ulkopuolisilta hyökkäyksiltä. ”Me vetoamme vastuuntuntoisiin kansalaisiin ja viranhaltijoihin kaikkialla sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja vahvistaa perhettä.” Meidän on välttämätöntä ymmärtää, miksi ja kuinka.