Ystävälläni oli kysymyksiä evankeliumista: Mitä jos minulla ei olisi vastauksia?
En tiennyt, oliko minulla vastauksia, jotka auttaisivat huonetoveriani, mutta Henki auttoi minua löytämään tarvitsemani vastaukset.
”En vain usko, että olen koskaan tuntenut Henkeä tai Jumalan rakkautta minua kohtaan.”
Nämä collegen huonetoverini sanat musersivat minut. Olimme syventyneet evankeliumiaiheiseen keskusteluun, ja hänellä tuntui olevan enemmän kysymyksiä kuin mihin pystyin vastaamaan.
Kuinka voisin selittää, miten tunsin Jumalan rakkautta sellaiselle, joka luuli, ettei ollut koskaan tuntenut sitä? Kuinka voisin auttaa häntä löytämään vastauksia evankeliumiaiheisiin kysymyksiin, kun minullakaan ei ollut kaikkia vastauksia? Mitä jos kertoisin jotakin, mikä voitaisiin ymmärtää väärin?
Koska halusin epätoivoisesti auttaa häntä, pidin hiljaisen rukouksen saadakseni apua. Keskustelumme edetessä mieleeni tulvi useita pyhien kirjoitusten kohtia, jotka liittyivät aiheeseen (olin sillä hetkellä todella kiitollinen pyhien kirjoitusten tutkimisestani ja instituuttiluokastani). Sydämeni ja mieleni olivat täynnä niin monia totuuksia, että harkitsin niiden kaikkien kertomista hänelle, koska halusin niin kovasti esittää todisteita ja saada hänet vakuuttuneeksi evankeliumin totuudesta. Mutta tunsin Hengen innoittavan minua valitsemaan vain pari asiaa, jotka koskivat parhaiten hänen kysymyksiään.
Kerroin hänelle joitakin omia kokemuksiani antaakseni taustaa vastauksilleni, ja tavallaan pystyin myös lausumaan todistukseni. Hänellä oli joitakin kysymyksiä, joihin en tuntenut olevani pätevä vastaamaan, ja myönsin hänelle, etten tiennyt kaikkea, mutta että minulla oli uskoa.
Riittämättömyyden tuntemista
Keskustelu tuntui onnistuneelta, mutta koko loppuillan kyseenalaistin ponnisteluni. Tunsin riittämättömyyttä. En todellakaan tiennyt kaikkia vastauksia ja minusta tuntui, etten ollut tehnyt tarpeeksi auttaakseni häntä.
Mutta ennen nukkumaanmenoa luin Opin ja liittojen luvun 100. Jakeet 6 ja 7 kiinnittivät huomioni. Niissä sanotaan:
”Sillä teille annetaan tuona hetkenä, niin, tuossa silmänräpäyksessä, mitä teidän tulee sanoa.
– – Teidän tulee julistaa, mitä julistattekin, minun nimessäni, vakain sydämin, sävyisyyden hengessä kaikessa.”
Pohdin keskusteluamme ja itse asiassa hämmästyin sitä, kuinka nopeasti mieleeni oli tullut pyhien kirjoitusten kohtia ja lainauksia. Henki puhui sydämelleni, ja tiesin, että Hän oli johdattanut minua tietämään, mitä sanoa. Olin varma siitä, että olin vastannut ”vakain sydämin, sävyisyyden hengessä”. Tiesin, että olin ollut oikeassa pysäyttäessäni itseni yrittämästä käyttää tosiasioita ja todisteita saadakseni hänet vakuuttuneeksi ja kertoessani vain niistä totuuksista, joita hänen olisi mielestäni silloin pitänyt kuulla.
Tämä kokemus auttoi minua ymmärtämään, kuinka paljon Jumala välittää huonetoveristani ja meistä kaikista.
Me voimme luottaa Hengen kertovan totuudesta
Tämä keskustelu ei ehkä muuttanut mitään ratkaisevasti hänen elämässään, mutta sillä oli vaikutus minun elämääni. En odottanut sanojeni johtavan huonetoveriani välittömään, horjumattomaan todistukseen. Eivätkä ne johtaneetkaan. Mutta tiedän, että hän ymmärtää nyt paremmin joitakin evankeliumin puolia ja tuntee enemmän rauhaa.
Tiesin, etteivät vastaukseni olleet täydellisiä. Mutta tiesin myös, että taivaallinen Isä tuntee jokaisen lapsensa ja rakastaa heitä, ja Hän johdatti minut sanomaan sen, mikä auttaisi häntä eniten. Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”Jo opin sanojen kuuleminen voi juurruttaa uskon siemenen ihmissydämeen.”1
Vaikka huonetoverillani on yhä kysymyksiä, niin totuudet, joita kerroin hänelle, saattavat auttaa häntä kasvattamaan ja vahvistamaan todistustaan enemmän kuin koskaan tiedän. Ja omalla kohdallani niiden totuuksien kertominen vahvisti todistustani siitä, kuinka paljon Jumala rakastaa lapsiaan. Tiedän, että kun meillä on rohkeutta kertoa siitä, mitä on sydämessämme, ja turvata Henkeen, Hän johdattaa meitä tietämään, mitä sanoa viedäksemme Jeesuksen Kristuksen rakkautta ja valoa kenelle tahansa, etenkin niille, jotka etsivät totuutta.