Julkaistaan vain sähköisenä
Palvelutyö Jeesuksen Kristuksen nimessä
Kirjoittaja asuu Idahossa Yhdysvalloissa.
Haluan, että palvelutyöni ja rakkauteni muistuttavat Vapahtajan rakkautta ja palvelutyötä.
Isoäitini oli lahjan antajista parhain. Hänen lahjansa olivat huolella valittuja, ja hän paketoi jokaisen niistä kauniiseen lahjapaperiin viimeistellen ne solmimalla paperin sävyyn sopivasta nauhasta kauniin rusetin. Kun menin hänen kotiinsa jouluaamuna, tuntui kuin olisin astunut joulupukin työpajaan. Hänen lahjansa oli se, jota maltoin tuskin odottaa jouluna ja myös jokaisena syntymäpäivänä. En kuitenkaan muista kaikkia lahjoja, jotka häneltä sain. Tärkeintä oli se, millä tavalla hän antoi lahjat.
Vuoden 2016 loppupuolella isoäidillä todettiin syöpä. Tämä nainen, joka antoi jouluna niin paljon, joutuisi viettämään rakkaimman juhlapyhänsä sairaalassa. Minua alkoi huolestuttaa, kuinka se vaikuttaisi isoäitiin, joten päätin soittaa äidilleni ja kysyä, kuinka voisin auttaa isoäitiä hänen lahjojensa kanssa. Isoäidin tuntien arvelin, että hän on tehnyt joulusuunnitelmansa aikoja sitten ja olisi hyvin pettynyt, jos ei voisi toteuttaa niitä. Ja toden totta, äitini kertoi, että isoäiti oli jo ostanut joululahjat.
Isoisäni antoi meille tehtäväksi paketoida ja valmistella lahjat kaikille 13 lastenlapselle ja näiden puolisoille sekä yli 27 lapsenlapsenlapselle. Valitsin huolellisesti lahjakassit, silkkipaperit ja kirjekuoret.
Skannasin pakettikortin edelliseltä vuodelta muistaakseni heidän jokavuotisen viestinsä: ”Rakkaudella iankaikkisesti, mummi ja ukki.” Isoisän ja isoäidin luvalla yritin jäljentää heidän viestinsä parhaani mukaan. Yritin paketoida samalla tavoin kuin isoäiti paketoi. Halusin kaiken olevan täydellistä – aivan kuin hän olisi tehnyt paketit itse.
Kun olin suunnilleen puolivälissä lahjakassien, kimalteen ja pakettikorttien kanssa, Henki kuiskasi minulle: ”Tämä on osa sitä, mitä tarkoittaa ottaa päälleen jonkun toisen nimi. Tämä on osa sitä, mitä tarkoittaa tehdä asioita jonkun nimessä.” Yrittäessäni antaa lahjoja samalla tavoin kuin isoäiti pääsin lähemmäs häntä. Aloin ajatella enemmän sitä, mitä Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme ottaminen tarkoittaa.
Kasteessa tein liiton, jossa lupasin ottaa päälleni Jeesuksen nimen ja muistaa Hänet aina (ks. Moroni 4:3). Uudistan tuon liiton joka viikko sakramentin aikana ja aloitan alusta. Koen tuon kutsun nyt henkilökohtaisemmin. Ymmärrän paremmin, millä tavoin Kristuksen nimen päällemme ottaminen tarkoittaa sitä, että elämme kuten Hän eläisi.
Tiesin, kuinka isoäiti antoi lahjoja, koska olin saanut nauttia hänen rakkaudestaan ja huomaavaisuudestaan monia kertoja. Tiedän, kuinka taivaallinen Isä ja Jeesus rakastavat ja antavat, koska todistan jatkuvasti Heidän siunauksistaan elämässäni.
Olen Kristuksen armon vastaanottaja. Haluan tehdä, mitä Hän tekisi. Haluan, että elämä, jota elän, palvelutyö, jota teen, ja rakkaus, jota jaan, muistuttavat Hänen tekojaan – haluan, että minusta tuntuu kuin ne olisivat tulleet Häneltä. Olen kiitollinen siitä, että sain tilaisuuden palvella isoäitiä ja niin tehdessäni oppia ymmärtämään syvällisemmin lahjoja, joita Vapahtaja on antanut minulle.