Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
3 helppoa (ja vaaratonta) tapaa kertoa evankeliumista muille
Ennen pelkäsin kertoa evankeliumista, koska pelkäsin torjutuksi tulemista, mutta muutama kokemus on auttanut minua näkemään, kuinka helppoa se voi olla.
Kun olin nuori, pelkäsin aina kovasti kertoa evankeliumista ystävilleni.
Mutta kun sain lähetystyökutsuni, kaikki ystäväni koulussa tiesivät, että valmistuttuani lähtisin Espanjaan, vaikka useimmat heistä eivät olleet täysin varmoja miksi. Niinpä hyödynsin heidän kysymyksiään ja kerroin heille lisää Mormonin kirjasta, siitä, mitä tekisin lähetyssaarnaajana, ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Lopulta ennen vuoden loppua annoin viisi Mormonin kirjaa lähimmille ystävilleni ja jopa muutamalle opettajalle koulussa, ja vaikka sydämeni jyskytti pelosta, kun kerroin heille tästä kirjasta, tunsin Hengen antavan minulle intoa ja energiaa pian sen jälkeen.
Tuo kokemus osoitti minulle, ettei todistuksemme lausumisen Jeesuksen Kristuksen evankeliumista tarvitse olla pakonomaista tai pelottavaa tai edes epämiellyttävää. Itse asiassa on monia tapoja, joilla voimme kertoa luontevasti siitä, mitä on sydämessämme, kun kyse on rakkaudestamme evankeliumia kohtaan – teimmepä sen sitten kasvokkain tai virtuaalisesti. Ja koska Kristuksen evankeliumi ”on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen” (Room. 1:16), voit olla varma, rohkea ja nöyrä siitä kertoessasi.
Tässä on kokemusteni ja pyhien kirjoitusten pohjalta muutamia ideoita, jotka ovat auttaneet minua.
1. Ole aito
Kun olin lähetystyössä Barcelonassa, toverini ja minä kävelimme kirkkorakennuksemme ohi, kun näimme nuoren naisen kävelevän meitä kohti. Tunsimme innoitusta puhua hänen kanssaan, joten pysäytimme hänet ja kysyimme häneltä, oliko hän koskaan aiemmin nähnyt kirkkorakennustamme. Saimme tietää, että hänen nimensä oli Maya (kaikki nimet on muutettu), ja minä kutsuin hänet peli-iltaan, jota suunnittelimme seuraavaksi perjantaiksi muiden nuorten aikuisten kanssa. Hän otti kutsun vastaan.
Muistan yhä, kuinka peli-illassa Maya ja ystävämme Alicia, joka oli uusi käännynnäinen, nauroivat yhdessä. Alicia oli Mayalle todella hyvä ystävä. Hän kyseli Mayalta tämän perheestä, mielenkiinnon kohteista ja uskonkäsityksistä ja rakensi ajan mittaan ystävyyden Mayan kanssa. Opimme lisää Mayan uskonnollisesta taustasta ja hänen omistautumisestaan Jumalalle, ja hän ilmaisi myös kiinnostusta oppia lisää siitä, kuinka me olemme yhteydessä Jumalaan.
Ajan kuluessa, kun toverini ja minä, Alicia ja muut seurakuntalaiset tutustuimme Mayaan ja kutsuimme häntä aina mukaan ja osoitimme hänelle rakkautta, hän tunsi Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin hengen ja päätti mennä kasteelle. Kun muistimme kärsivällisyyden ja veljellisen ystävällisyyden (ks. OL 4:6), niin tiedän, että Mayan kokemat aidot ystävyyssuhteet vaikuttivat hänen päätökseensä.
2. Rukoile, että tunnistat lähetystyötilaisuuksia
Palattuani lähetystyöstä muutin pois kotoani Guatemalasta ja aloin opiskella Brigham Young yliopistossa Utahissa Yhdysvalloissa. Olin surullinen ja hieman lannistunut, kun muutin paikkaan, jossa minulla ei näyttänyt olevan moniakaan tilaisuuksia kertoa evankeliumista. Niinpä rukoilin vilpittömästi, että löytäisin jonkun, jonka oli tarpeen kuulla totuus.
Muutaman viikon kuluttua menin kävelylle kirkon jälkeen ja näin kookkaan miehen katselevan kampuksella olevia julisteita. Tunsin heti, että minun pitäisi puhua hänen kanssaan. Minua jännitti, koska hioin yhä englantiani, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä sanoisin. Kävelin hänen ohitseen, mutta sitten käännyin ympäri ja esittäydyin luottaen siihen, että taivaallinen Isä auttaisi minua (ks. OL 100:5–6).
Kävimme mukavan keskustelun, ja hän kertoi minulle, ettei hän ollut kirkon jäsen vaan opiskelija ja että hän hämmästeli sitä, kuinka kirkko palvelee ihmisiä. En voinut uskoa, että puhuin kirkkoon kuulumattoman ihmisen kanssa BYU:n kampuksella! Vaihdoimme puhelinnumeroita, ja ennen pitkää esittelin hänet useammille kirkon jäsenille ja autoin häntä oppimaan lisää evankeliumia.
Mies ei liittynyt kirkkoon, mutta tuon kokemuksen myötä opin, että jos haluamme siunata muiden ihmisten elämää, Jumala auttaa meitä tarttumaan tilaisuuksiin kaikkialla ympärillämme (ks. OL 4:3). En siis enää rukoile lähetystyötilaisuuksia – rukoilen, että minulla olisi silmät nähdä edessäni olevat lähetystyötilaisuudet.
3. Osoita Kristuksen täydellistä rakkautta muita kohtaan
Kun olin menossa naimisiin, Maria, läheinen sukulaiseni, kävi luonani. Maria oli aiemmin päättänyt jättää kirkon voidakseen olla suhteessa toisen naisen kanssa. En ole samaa mieltä kaikista hänen valinnoistaan, mutta rakastan Mariaa ja kunnioitan hänen tahdonvapauttaan, joten olen yrittänyt pitää häneen hyvät välit.
Kun Maria ja Kristen kävivät luonani, minulla oli tilaisuus antaa heille molemmille pappeuden siunaus heidän etsiessään johdatusta elämänsä kamppailuissa. Vapahtaja vastasi usein niiden uskoon, jotka eivät olleet liiton alaisina tai jotka eivät pitäneet Hänen käskyjään (ks. Matt. 8:5–13; Mark. 7:24–30; Luuk. 7:36–50). Siispä, vaikka en ollut varma siitä, mitä sanoisin, pukeuduin siististi ja valmistauduin antamaan Jumalan voiman virrata kauttani.
Näiden siunausten aikana tunsin innoitusta antaa sekä Marialle että Kristenille täsmällisiä neuvoja ja tiettyjä lupauksia. En koskaan unohda sitä vahvaa Henkeä, jonka me kaikki tunsimme. Uskon, että se muutti meitä kaikkia parempaan suuntaan.
Koska me rakastamme toisiamme, voin kertoa evankeliumia koskevista tunteistani Marialle tavalla, jota hän ei ehkä ota vastaan muilta. Rakkaus valmistaa meidät tekemään Hänen työtään avaamalla ovia kertoaksemme Hänen evankeliumistaan ja kutsumalla Häntä auttamaan ponnisteluissamme (ks. OL 4:5). Täydellisessä rakkaudessa Vapahtaja lausui totuuksia naiselle kaivolla, vaikka tämä oli tehnyt syntiä ja oli samarialainen (ks. Joh. 4). Nainen tunsi rakkauden ja totuudet, joista Herra kertoi hänelle, ja Herran sanoma muutti naisen ikiajoiksi.
Ja vaikka kutsujamme elää evankeliumin mukaan ei hyväksyttäisikään, Jumalan rakkauden osoittaminen muille voi silti vaikuttaa pysyvästi heidän elämäänsä.
Meillä voi olla rohkeutta, kun autamme muita kulkemaan kohti Kristusta
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut lähetystyöstä:
”Luottakaa siihen, että Herra tekee ihmeitä. Ymmärtäkää, ettei teidän työnänne ole ihmisten käännyttäminen. Se on Pyhän Hengen tehtävä. Teidän tehtävänänne on kertoa siitä, mitä on sydämessänne, ja elää uskonkäsitystenne mukaisesti.
Älkää siis lannistuko, vaikka joku ei heti otakaan vastaan evankeliumin sanomaa. – –
Se on tuon henkilön ja taivaallisen Isän välinen asia.
Teidän tehtävänne on rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiänne, Hänen lapsiaan.
Uskokaa, rakastakaa, toimikaa.
Noudattakaa tätä polkua, niin Jumala tekee ihmeitä teidän välityksellänne siunatakseen kallisarvoisia lapsiaan.”1
Kun rakkautemme muita kohtaan on suurempaa kuin pelkomme torjutuksi tulemisesta, me saamme nähdä Kristuksen suurenmoisten siunausten toteutuvan pyrkiessämme kokoamaan Israelia. Niiden esteiden murtaminen, joita minulla oli teini-ikäisenä, on auttanut minua saamaan vahvan todistuksen lähetystyön tärkeydestä elämässäni. Me voimme kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse luontevin, pienin ja yksinkertaisin tavoin, etenkin tutustumalla heihin, tarjoamalla apua ja rakastamalla heitä.
Kaikki pyrkimykseni kertoa siitä, mitä on sydämessäni, eivät ole johtaneet kääntymykseen, mutta huomaan, että kun minulla on rohkeutta kertoa evankeliumista, autan muita ottamaan askeleen kohti Kristusta ja minäkin loikkaan eteenpäin omalla matkallani liittopolulla. Voimme nimittäin kokea suurempaa onnea ja siunauksia, kun yritämme olla Jeesuksen kaltaisia ja tuoda muita Hänen luokseen.