Vain sähköisenä: myöhempien aikojen isät
Voitin vanhemmuuden pelon
Sain suurenmoisia siunauksia, kun päätin keskittyä isyyden iloihin.
Kirjoittaja asuu Idahossa Yhdysvalloissa.
En tiennyt, mitä oli tulossa, kun vaimoni Susie eräänä iltana kutsui minut kylpyhuoneeseen kuulostaen hermostuneelta. Olimme menneet hiljattain naimisiin, asuimme ilmaiseksi anoppini luona ja kävimme kumpikin töissä säästääksemme rahaa opiskeluja varten.
Niinpä järkytyin melkoisesti, kun vaimoni kertoi minulle olevansa raskaana. Tuntui, että meille oli vielä liian aikaista saada lapsi. Koimme, että emme olleet lainkaan valmiita. Sillä hetkellä tajusin, että minun täytyy tukea vaimoani hänen valmistautuessaan vauvan tuloon. Niinpä keskityin siihen tunteeseen, joka siinä hetkessä oli myönteisin: innostukseeni siitä, että minusta tulisi isä.
Näkökulman muutos
Minua on aina häirinnyt se tapa, jolla isyys – ja vanhemmuus laajemminkin – usein esitetään mediassa. Isät näyttävät olevan täysin tietämättömiä puolisonsa ja lastensa tarpeista ja tuntemuksista. Heidät esitetään kykenemättöminä huolehtimaan muista ja jopa itsestään. Lisäksi vanhemmuuden alkamista on väitetty mediassa ja tosielämässä avioliiton ”hauskan” vaiheen lopuksi. Kuulen usein, että elämä käy lasten myötä vaikeammaksi, ei voi nukkua lainkaan, ei jää aikaa itselleen ja niin edelleen.
Ymmärrän nyt, että nämä väitteet ovat Saatanan voimallisia välineitä, joilla hän yrittää estää meitä rakentamasta perheitä. Vaikka lapsen syntymä tuokin haasteita, niin se tuo myös täysin uudenlaista iloa ja täyttymystä.
Päätin unohtaa kaikki ne ikävät asiat, joita minulle oli kerrottu isyydestä. Sen sijaan otin vastaan kaikki siihen liittyvät myönteiset asiat ja sitouduin selviytymään vaikeista hetkistä. Vanhemmuus ei ole helppoa monille, enkä väitä, että se olisi minullekaan helppo nakki. Kaikki isälliset ominaisuudet eivät tulleet luonnostaan. Ennen kuin vauvamme syntyi, tein kuitenkin kaiken, mitä saatoin, valmistautuakseni ja auttaakseni vaimoani valmistautumaan uuteen tehtäväämme vanhempina.
Tutkin pyhiä kirjoituksia saadakseni tietää, kuinka voisin valmistautua. Luin myös muita, isyyttä käsitteleviä kirjoja. Opettelin vaihtamaan vaipat. Tein kaikkeni ymmärtääkseni raskausajan vaivat, joita vaimoni kokisi, jotta osaisin olla myötätuntoinen. Tein myös parhaani pysyäkseni optimistisena. Kääntyminen taivaallisen Isän puoleen rukouksessa auttoi minua tuntemaan rauhaa, jota tarvitsin päästäkseni yli vanhemmaksi tulemisen pelosta.
Perheen tuoma rakkaus
En ole mielestäni kovin tunteikas ihminen, mutta kun näin vaimoni pitelevän vastasyntynyttä tyttövauvaamme, itkin ilosta. Sillä hetkellä tajusin, että tämä pikkuinen tyttö olisi kanssamme ikuisesti, ja kiitin taivaallista Isää siitä, että hän oli turvallisesti täällä kanssamme.
Muistellessani tuota kokemusta mieleeni palasi perheistä kertova video, jota näytin usein ollessani lähetystyössä. Videon nimi oli ”Earthly Father, Heavenly Father” [Maallinen isä, taivaallinen Isä] ja siinä näytettiin, kuinka eräs isä hoiti arkisia rutiinejaan. Se, mikä teki videosta minulle tärkeän hengellisen kokemuksen, oli se, kuinka se liitti perheen päivittäiset rutiinit siihen suhteeseen, joka meillä on taivaalliseen Isäämme. Video päättyi näihin sanoihin: ”Kaikista arvonantoa, kunnioitusta ja ihailua osoittavista nimityksistä, jotka liitetään jumaluuteen, Hän on pyytänyt meitä puhuttelemaan itseään Isäksi.”1
Tuo lainaus alkoi merkitä minulle vielä enemmän, kun minusta tuli isä. Aiemmin ajattelin sitä vain Jumalan ja minun välisenä suhteena; Hän välittää minusta ja opastaa minua joka päivä taivaallisena Isänäni. Kun minusta itsestäni tuli isä ja sain tuntea sanoinkuvaamatonta rakkautta tytärtäni kohtaan, oivalsin kuitenkin entistä vahvemmin, kuinka paljon rakkautta taivaallisella Isälläni on minua kohtaan. Evankeliumi on malli perheille, ja kun saamme oman perheen, voimme ymmärtää paremmin sitä rakkautta, jota taivaallinen Isä tuntee meitä kohtaan elämässämme.
Kuljemme eteenpäin
Nyt tyttäreni on yli vuoden ikäinen ja kasvaa vauhdilla. Isänä oleminen on kasvattanut myös minua tavoilla, joita en edes tiennyt mahdollisiksi. Isyys tuo minulle enemmän iloa kuin kaikki se vapaa-aika ja uni, josta olisin voinut muuten nauttia. Vaikka koin, että en ollut valmis isyyteen, taivaallisen Isän rakkaus motivoi minua valmistautumaan niin hyvin kuin saatoin. Hänen rakkautensa on auttanut minua eteenpäin. Kuten jakeessa Luuk. 12:31 sanotaan: ”Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.” Pyrin ensin tekemään kaiken, mikä valmistaisi minua isyyteen, ja sen jälkeen sain isyyteen kuuluvan rauhan ja ilon. Kun kyseessä on näin jumalallinen tehtävä, sen kielteiset puolet eivät voi koskaan olla tärkeämpiä kuin myönteiset. Isyys on tarkoitus ottaa avosylin vastaan ja siitä on tarkoitus nauttia, ja se on suurin opetus, jonka olen saanut ja jonka saan aina uudelleen tehtävässäni isänä.