Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Pyhistä kirjoituksista löytyviä pyhien opetuksia onnellisuudesta
Me kaikki etsimme onnellisuutta, ja pyhissä kirjoituksissa olevien pyhien esimerkit voivat ohjata meitä oikeaan suuntaan.
Valokuva Pexels
Maailma on toisinaan surullinen paikka. Sekä yksilöiden että maailmanlaajuisella tasolla on ahdistusta, epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä. Jossakin vaiheessa me kaikki koemme ”huolet maan” ja ”matkan vaivat”1.
Kuitenkin meille opetetaan myös, että ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25).
Kuinka ne voivat sopia yhteen?
Pyhissä kirjoituksissa ihmisiä jokaiselta taloudenhoitokaudelta on pyrkinyt perustamaan Siionin ja kokemaan siellä vallitsevaa onnea. Ja jotkut heistä ovat onnistuneet siinä aivan todella hienosti! Kun luemme noista pyhistä, me opimme, mistä voimme saada suurta iloa jopa suurten koettelemusten keskellä.
Alman kansa – liittojen pitäminen
Salaisessa kohtaamisessaan lähellä Mormonin vesiä Alman kansaan kuuluvat ”taputtivat käsiään ilosta” (Moosia 18:11) saadessaan tietää, että he voisivat päästä kasteen liiton kautta ”Jumalan lammastarhaan” (Moosia 18:8). He myös saivat Pyhän Hengen (Moosia 18:13), joka presidentti James E. Faustin (1920–2007) mukaan on ”varmin tae sisäisestä rauhasta tässä epävakaassa maailmassa”2.
Alman kansa teki lujasti työtä pitääkseen Hengen kanssaan, kun he ”vaelsivat oikeamielisesti Jumalan edessä” (Moosia 18:29). Ja heidän liittonsa pitäminen osoittautui ratkaisevan tärkeäksi heidän onnellisuudelleen – kun he joutuivat orjuuteen, Herra vapautti heidät, koska he pitivät liittonsa: ”Nostakaa päänne – –, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta” (Moosia 24:13).
Alman kansa ymmärsi selkeästi, mitä sisar Jean B. Bingham, entinen Apuyhdistyksen ylijohtaja, opetti äskettäin: ”Onnellisuus on onttoa, jos vaihdamme iankaikkisen ilon siunaukset hetkelliseen helppouteen. – – Avain kestävään onnellisuuteen on se, että elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja pidämme liittomme.”3
Neljännen Nefin kirjan nefiläiset – nimikkeiden poistaminen
Ylösnousseen Vapahtajan vierailun jälkeen nefiläiset elivät lähes kaksisataa vuotta sopusoinnussa. ”Eikä totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut” (4. Nefi 1:16).
Yksi heidän strategioistaan onneen oli tasa-arvon vakiinnuttaminen:
”Ei ollut rikkaita eikä köyhiä, ei orjia eikä vapaita – –.
Eikä ollut lamanilaisia eikä mitään -laisia” (4. Nefi 1:3, 17).
Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tämä puolueettomuuden vakiinnuttaminen on varmasti vaatinut työtä, koska ennen Vapahtajan käyntiä ”ihmiset jakaantuivat toisiaan vastaan” (3. Nefi 7:2).
Maailma määrää usein jaottelevia nimikkeitä. Kuten presidentti Russell M. Nelson sanoi vastikään nuorille aikuisille: ”Vastustaja riemuitsee nimikkeistä, koska ne jakavat meitä ja rajoittavat sitä, mitä ajattelemme itsestämme ja toisistamme.”4 Hierarkiat, joita luomme nimikkeillä, eivät ole Jumalasta – ”Hän kutsuu – – kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään” (2. Nefi 26:33).
Kun nefiläiset vaalivat yhdenvertaisuutta keskuudessaan, ”Herra antoi heidän menestyä tavattomasti maassa” (4. Nefi 1:7).
Henokin kaupunki – ykseyttä rakkaudessa
Henokin kaupunki on pyhissä kirjoituksissa ainoa esimerkki siitä, että kokonainen yhteisö ”oli otettu ylös taivaaseen” (Moos. 7:23). Jos taivas tarkoittaa sitä, että asuu ”Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” (Moosia 2:41), Henokin kaupunki on meille paras esimerkki, jota seurata!
Kuinka he siis tekivät sen?
Heillä ”oli yksi sydän ja yksi mieli” (Moos. 7:18) – he olivat yhteen liittyneinä tavoitellessaan iankaikkista kirkkautta. Tällainen yhteistyö vaatii Kristuksen puhdasta rakkautta, koska siihen kuuluu muiden ihmisten korotuksen toivomista ja sen eteen työskentelemistä – äärimmäistä epäitsekkyyttä!
Henokin kaupunki on varmastikin oppinut Henokilta, kuinka rakastaa Jumalan lapsia tällä tavoin. Kun Henokille näytettiin ”kaikki ihmislasten teot”, hän ”tiesi heidän jumalattomuutensa – – ja katseli sitä, ja hän itki – – ja hänen sydämensä paisui laajaksi kuin iankaikkisuus” (Moos. 7:41).
Kun tunnemme Kristuksen kaltaista rakkautta muita kohtaan, me rohkaisemme heitä tulemaan kanssamme polulle, joka johtaa korotukseen seuraamalla Jeesusta Kristusta. Kuten presidentti Bonnie H. Cordon, Nuorten Naisten ylijohtaja on sanonut: ”Tulkaa Kristuksen luokse. Tulkaa nyt, mutta älkää tulko yksin!”5
Onnensuunnitelman mukaista elämää
Silloinkin kun synkkyyden sävyt tahraavat onnellisuuttamme, yksi totuus voi loistaa muun läpi: meidän Luojamme haluaa meidän iankaikkista onneamme – Hänen suunnitelmansa on onnensuunnitelma! Me olemme olemassa tullaksemme äärettömän onnellisiksi, aivan kuten Hän on.
Mutta avainsana on tullaksemme. Emme yritä vain tuntea onnellisuutta. Yritämme tulla onnellisiksi ihmisiksi.
Pyhien kirjoitusten pyhiltä me opimme, että onnelliseksi tuleminen on toimia vaativa tavoite ja että kaikkia koskeva tehtävä on osoittaa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Kuten luemme pyhistä kirjoituksista, juuri usko johtaa kuuliaisuuteen Jumalan käskyille. Usko johtaa myös parannukseen ja syntiemme anteeksiantoon Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta, mikä auttoi näitä pyhiä kokemaan sitä onnellisuutta, josta taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus nauttivat – onnellisuutta, johon meistä kaikista on tulossa kykeneviä.