”Kuinka jumalallinen identiteetti vaikuttaa yhteenkuuluvuuteen ja joksikin tulemiseen”, Liahona, maaliskuu 2023.
Kuinka jumalallinen identiteetti vaikuttaa yhteenkuuluvuuteen ja joksikin tulemiseen
Kun asetamme etusijalle suhteemme Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena olemisen, me löydämme iloa jumalallisesta identiteetistämme, saamme kestävän yhteenkuuluvuuden tunteen ja lopulta saavutamme jumalalliset mahdollisuutemme.
Amerikan psykologisen yhdistyksen mukaan yhteenkuuluvuus tarkoittaa ”tunnetta jonkin ryhmän suomasta hyväksynnästä”1.
Valitettavasti me kaikki emme tunne yhteenkuuluvuutta ja yritämme toisinaan mukauttaa sitä, keitä me olemme, tullaksemme hyväksytyiksi. ”Me kaikki haluamme sopia joukkoon”, selittää englantilainen psykiatri Joanna Cannon. ”Sen saavuttamiseksi esitämme usein hieman erilaisia versioita siitä, keitä me olemme, riippuen ympäristöstä ja siitä, kenen seurassa olemme. Meillä saattaa olla lukuisia ’versioita’ itsestämme – työpaikalla, kotona tai jopa verkossa.”2
On tärkeää huomata, että joukkoon sopimisen ja yhteenkuulumisen välillä on eroa. Amerikkalainen tutkija ja kirjailija Brené Brown on huomauttanut: ”Joukkoon sopiminen ja yhteenkuuluminen eivät ole sama asia. Itse asiassa joukkoon sopiminen on yksi suurimmista yhteenkuuluvuuden esteistä. Joukkoon sopiminen on sitä, että arvioi tilanteen ja tulee sellaiseksi, millainen sinun pitää olla, jotta sinut hyväksyttäisiin. Yhteenkuuluvuus sen sijaan ei vaadi meitä muuttamaan sitä, keitä me olemme; se vaatii meitä olemaan sellaisia kuin olemme.”3
Jumalallisen identiteettimme tunteminen on välttämätöntä merkityksellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, sillä muuten käytämme aikaamme ja ponnistelujamme sopeuttaen itseämme saadaksemme hyväksynnän paikoissa, jotka eivät kunnioita iankaikkista luonnettamme tai ole sopusoinnussa sen kanssa. Lisäksi se, mihin päätämme kuulua, voi johtaa muutoksiin arvoissamme ja käyttäytymisessämme, kun mukaudumme ryhmän normeihin ja mittapuihin. Ajan mittaan se, mihin päätämme kuulua, vaikuttaa siihen, mitä meistä tulee.
Lyhyesti sanottuna jumalallisen identiteettimme omaksuminen vaikuttaa siihen, mihin me haluamme kuulua, ja valitsemamme paikka yhteenkuuluvuuden tuntemiseen johtaa siihen, millaisia meistä lopulta tulee.
Jumalallinen identiteetti
Me kaikki elimme Jumalan luona kuolevaisuutta edeltävässä elämässä (ks. OL 93:29; 138:55–56). Meidät on luotu Hänen kuvakseen – mieheksi ja naiseksi (ks. 1. Moos. 1:27). Hän valmisti suunnitelman, jonka avulla meistä voi tulla Hänen kaltaisiaan (ks. OL 132:19–20, 23–24). Hänen onnensuunnitelmansa myötä me tulimme maan päälle saadaksemme fyysisen ruumiin, saadaksemme tietoa ja lopulta palataksemme taivaalliseen kotiimme asumaan Hänen luonaan iankaikkisessa ilossa (ks. 2. Nefi 2; 9; Abr. 3:26). Jumala on ilmoittanut: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Uskomatonta kyllä, me olemme Hänen työnsä ja kirkkautensa! Tämä kertoo jotakin valtavasta arvostamme ja siitä, kuinka paljon merkitsemme Hänelle.
Kun ottaa huomioon miljardit ihmiset maan päällä, joidenkin saattaa olla vaikea hyväksyä sitä, että Jumala huolehtii meistä yksilöinä. Todistan, että Hän tuntee meistä jokaisen ja on myös tietoinen siitä, mitä me teemme ja missä olemme, ja Hän tietää jopa meidän kaikkien ”sydämen ajatukset ja aikeet” (Alma 18:32). Meidät on paitsi ”luettu” Jumalalle (Moos. 1:35), Hän myös rakastaa meitä täydellisesti (ks. 1. Nefi 11:17).
Koska taivaallinen Isä rakastaa meitä täydellisesti, Hän haluaa antaa meille kaiken, mitä Hänellä on (ks. OL 84:38). Mehän olemme Hänen tyttäriään ja poikiaan. Hän haluaa meidän tulevan Hänen kaltaisikseen, tekevän sitä, mitä Hän tekee, ja kokevan sitä iloa, jota Hänellä on. Kun avaamme sydämemme ja mielemme tälle totuudelle, ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia – –, Jumalan perillisiä” (Room. 8:16–17).
Kuolevaisuuden eroavuuksia
Kuolevaisuutta edeltävässä elämässä me kuljimme Jumalan kanssa, kuulimme Hänen äänensä ja tunsimme Hänen rakkautensa. Sen jälkeen siirryimme unohduksen verhon läpi kuolevaisuuteen. Meillä ei enää ole täydellistä muistikuvaa elämästämme aiemmin. Tässä kuolevaisuuden ympäristössä vallitsevien olosuhteiden vuoksi meidän on vaikeampi aistia jumalallista luonnettamme ja sitä yhteenkuuluvuutta, josta nautimme taivaallisessa kodissamme.
Esimerkiksi se, että keskitymme liikaa geeniemme ja elinympäristömme eroavuuksiin, voi olla esteenä yhteydellemme Jumalan kanssa. Vastustaja yrittää käyttää hyväksi näitä eroavuuksia kääntääkseen meidät pois yhteisestä jumalallisesta syntyperästämme. Muut saattavat leimata meidät tietynlaisiksi, ja toisinaan annamme itsellemmekin näitä leimoja. Siinä, että samastumme muihin maanpäällisten ominaisuuksiemme pohjalta, ei sinänsä ole mitään väärää. Itse asiassa monet meistä saavat iloa ja tukea niiltä, joilla on samanlaisia piirteitä ja kokemuksia. Mutta kun me unohdamme tärkeimmän identiteettimme Jumalan lapsina, voimme alkaa pelätä tai epäillä muita tai tuntea olevamme parempia kuin ne, jotka ovat erilaisia kuin me. Nämä asenteet johtavat usein hajaannukseen, syrjintään ja jopa tuhoon (ks. Moos. 7:32–33, 36).
Kun muistamme jumalallisen perintömme, meidän moninaisuutemme antaa elämäämme kauneutta ja rikkautta. Näemme itsemme veljinä ja sisarina eroavuuksistamme huolimatta. Me opimme kunnioittamaan toisiamme ja oppimaan toinen toiseltamme. Me pyrimme tarjoamaan muille tukea antavia yhteenkuuluvuuden paikkoja, varsinkin silloin, kun heidän luonteenpiirteensä ja kokemuksensa eroavat omistamme. Tunnemme kiitollisuutta Jumalaa kohtaan Hänen luomistöidensä moninaisuudesta.4
Vaikka meidän geenimme ja elinympäristömme vaikuttavat kokemukseemme kuolevaisuudessa, ne eivät määrittele meitä. Me olemme Jumalan lapsia, joilla on mahdollisuus tulla Hänen kaltaisikseen.
Yhteenkuuluvuutta Jeesuksen Kristuksen avulla
Koska Jumala tiesi, että kohtaisimme kuolevaisuudessa merkittäviä haasteita, Hän valmisti ja lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen auttamaan meitä voittamaan nämä esteet. Kristus tarjoutuu auttamaan meitä vahvistamaan entiselleen sen läheisen suhteen, joka meillä oli Jumalaan kuolevaisuutta edeltävässä elämässä. Kuten Kristus selitti: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6; ks. myös Joh. 3:16–17.)
Kristus on aina valmis auttamaan meitä. Me kuulumme Hänelle (ks. 1. Kor. 6:20), ja Hän haluaa meidän tulevan Hänen luokseen. Vapahtaja lupaa omien sanojensa mukaan: ”Tule – – minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, niin minä otan sinut vastaan” (3. Nefi 12:24).
Kuinka me siis tulemme Kristuksen luokse täysin vilpittömin sydämin?
Ensiksi, me hyväksymme Hänet Vapahtajaksemme ja Lunastajaksemme. Me tunnustamme Jumalan suuruuden, oman kadotetun ja langenneen tilamme ja ehdottoman riippuvuutemme siitä, että Jeesus Kristus pelastaa meidät. Me haluamme tulla tunnetuksi Hänen nimellään (ks. Moosia 5:7–8) ja haluamme olla Hänen opetuslapsiaan ”kaikkina loppuina elinpäivinämme” (Moosia 5:5).
Toiseksi, me tulemme Kristuksen luokse täysin vilpittömin sydämin solmimalla pyhiä liittoja Jumalan kanssa ja pitämällä ne (ks. Jes. 55:3). Liitot tehdään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pelastavien ja korottavien toimitusten välityksellä, jotka suoritetaan pappeuden valtuudella.
Liittojen solmiminen ja pitäminen paitsi sitoo meidät Jumalaan ja Hänen Poikaansa myös yhdistää meidät toisiimme. Joitakin vuosia sitten olin perheeni kanssa Costa Ricassa ja osallistuin sakramenttikokoukseen paikallisessa kirkon yksikössä. Kun astuimme sisään, useat jäsenet toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi. Kokouksen aikana lauloimme yhdessä sakramenttilaulun pienen seurakunnan kanssa. Katselimme, kun papit valmistelivat sakramentin, ja sitten kuuntelimme, kun he lausuivat sakramenttirukoukset. Kun leipä ja vesi jaettiin meille, tunsin ylitsevuotavaa Jumalan rakkautta näitä jokaista liittonsa pitävää jäsentä kohtaan. En ollut tavannut ketään heistä ennen tuota kokousta, mutta tunsin ykseyttä ja samankaltaisuutta heidän kanssaan, koska me kaikki olimme tehneet samat lupaukset Jumalalle ja pyrimme pitämään ne.
Kun solmimme pyhiä liittoja Jumalan kanssa ja pyrimme pitämään ne, me alamme kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on suurempi kuin mitä voidaan saavuttaa kuulumalla mihinkään maalliseen ryhmään.5 Me emme ”enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan [kuulumme] Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät” (Ef. 2:19).
Ymmärrän, että kuolevaisuuden olosuhteiden vuoksi joillakuilla meistä ei ole tilaisuutta ottaa vastaan jokaista toimitusta ja solmia jokaista liittoa tässä kuolevaisessa elämässä.6 Sellaisissa tapauksissa Jumala pyytää, että me teemme ”kaiken sen – –, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23) solmiaksemme saatavillamme olevat liitot ja pitääksemme ne. Sitten Hän lupaa antaa meille mahdollisuuden saada kaikki jäljellä olevat toimitukset ja liitot seuraavassa elämässä (ks. OL 138:54, 58). Hän tekee mahdolliseksi sen, että me voimme saada jokaisen siunauksen, joka Hänellä on lapsiaan varten (ks. Moosia 2:41).
Tuleminen taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi
Jumala riemuitsee, kun me tunnemme rakkautta, ykseyttä ja voimaa, joka tulee syvästä yhteenkuuluvuuden tunteesta Häntä, Hänen Poikaansa ja niitä kohtaan, jotka seuraavat Heitä. Hänellä on kuitenkin paljon suurempia suunnitelmia meitä varten! Vaikka Hän kutsuu meitä tulemaan sellaisina kuin olemme, Hänen todellinen halunsa on, että meistä tulee sellaisia kuin Hän on.
Liittojen solmiminen ja pitäminen paitsi auttaa meitä kuulumaan Jumalalle ja Kristukselle myös mahdollistaa sen, että meillä on voima tulla Heidän kaltaisikseen (ks. OL 84:19–22). Kun pidämme liitot, jotka liittyvät evankeliumin pelastaviin ja korottaviin toimituksiin, Jumalan voima voi virrata elämäämme. Voimme pitää liittopolkua eräänlaisena jumalallisena oppisopimuskoulutuksena. Kun solmimme liittoja Jumalan kanssa ja pidämme ne, me harjoittelemme ajattelua, käyttäytymistä ja rakastamista Hänen tavallaan. Vähä vähältä Hänen avullaan ja voimallaan me pystymme tulemaan Hänen kaltaisikseen.
Jumala haluaa, että me yhdessä Hänen ja Hänen Poikansa kanssa toteutamme ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” (Moos.1:39). Hän on antanut meille jokaiselle aikaa tämän maan päällä, hengellisiä lahjoja ja tahdonvapauden käyttää niitä muiden palvelemiseen. Me olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään, ja Hänellä on meille tärkeä työ tehtäväksi (ks. Moos. 1:4, 6).
Ollaksemme tehokkaita Hänen työssään meidän täytyy kääntyä ulospäin ja oppia asettamaan Jumala ensimmäiselle sijalle ja asettaa usein muiden tarpeet omien tarpeidemme edelle. Ulospäin suuntautuminen vaatii henkilökohtaista uhrausta (ks. OL 138:12–13), mutta se myös antaa elämäämme lisää merkitystä ja tuo suurta iloa (ks. Alma 36:24–26).
Kun osallistumme Jumalan työhön, me emme kuulu vain johonkin ryhmään, vaan meistä tulee pikemminkin todellisia kumppaneita Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ei ole suurenmoisempaa tunnetta kuin tieto siitä, että Jumala luottaa meihin kylliksi tehdäkseen työtä meidän välityksellämme iankaikkisen elämän tuomiseksi muille.
Kolme kutsua
Lopuksi esitän kolme kutsua, jotka voivat auttaa meitä saamaan iloisen ja kestävän tunteen identiteetistä ja yhteenkuuluvuudesta ja joiden avulla voimme saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme.
1. Kutsun meitä asettamaan etusijalle jumalallisen identiteettimme Jumalan tyttärinä ja poikina. Se tarkoittaa sitä, että me perustamme oman arvomme jumalalliseen syntyperäämme. Me pyrimme vahvistamaan suhdettamme Jumalaan rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia, pyhittämällä lepopäivän ja palvelemalla temppelissä sekä millä tahansa muulla toiminnalla, joka tuo Pyhän Hengen elämäämme ja vahvistaa yhteyttämme Häneen. Me annamme Jumalan vallita elämässämme.7
2. Kutsun meitä hyväksymään Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanamme ja asettamaan opetuslapseutemme Häntä kohtaan kaikkien muiden asioiden edelle. Tämä tarkoittaa sitä, että me otamme päällemme Hänen nimensä ja että haluamme tulla tunnetuiksi Hänen seuraajinaan. Me pyrimme päivittäin saamaan osaksemme Hänen anteeksiantonsa ja Hänen voimansa. Me solmimme liittoja ja pidämme ne. Me pyrimme tulemaan Hänen kaltaisikseen.
3. Kutsun meitä osallistumaan Jumalan työhön auttamalla muita tulemaan Kristuksen luokse ja saamaan iankaikkisen elämän. Se tarkoittaa sitä, että autamme muita näkemään jumalallisen identiteettinsä ja tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me kerromme avoimesti ilosta, jota löydämme Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan (ks. Alma 36:23–25). Me pyrimme auttamaan muita solmimaan pyhiä liittoja Jumalan kanssa ja pitämään ne. Me etsimme Jumalan johdatusta tietääksemme, keitä me voimme siunata ja kuinka voimme tehdä sen.
Lupaan, että kun asetamme etusijalle suhteemme Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena olemisen, me löydämme iloa jumalallisesta identiteetistämme, saamme kestävän yhteenkuuluvuuden tunteen ja lopulta saavutamme jumalalliset mahdollisuutemme.
Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella 25. toukokuuta 2022 pidetystä hartaustilaisuuden puheesta ”Divine Identity, Becoming, and Belonging” [Jumalallinen identiteetti, joksikin tuleminen ja yhteenkuuluvuus].