Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Kuinka voin kokea evankeliumin iloa, vaikka kärsin mielenterveyden häiriöstä?
Minulla on ollut mielenterveyteen liittyviä ongelmia koko elämäni ajan, mutta näkökulman muutos osoitti minulle, kuinka paljon olen kasvanut tämän kamppailun aikana.
Elämäni ei aina ole ollut helppoa. Minulla alkoi olla oireita sosiaalisesta ahdistuksesta ja masennuksesta teini-ikäisenä, ja minulla diagnosoitiin lukioikäisenä ADHD. Kun olin ollut noin 15 kuukautta kokoaikaisessa lähetystyössä, minulla alkoi olla itsetuhoisia ajatuksia. Pian sen jälkeen minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Edessäni oli vaikea päätös. Lähetysjohtajani ja minä puhuimme siitä, että menisin kotiin, missä voisin saada tarvitsemaani apua. Mutta en voinut olla turhautumatta Herran suhteen. Tunsin, että haluni jäädä palvelemaan edelleen ihmisiä, joita olin oppinut rakastamaan, oli vanhurskas halu.
Viimein opin, että oli ihmisiä, joita Herra halusi minun tapaavan kotona, ja että särkyneellä sydämelläni olisi tilaisuuksia parantua. Ja olen oppinut tietämään, että Hän hyväksyi lähetystyöpalveluni.
Tuosta vakuutuksesta huolimatta olen yhä miettinyt, miksi olen joutunut kamppailemaan niin paljon. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25), ja että Herran työ ja kirkkaus on toteuttaa ihmisen kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä (ks. Moos.1:39). Joten kaikki, mitä Herra tekee, on siksi, että me kaikki voimme palata Hänen luokseen ja lopulta olla onnellisia, eikö niin?
Entä minä? Miksi minulla on mielenterveyden ongelmia, jotka häiritsevät kykyäni valita onnellisuus? Miksi Herra antaa minun kokea niin paljon murhetta? Olenko tehnyt jotakin väärää ansaitakseni sairauteni? Muutama eri näkökulma on auttanut minua saamaan oivalluksia.
Vapahtajan tunteminen
Ajattelen usein kertomusta siitä, kuinka Kristus paransi sokean miehen ja kuinka Häneltä kysyttiin, kuka oli tehnyt syntiä aiheuttaen tämän heikkouden. Jeesuksen innoitettu vastaus merkitsee minulle paljon: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” (Joh. 9:23.) Sitten Kristus parantaa miehen ihmeellisellä tavalla antaen meille opetuksen, joka kasvattaa uskoa, luottamusta ja ymmärrystä Hänen voimaansa ja suunnitelmaansa kohtaan.
Jumalan teot tulivat julki tässä miehessä, ja tiedän, että ne voivat tulla julki myös minussa. Olen nähnyt Hänen tekojensa ilmenevän siinä myötätunnossa, jota olen saanut koettelemusteni myötä, ja siinä myötätunnossa, jota yritän osoittaa lähelläni oleville. Olen nähnyt Hänen tekojensa ilmenevän siinä, kuinka olen oppinut tuntemaan Vapahtajani ja oppinut tietämään, että Hän tuntee minut, koska Hän kärsi puolestani Getsemanessa ja ristillä.
Vieläkin suloisempaa ilon kokemista
Pari kuukautta sitten äitini tunsi Hengen innoittavan häntä kertomaan minulle, että hän oli ajatellut koettelemuksia, joita minulla oli ollut. Hän kysyi minulta: ”Mitä jos nämä asiat eivät tapahdukaan sinulle vaan sinua varten?” Hän todisti, että kokemani tuskan vuoksi minulla olisi suurempi kyky kokea iloa.
Aadam ja Eeva ymmärsivät tämän periaatteen. Eedenin puutarhassa Aadam ja Eeva olivat ”jääneet viattomuuden tilaan, kokematta iloa, sillä he eivät tunteneet kurjuutta” (2. Nefi 2:23). Kun minä koen iloa, se on vieläkin suloisempaa, koska tiedän, miltä kurjuus tuntuu.
Lehi opetti Jaakobille, joka syntyi erämaassa eikä ollut koskaan nähnyt helpompaa elämää Jerusalemissa, että Herra on ”pyhittävä ahdinkosi sinun hyväksesi” (2. Nefi 2:2). Loppujen lopuksi olen kiitollinen vaikeuksistani mielenterveyden häiriöiden kanssa. Tiedän, että kun annamme ahdinkojemme tuoda meitä lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta ja puhdistaa meidät, meistä tulee enemmän Heidän kaltaisiaan.
Tämä tieto ei tee vaikeuksistani paljonkaan helpompia, mutta se antaa minulle iankaikkisen näkökulman. Vaikeina päivinä saan toivoa ajatellessani liittoja, jotka olen tehnyt taivaallisen Isän kanssa. Tiedän, että Hän pitää lupauksensa, kun minä pidän omani. Tarvitsen yhä ajallisia siunauksia kuten terapiaa, lääkitystä ja tapoja, jotka pitävät mieleni terveenä, mutta niiden yhdistäminen hengellisiin apuvälineisiin kuten pyhien kirjoitusten tutkimiseen, rukoukseen ja temppelipalveluun, vaikuttaa todella suuresti mielenterveyteeni.
Niinä päivinä, jolloin koen iloa vaikeuksistani huolimatta, mieleeni muistuu ihmeitä, joita Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa voivat tuoda elämääni.