Nuorille aikuisille
Kuinka tulla emotionaalisesti kestäväksi
Kirjoittaja asuu Sevillassa Espanjassa.
En ollut koskaan kokenut ahdistusta ennen kuin palasin kotiin lähetystyöstäni, joten en ollut varma, kuinka kulkea eteenpäin.
Kuvassa käytetty mallia
Elämä sujui suunnitelman mukaan.
Olin juuri saamassa lähetystyöni päätökseen. Edellisen puolentoista vuoden aikana todistukseni oli vahvistunut ja näkemykseni pelastussuunnitelmasta oli laajentunut. En ollut koskaan tuntenut olevani lähempänä Vapahtajaani ja taivaallista Isääni. Elämä tuntui aivan autuaalta.
Tietenkin perheeni ja minä koimme oman osamme koettelemuksista, mutta kaiken kaikkiaan olin innoissani ja minulla oli paljon suunnitelmia siitä, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Mutta sitten palasin kotiin. Järkytys oli melko raju. Minulla oli vaikeuksia sopeutua jälleen päivittäiseen elämään. Kannoin lakkaamatta huolta siitä, että tekisin hyviä valintoja ja olisin täydellisen kuuliainen. Loin itselleni hyvin paljon paineita pysyä samalla korkealla hengellisellä tasolla, joka minulla oli ollut koko lähetystyöni ajan, koska pelkäsin, että ellen tekisi niin, taantuisin hengellisesti.
Kun kasaamani paineet lisääntyivät, aloin kokea ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia. Niitä tuli yhä useammin, ja lopulta minusta tuntui kuin olisin hukkumassa.
Valitettavasti salasin tuntemukseni perheeltäni ja ystäviltäni. Tiesin, ettei ahdistuneisuutta ja masennusta tarvinnut hävetä, mutta tunsin menettäneeni hallinnan ja olevani niin eksyksissä, etten edes osannut ilmaista, mitä koin, jotta voisin hakea apua.
Onneksi Herra on aina ohjaamassa meitä, kun käännymme Hänen puoleensa. Pohdittuani ja rukoiltuani jonkin aikaa tunsin innoitusta avautua veljelleni ja hänen vaimolleen. He auttoivat minua ymmärtämään, etten ollut niin ”hullu” kuin luulin ja että emotionaalisia kamppailuja voi tulla kenelle tahansa.
Sisar Reyna I. Aburto, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on todistanut tästä totuudesta: ”Rakkaat ystäväni, niin voi tapahtua kenelle tahansa meistä – etenkin silloin kun pelastussuunnitelmaan uskovina me asetamme harteillemme tarpeettomia kuormia ajattelemalla, että meidän pitää olla täydellisiä nyt. Sellaiset ajatukset voivat olla musertavia. Täydellisyyden saavuttaminen on kehityskulkua, joka kestää koko kuolevaisen elämämme ajan ja sen jälkeen – ja joka toteutuu vain Jeesuksen Kristuksen armon avulla.”1
Innoitettu kurssi
Kun rukoilin taivaalliselta Isältä johdatusta, oivalsin, että minun piti hyödyntää Hänen tarjoamiaan resursseja ja minun piti oppia ja muuttua parempaan suuntaan. Onneksi minulla oli tuolloin mahdollisuus osallistua kirkon järjestämälle emotionaalisen kestävyyden kurssille. Tilaisuus tuntui tulevan juuri oikeaan aikaan, enkä usko, että se oli sattumaa.
Oppikurssin oppikirjassa määritellään emotionaalinen kestävyys kykynä
-
”sopeutua emotionaalisiin haasteisiin osoittaen rohkeutta ja uskoa, joka keskittyy Jeesukseen Kristukseen
-
auttaa itseä ja muita parhaan kykynsä mukaan
-
osata tarvittaessa pyytää lisäapua.”2
Toisin sanoen emotionaalinen kestävyys on sellaista, mitä me kaikki tarvitsemme.
Minulle tämä innoitettu kurssi on selkeä merkki siitä, että taivaallinen Isä on tietoinen niistä koettelemuksista, joita me Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet nykyään kohtaamme. Hän haluaa pystyä auttamaan meitä kulkemaan eteenpäin polulla, joka johtaa takaisin Hänen luokseen. Tämän kurssin monien kauniiden puolien näkeminen auttoi minua ymmärtämään, kuinka syvästi taivaallinen Isä tuntee jokaisen meistä ja yksilölliset tarpeemme, ja tunsin heti rauhaa, kun aloin opiskella. Kurssilla opetetaan selkeitä ja voimallisia iankaikkisia totuuksia, joita voimme soveltaa elämäämme, kun olemme tekemisissä mielenterveysongelmien kanssa, olipa kyse meistä itsestämme tai jostakusta meille rakkaasta.
Yksi minut pysäyttäneistä opetuksista on luvussa 9, ”Vahvistan muita”. Tämä luku auttoi minua viimein hakemaan lisää apua. Siinä opetetaan muiden palvelemisen periaatetta. Opin, kuinka tärkeää on palvella muita tunnustamalla heidän tuntemuksensa ja näkemyksensä sekä auttamalla myötätuntoa ja ymmärrystä osoittaen. Tajusin myös, että minun oli luotettava siihen, että muut auttaisivat minua kamppailuissani.
Kun pystyin toteuttamaan näitä ajatuksia käytännössä ja avautumaan perheelleni ja ystävilleni mielenterveyteen liittyvistä kamppailuistani, yllätyin siitä, että he olivat myötätuntoisia eivätkä tuominneet. Sain heiltä hyvin paljon tukea.
Minusta tuntuu, että ahdistuneisuuteni olisi muuttunut syvemmäksi ja synkemmäksi, ellen olisi jakanut haasteitani läheisteni kanssa. Tämä kokemus on auttanut minua myös auttamaan muita heidän huolissaan ja ongelmissaan sekä tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan.
Voimme kohdata tulevaisuuden tuntien toivoa
Minusta on hassua, että kun palasin lähetystyöstä, olin hyvin huolissani siitä, että menetän ”hengellisen perustan”, jonka olin saanut lähetystyöni aikana, koska nyt ymmärrän, että kotiinpaluu oli vain alkuna uudelle luvulle, jolloin voin löytää uusia tapoja syventää uskoani.
Henkilökohtainen suhteeni taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen on kasvanut ja syventynyt hyvin paljon kotiinpaluuni jälkeen, etenkin niiden periaatteiden ansiosta, joita opin tällä emotionaalisen kestävyyden kurssilla, sekä turvautumalla taivaalliseen Isään ja Vapahtajaan saadakseni apua. He tuntuvat paljon todellisemmilta ja läheisemmiltä jokapäiväisessä elämässäni.
Olen oppinut ja hyväksynyt sen, että me Jumalan lapset muutumme, opimme ja kehitymme jatkuvasti. Silti elämämme muuttuessa taivaallinen Isä on muuttumaton. Hän ei odottanut minun olevan täydellinen lähetystyössäni, eikä Hän odota sitä nytkään. Hän yksinkertaisesti rakastaa minua ja haluaa minun edelleen pyrkivän kohti Häntä ja tekevän parhaani matkallani takaisin Hänen luokseen.
Vaikka kävinkin tämän emotionaalisen kestävyyden kurssin, se ei tarkoita, etteikö minulla olisi enää ahdistusta tai paniikkikohtauksia tai hetkiä, jolloin tunnen tulevaisuudenpelon musertavan minut. Niin tapahtuu yhä. Mutta nyt tunnistan nämä mallit ja olen saanut työkaluja, joiden avulla käsitellä niitä terveemmällä tavalla, mikä parantaa päivittäisen elämäni laatua.
Loppujen lopuksi tämä kurssi opetti minulle selviytymiskeinoja niitä hetkiä varten, jolloin koen ahdistusta ja haasteita. Se opetti minua olemaan kärsivällinen ja myötätuntoinen itseäni ja epätäydellisyyttäni kohtaan. Ja opin ymmärtämään, millaisena Jumala näkee minut, ja olemaan pelkäämättä tulevaisuuden tuntemattomuutta.
Sekä ammattiavun että taivaallisen avun ansiosta olen oppinut ymmärtämään, että meillä on tarvittavat välineet osataksemme ajatuksistamme ja tuntemuksistamme huolimatta toimia eikä olla toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:26) kulkiessamme edelleen kohti Kristusta.