Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Löysin uudelleen oman paikkani temppelissä
En ollut käynyt temppelissä vuosiin mutta käännyin Vapahtajan puoleen, jotta Hän auttaisi minua tulemaan jälleen kelvolliseksi menemään temppeliin.
Valokuva Megan Barnum
Seisoin eteisaulassa, kun toinen neuvonantaja piispakunnassa pyysi minua puhumaan sakramenttikokouksessa temppelien tärkeydestä. Silmät alas luotuina ja nolon punan hiipiessä poskilleni pyysin, voisinko puhua jostakin muusta aiheesta. En ollut käynyt temppelissä moneen vuoteen, koska olin tehnyt elämässäni valintoja, jotka olivat erottaneet minut taivaallisesta Isästäni, enkä tuntenut olevani kelvollinen puhumaan temppelistä.
Tuon kokemuksen jälkeen temppeli alkoi nousta mieleeni toistuvasti ja tunsin kasvavaa halua mennä sinne mutta samalla koin olevani siihen kelvoton. Pelkäsin, että taivaallinen Isä ei haluaisi minua pyhään huoneeseensa.
Muutoksen askelia
Yleiskonferenssin lähestyessä kuuntelin hermostuneena puhujia toivoen, että tuntisin jonkin merkin siitä, että virheistäni huolimatta Jumala rakasti minua yhä. Silloin presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi: ”Sillä ei ole väliä, miten täysin raunioina elämämme näyttää olevan. Sillä ei ole väliä, miten verenpunaisia meidän syntimme, miten syvää meidän katkeruutemme, kuinka yksinäinen, hylätty tai särkynyt meidän sydämemme saattaakin olla. – – Kenenkään elämä ei ole niin pirstaleina, ettei sitä voisi palauttaa entiselleen.”1
Tunsin selvästi, että Jumala puhui minulle. Olin kuukausien ajan miettinyt, kuinka voisin palata Kristuksen luo, ja tuo konferenssipuhe oli Hänen kehotuksensa minulle tehdä muutoksia, jotta voisin jälleen astua Hänen temppeliinsä.
Tapasin piispani keskustellakseni siitä, kuinka voisin mennä temppeliin uudelleen. Hän auttoi minua ymmärtämään, mikä rooli Jeesuksella Kristuksella voisi olla elämässäni ja kuinka vastaanottamalla Hänen sovituksensa voisin antaa tuskan ja synnin kuormani Hänelle. Aloin rukoilla ymmärrystä, voimaa ja kärsivällisyyttä itseäni kohtaan. Luottamalla Jumalaan joka päivä hieman enemmän ja toimimalla joka päivä hieman paremmin löysin Vapahtajan valon vähitellen uudelleen.
Tekemällä työtä piispani kanssa ja oppimalla lisää Vapahtajastani syvensin todistustani identiteetistäni taivaallisen Isän tyttärenä. Ymmärsin, että rakastava Lunastajani ei koskaan pyytäisi minua irtautumaan Hänestä mutta Saatana voisi yrittää saada minut tuntemaan, etten kuulu temppeliin. Tämän tiedon ansiosta tunsin lopulta olevani valmis palaamaan Jumalan huoneeseen.
Paluu temppeliin
Siististi taiteltu suositus kädessäni kävelin temppeliä kohti ensimmäistä kertaa vuosiin ja yhtäkkiä minut valtasi huoli paikastani Jumalan huoneessa. Mitä lähemmäksi pääsin temppelin ovia, sitä suuremmaksi epävarmuuteni kasvoi. Näyttäisinkö typerältä, kun en tiedä, minne mennä tai mitä tehdä? Olinko liian vanha menemään temppeliin kasteille?
Vastaanoton mies hymyili tullessani sisään ja toivotti minut tervetulleeksi temppeliin. Sinä aamuna mieleni virkistyi, kun temppelityöntekijät vakuuttivat minut paikastani Jumalan huoneessa.
Kun olin lähdössä, yksi työntekijöistä vilkutti minulle kävellessäni pitkin käytävää pois kastetiloista. Hän sanoi minulle iloisesti kuiskaten: ”Kiitos, että tulit tänään temppeliin – me tarvitsimme sinua täällä!” Lupasin hänelle, että tulisin taas seuraavalla viikolla, sillä en malttanut odottaa, että saisin jälleen tuntea temppelin lämmön.
Koska meillä on jumalallinen identiteetti taivaallisten vanhempien tyttärinä ja poikina, jokainen meistä voi kokea kuuluvansa temppeliin. Mikään ei voi pysyvästi pitää meitä poissa Jumalan rakkauden piiristä, jos haluamme olla Hänen luonaan. Hän haluaa meidät luokseen, ja kun otamme pieniä askelia tullaksemme joka päivä enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi, me voimme sovittaa elämämme Hänen elämäänsä ja pysyä aina temppelikelpoisina. Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme mennä Jumalan pyhään huoneeseen ja saada siunauksia, jotka odottavat meitä siellä, ja kuten olen kokenut, nuo siunaukset ovat mittaamattoman arvokkaita.