”Kuinka liittoni pitävät minut yhteydessä siihen, millä on eniten merkitystä”, Liahona, lokakuu 2024.
Nuorille aikuisille
Kuinka liittoni pitävät minut yhteydessä siihen, millä on eniten merkitystä
En ymmärtänyt, millainen etuoikeus liittoni ovat.
Yksityiskohta Minerva Teichertin teoksesta Kristus punaisessa viitassa
Pidän siitä, kun tunnen Hengen. Se on tunne, jonka voin luottavaisena sanoa tunnistavani nyt.
Mutta se on vaatinut työtä. Vartuin Pohjois-Englannissa, ja siellä oli usein vaikeaa olla sellaisessa ympäristössä, jossa voisin tuntea Pyhän Hengen. Siellä on todella paljon suurenmoisia nuoria aikuisia, jotka ovat varttuneet kirkossa, mutta toisinaan oli vaikeaa sovittaa käytöksemme niiden opinkohtien ja totuuksien mukaiseksi, jotka tunsimme sydämessämme.
Pitkän aikaa kävin kirkossa sunnuntaisin, mutta turhauduin ja olin surullinen tietäessäni, että ne asiat, joista Henki puhui minulle, eivät tehneet vaikutusta niihin, joita rakastan ja joista välitän.
Onhan presidentti Russell M. Nelson opettanut: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”
Opin kuitenkin, miten tärkeää on tehdä tilaa Hengelle kaikilla elämäni osa-alueilla ja auttaa muita tekemään samoin.
Kamppailua kiusausten kanssa
Päästyäni ylioppilaaksi kohtasin paljon vaikeuksia. Esimerkiksi asuinseudullani on paljon toimintoja ja konferensseja kirkon nuorille aikuisille jäsenille. Mutta näiden toimintojen jälkeen jotkut nuoret aikuiset menivät yökerhoihin ja muihin paikkoihin, jotka eivät ole sopusoinnussa arvojemme kanssa.
Se järkytti minua!
Alkoholin juominen ja juhliminen on täällä yleistä, mutta en odottanut ystävien, joiden vieressä istuin kirkossa, tekevän niin.
Olin ymmälläni.
Kun näin ystävieni tekevän tällaisia päätöksiä, minun oli todella vaikea tietää, kuka auttaisi minua pysymään hengellisesti vahvana. Viimein, koska näin muiden elävän evankeliumin mukaan välinpitämättömästi, minutkin johdettiin pois evankeliumista. En käynyt kirkossa enkä rukoillut, ja tein asioita, joita minun ei olisi pitänyt tehdä.
Mutta eräänä päivänä, kun tunsin oloni erityisen kurjaksi, rukoilin taivaallista Isää ja kerroin Hänelle tuntemuksistani. Kerroin Hänelle, että halusin kirkon olevan totta ja halusin ymmärtää Hänen käskyjään, mutta oli hyvin vaikeaa edes ajatella, että noudattaisin käskyjä yksin. Sanoin Hänelle kuitenkin, että jos saisin varmuuden evankeliumin totuuksista, kuuntelisin ja alkaisin koko sydämestäni elää sen mukaan.
Muutama päivä myöhemmin tunsin selkeän hengellisen vaikutelman, että minun piti palvella lähetystyössä.
Ajatus todellakin tuli tyhjästä. Mutta tunsin Hengen innoittavan minua siihen suuntaan. Tiesin, että valmistautuminen lähetystyöhön auttaisi minua muistamaan todistukseni, rakentamaan uudelleen suhteeni taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sekä luottamaan omaan uskooni – ei kenenkään muun uskoon.
Ja sitä minä halusinkin.
Niinpä aloin muuttua. Siihen tarvittiin paljon hengellistä työtä. Minun oli lakattava viettämästä aikaa tiettyjen ystävieni kanssa, erosin seurustelukumppanistani ja minun oli korvattava huonot tapani paremmilla. Tein työtä piispani kanssa ja turvasin Jeesuksen Kristuksen kaiken mahdollistavaan voimaan, joka auttaisi minua kulkemaan eteenpäin.
Muuttunut näkökulma
Ennen lähetystyötäni en ymmärtänyt käskyjä enkä liittoja. Ystäväni suhtautuivat näihin siunauksiin kuormina, ja minäkin olin alkanut nähdä ne sillä tavoin. Mutta palveltuani lähetystyössä ja rakennettuani uudelleen uskoni näen nyt liitot ja käskyt siunattuina vastuina, jotka auttavat minua säilyttämään jumalallisen, suoran yhteyden taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen – joka päivä.
Sisar Emily Belle Freeman, Nuorten Naisten ylijohtaja, todisti äskettäin liittojen voimasta: ”Ehkä kuulette nämä sanat ja ajattelette rastitettavia ruutuja. Kenties näette pelkästään vaatimusten polun. Lähempi tarkastelu paljastaa jotakin kiehtovampaa. Liitossa ei ole kyse vain sopimuksesta, vaikka sekin on tärkeää. Kyse on suhteesta.”
Vanhin Robert M. Daines seitsemänkymmenen koorumista on myös todistanut, että ”liitot ovat eräänlaista Jumalan syleilyä”.
Olimmepa missä tahansa – vaikka olisimme yksin – tekemämme liitot sitovat meidät suhteisiin, joilla on eniten merkitystä.
Joskus minusta tuntuu surulliselta, etteivät muut näe Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hienoja siunauksia. Toisinaan haluan vain ravistella heitä hartioista ja muistuttaa heitä siitä, millainen ihme heidän liittonsa ovat! Haluan heidän ymmärtävän, mitä he Vapahtajan avulla voivat tehdä ja millaisiksi tulla!
Mutta vaikka en pystykään hallitsemaan muita, voin pitää oman todistukseni vahvana. Voin tietää, milloin luopua joidenkin ihmisten vaikutuksesta, ja myös tietää, kuinka minulla voi olla hyvä vaikutus heihin.
Luulen, että juuri se toi minut takaisin kamppailtuani uskoni kanssa: Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen rakkauden muistaminen.
Tiedän, etten olisi lähtenyt lähetystyöhön, ellen olisi pyytänyt taivaalliselta Isältä jumalallista ohjausta syvän hämmennyksen aikana. Niin paljon kuin toivonkin, ettei minun olisi tarvinnut käydä läpi niitä tuskallisia kokemuksia, opin todella paljon parannuksesta, taivaallisen Isän täydellisestä rakkaudesta ja siitä, miten tärkeää on asettaa etusijalle hyvät suhteet (etenkin Häneen ja Vapahtajaamme), jotka pitävät meidät yhteydessä Henkeen.
Vaikeuksista huolimatta uskoni uudelleen rakentaminen Häneen oli kaiken arvoista.