33:13

Uskonnon opettaminen nuorille ja nuorille aikuisille – paneelikeskustelu

Keskustelu, osa II – Presidentti Oaks, Chad Webb, Adam Smith

Presidentti Dallin H. Oaks: Veli Webb, on hyvä olla kanssanne. Veli Smith. Mennään eteenpäin.

Veli Chad Webb: Kiitos. Olemme innoissamme saadessamme olla kanssasi tänään. Ja kiitos tuosta hienosta sanomasta. Itse asiassa neuvojesi kuunteleminen on herättänyt joukon kysymyksiä, joista puhuisimme mielellämme. Aloitamme tästä: Puhuit rakkaudesta oppilaitamme kohtaan ja että osa sitä on opettaa heille evankeliumia ja auttaa heitä ymmärtämään ne asiat, joilla olisi eniten arvoa. Kuinka voimme varmistaa, että kaikissa eri asioissa, joita voisimme opettaa, asetamme tärkeimmiksi ne, joilla on eniten arvoa oppilaillemme?

Presidentti Oaks: Se, mikä tekee kirkon koululaitoksestamme ainutlaatuisen, on pyhiin kirjoituksiin pohjautuva vastuumme tavoitella oppimista paitsi tutkimalla myös uskon kautta.

Veli Adam Smith: Kun ajattelen sitä, mitä voisimme opettaa oppilaillemme ja millä olisi eniten arvoa, minua ohjaa presidentti Eyringin antama opetus, jonka haluaisin sanoa. Presidentti Eyring sanoi: ”Mitkä kaikista niistä totuuksista, joita tämän pyhien kirjoitusten lukualueen kohdalla voisi tähdentää, auttavat oppilaitani pääsemään lähemmäksi taivaallista Isää ja Vapahtajaa sekä johtamaan pelastukseen?” Sitten hän sanoi: ”Kun valmistelette oppiaihetta, etsikää siitä kääntymykseen johtavia periaatteita. – – Kääntymykseen johtava periaate on sellainen, joka johtaa kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle.”¹ Opin tästä presidentti Eyringin hienosta opetuksesta, että suurinta arvoa oppilaillemme ovat asiat, jotka yhdistävät heidät henkilökohtaisin ja syvällisin tavoin taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Meidän pitää opettaa asioita, jotka auttavat oppilasta tuntemaan ja ymmärtämään evankeliumin totuuksia – ja etenkin totuuksia Jeesuksen Kristuksen, Hänen sovituksensa ja ylösnousemuksensa todellisuudesta – ja auttavat heitä tuntemaan käytännössä, että Jeesuksella Kristuksella on voima parantaa, auttaa, lohduttaa ja puhdistaa heitä. Mielestäni nuo ovat tärkeimpiä asioita, joihin voisimme keskittyä.

Presidentti Oaks: Voimallista ja totta.

Veli Webb: Kiitos. Tuo yhdistyy hyvin ajatukseen varmistua siitä, että he oppivat uskon kautta – että he toimivat uskossa ja saavat sitten Pyhän Hengen vahvistuksen, että se, mitä he oppivat ja miten he elävät, on todella peräisin Isältämme taivaassa. Kiitos siis. Presidentti, mainitsit myös Pyhän Hengen roolin opettamisessamme. Haluaisinkin kysyä, mistä muista totuuksista, jotka koskevat Pyhää Henkeä ja Hänen vaikutustaan ja rooliaan luokissamme, kertoisit meille.

Presidentti Oaks: Avain Pyhän Hengen vaikutelmiin on sakramentin nauttiminen. Koska tekemiimme liittoihin kuuluu lupaus, että kun nautimme sakramentin, Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme. Se on perusasia.

Veli Webb: Pidän todella siitä, että sanoit tuon. Se tuo mieleeni, että kun olin nuori opettaja, tutkin kuukausia periaatteita, jotka vaikuttavat Pyhän Hengen kutsuun. Ja meillä kaikilla on oikein hyvä tilaisuus jatkaa sen tutkimista. Mutta tärkein yksittäinen löytämäni asia on se, mitä juuri sanoit: sakramenttirukouksessa sanotaan, että jos me muistamme Hänet aina, Hänen Henkensä on kanssamme. Eikä se ole vain sakramentin aikana tai sunnuntaina vaan aina – myös luokissamme. Jos keskitymme Vapahtajaan – kun muistamme Hänet esimerkkinä siitä, kuinka elää evankeliumin mukaan ja käyttää Hänen voimaansa ja opetuksiaan – kun muistamme Hänet, kutsumme Pyhän Hengen mukaan oppimiskokemukseen. Pyhän Hengen tärkein tehtävä tai rooli on todistaa rakastavasta taivaallisesta Isästämme ja siitä, että Jeesus Kristus on keskushahmo Isän suunnitelmassa. Jos siis haluamme kutsua Pyhän Hengen luokkiimme, me keskitymme asioihin, joista Hän todistaisi. Pidän siitä kovasti. Kiitos.

Presidentti Oaks: Presidentti Nelson vahvisti tuon nykyisen merkityksen näillä sanoin. Hän sanoi: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”²

Veli Webb: Kiitos. Arvostan todella sitä, mitä on sanottu, ja se johtaa minut esittämään tämän kysymyksen: Olemme puhuneet vähän siitä, mitä opettajat priorisoivat kutsuakseen Pyhän Hengen vaikutuksen. Kuinka autamme oppilaitamme priorisoimaan sen, millä on suurin merkitys heidän elämässään?

Presidentti Oaks: Kun ajattelen sitä näinä aikoina, jolloin meitä ja oppilaitamme ympäröi niin paljon maailmallisia vaikutuksia, meidän pitää muistaa, että se, mikä on maailmasta – se, mitä maailma arvostaa, olipa se mitä tahansa – on luonteeltaan väliaikaista. Ajan mittaan se on vähemmän tärkeää kuin periaatteet, jotka on välttämättä opittava tämän elämän tarkoituksesta ja päämäärästämme iankaikkisuudessa. Mitä lisäisit tähän, veli Smith?

Veli Smith: Presidentti Oaks, kun opetit, mieleeni tuli eräs pyhien kirjoitusten jae, jossa Vapahtaja ennen Getsemaneen menoa piti pyhän rukouksen ja sanoi: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”³ Meidän pitäisi auttaa oppilaitamme ymmärtämään, että heidän on päätettävä, auttaako se, mihin he käyttävät aikaansa ja mille he antavat huomionsa, heitä tuntemaan taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen ja rakastamaan Heitä. Toinen ajatus, jonka liitän siihen, on asia, jonka opetit meille äskettäisessä yleiskonferenssissa, presidentti Oaks, ja se on esittää kysymys: ”Mihin tämä johtaa?” Ja ajatella tuota kysymystä tässä yhteydessä: ”Johtaako tämä minua lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta? Johtaako tämä minua täyttämään jumalallisen identiteettini tai tarkoitukseni?” Tuo tarjoaa voimallisen suodattimen kenelle tahansa meistä. Voimme auttaa oppilaitamme myös ymmärtämään tätä suodatinta valitessaan, mihin he käyttävät aikaansa ja mitä he seuraavat tai kuuntelevat tai katsovat. Heidän on tehtävä omat valintansa. Mutta kunpa voisimme auttaa heitä kysymään: ”Mihin tämä johtaa ja johtaako tämä minua lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta?”

Presidentti Oaks: Miten tärkeää tuo onkaan, ja kuinka merkityksellistä olisikaan, jos kaikki oppilaamme ymmärtäisivät tuon periaatteen.

Veli Webb: Ja että opettajat tähdentäisivät sitä ja todistaisivat niistä asioista, jotka kutsuvat Pyhän Hengen vahvistamaan niiden periaatteiden tärkeyden – ei vain totuuden vaan myös niiden periaatteiden tärkeyden heidän elämässään. Lisäisin myös vielä yhden asiaankuuluvan ajatuksen. Mielestäni kaikki, mitä voimme tehdä, on auttaa oppilaita huomaamaan niiden periaatteiden tärkeys omassa elämässään. Toisinaan taidamme puhua näistä asioista kuin kilpailisimme heidän ajastaan tai huomiostaan. Ja toisinaan meidän on priorisoitava asioita, jotka ovat tärkeimpiä. Mutta voisimme myös auttaa heitä näkemään, kuinka evankeliumi toimii heidän jokapäiväisessä elämässään. Opin esimerkiksi, kun itse olin oppilas, että jos pyhitän lepopäivän ja jos tutkin pyhiä kirjoituksia ennen koulutehtäviä, olen parempi oppilas kuin jos yritän erottaa ne asiat ja sanon: ”Aion käyttää aikaa hengellisyyteen ja aion käyttää aikaa maalliseen.” Mutta elämäni kaikilla osa-alueilla, kun olen ottanut mukaan taivaallisen Isän – kun kutsun Hänen Henkeään auttamaan – niin jopa niiden asioiden kohdalla, jotka saattavat tuntua oppilaistamme luonteeltaan enemmän ajallisilta, he näkevät evankeliumin tärkeyden niissä asioissa, joita he yrittävät saavuttaa elämässään. Sen sijaan että ne kilpailisivat heidän ajastaan, ne yhdistyvät.

Presidentti Oaks: Muistamme Herran opettaneen meille, ettei Hän ole koskaan antanut mitään ajallisia käskyjä. Kaikki Hänen käskynsä ja ohjauksensa on hengellistä.

Veli Smith: Mieleeni tuli vielä yksi ajatus, kun mainitsit sen – ainakin seminaarioppilaillamme on kirkon Lasten ja nuorten ohjelma. Se on voimallinen keino tehdä evankeliumista tärkeä ja asettaa käytännön tavoitteita, joihin soveltaa evankeliumia avuksemme kaikilla elämämme alueilla, kun yritämme tulla enemmän Vapahtajan kaltaisiksi.

Presidentti Oaks: Todellakin. Nyt haluaisin esittää kysymyksen teille kahdelle, jotka olette ammatiltanne uskonnonopettajia: Mitä te veljet ja työtoverinne olette oppineet Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettamisesta pandemian aikana, jota me kaikki elämme?

Veli Smith: Sanoisin ensiksi kaikesta, mitä olemme oppineet, että meitä on muistutettu ja meille on tähdennetty, miten suurenmoisia opettajia meillä on, että he todella rakastavat Jumalaa ja rakastavat oppilaita ja he ovat tehneet paljon enemmän kuin on pyydetty, ja me olemme todella syvästi kiitollisia. Ajattelen myös, että pandemia on korostanut palvelutyöelementtiä, joka kuuluu olennaisesti evankeliumin opettamiseen. Mielestäni me kehitymme oppilaiden kuuntelemisessa, heidän tarpeidensa ja kykyjensä huomaamisessa ja niihin vastaamisessa sekä siinä, että rakastamme heitä sellaisina kuin he ovat ja löydämme luovia tapoja auttaa heitä pääsemään lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta. Ajattelen myös, että pandemian aikana, kun on ollut monia vaikeuksia, olemme nähneet, että jumalallista apua saa opettaja, joka yrittää todella rakastaa Jumalaa ja rakastaa oppilaitaan ja tehdä parhaansa.

Veli Webb: Tuo oli todella hyvin sanottu. Haluaisin vain kiittää teitä ja lisätä, että arvostan teitä. Meillä on nimittäin opettajia, jotka yrittävät opettaa kasvokkain, ja he oppivat opettamaan verkossa. He ovat käyttäneet maskeja, jotka ovat toisinaan epämukavia. He ovat toisinaan ottaneet riskin ja tehneet sen todella suurella rakkaudella oppilaitaan ja taivaallista Isää kohtaan ja erittäin sitoutuneina. Haluan vain kiittää teitä kaikista uhrauksistanne ja pyrkimyksistänne toimia niin todella vaikeana aikana.

Presidentti Oaks: Ensimmäisen presidenttikunnan puolesta yhdyn kiitoksiin, joita olette juuri ilmaisseet. Me rakastamme teitä veljiä ja sisaria, jotka opetatte seminaareissamme ja uskontoinstituuteissamme yliopistoissa ja collegeissa.

Veli Webb: Kiitos, se merkitsee paljon. Toinen asia, josta olen halunnut kovasti kysyä muutamien muissa yhteyksissä opettamiesi asioiden vuoksi: Miksi on tärkeää, että me opetamme periaatteita emmekä sääntöjä?

Presidentti Oaks: Olen iloinen, että esitit tuon kysymyksen. Se on suosikkejani. Church News -lehden merkittävässä kolumnissa pyhäkoulun aiempi ylijohtajamme Tad R. Callister sanoi tuosta aiheesta näin: ”Ensinnäkin säännöt rajoittuvat yleensä yhteen tai kenties muutamaan erityistilanteeseen, kun taas periaatteet ovat sovellettavissa yleensä paljon laajemmin. Toiseksi periaatteet luovat ympäristön, joka maksimoi tahdonvapauden, kun taas säännöillä on taipumus minimoida tahdonvapaus rajoittamalla [ja] joskus jopa sanelemalla valintamme.” Lisäisin tuohon sen, että Vapahtaja korvasi Mooseksen lain, joka perustui sääntöihin, korkeammalla Kristuksen lailla, joka perustuu periaatteisiin. Veli Callister tarkensi tuota periaatetta seuraavasti. Hän sanoi: ”Periaatteet sopivat yhteen korkeamman lain kanssa, säännöt vähäisemmän. Meidän pitäisi jatkuvasti keskittyä opettamaan opillisia periaatteita. Miksi? Koska periaatteilla on suurin kyky kohottaa meidät selestisiin korkeuksiin, ja loppujen lopuksi periaatteet – eivät säännöt – hallitsevat selestisessä valtakunnassa.”⁴ Lainaus päättyy.

Veli Webb: Arvostan todella tuotakin. Siitä on muutakin hyötyä. Olin aivan äskettäin erään opettajaryhmän kanssa, joka kertoi minulle, että heidän luokissaan näyttää olevan enemmän – heidän käyttämänsä sana oli ”kiistaa”, kun oppilaat esittävät enemmän kysymyksiä ja heillä on erilaisia näkemyksiä ja käsityksiä asioista. Pidän siitä, mitä juuri opetit meille, koska se palautti mieleeni tuon keskustelun ja auttoi minua ymmärtämään, ettei sinun tapasi lähestyä asiaa ole opettaa soveltamista, jolloin oppilaat väittelevät säännön soveltamisesta omaan tilanteeseensa, vaan pikemminkin opettaa evankeliumin periaatetta. Palaamalla lähtökohtaan – opettaa pelastussuunnitelmaa, opettaa Kristuksen oppia, opettaa evankeliumin periaatteita ja sallia henkilökohtainen soveltaminen Pyhän Hengen avulla.

Presidentti Oaks: Hyvin sanottu.

Veli Webb: Tuo on hyvin käytännöllistä ja hyödyllistä siinä, mitä yritämme tehdä, presidentti. Kiitos. Veli Smith, lisäisitkö jotakin tuohon?

Veli Smith: Tuo on mielestäni samanlaista kuin mitä sinä tähdensit, veli Webb. Opettamalla periaatetta sovelluksen sijaan me myös kutsumme oppilasta toimimaan aktiivisesti oppimisprosessissa, omassa kasvuprosessissaan – että hän voi silloin periaatteen suhteen tavoitella henkilökohtaista ilmoitusta, voi tutkia sitä lisää itse ja päättää, mikä hänen kohdallaan on paras askel, joka hänen tulee ottaa, kun hän soveltaa tuota periaatetta omaan tilanteeseensa.

Veli Webb: Kiitos. Luonnollinen jatkokysymys olisi silloin: ”Maailman kaikkien vaikutteiden ja äänten keskellä – kuinka me autamme oppilaitamme suunnistamaan niin monien vaikutteiden keskellä yhteiskunnassa?

Presidentti Oaks: Meidän pitää ymmärtää, että Paholainen on valheiden isä – ”valehtelija alusta asti”⁵, pyhät kirjoitukset sanovat. Hänen ovelin tapansa käyttää valheita on sekoittaa niihin totuutta. Sitten hän vetää puoleensa hyvien ihmisten etsintöjä ja vaikuttaa niihin totuuden ja valheiden sekoituksellaan. Sen johdosta niiden monien arvokkaiden asioiden joukossa, joita voimme yrittää oppia kuolevaisuudessa, ovat Pyhän Hengen opetukset, joiden ansiosta voimme olla valppaita huomaamaan, mikä on – ja mikä ei ole – totta.

Veli Smith: Samalla tavoin tästä totuuden ja valheiden sekoituksesta vastustaja myös poistaa totuuden sen iankaikkisesta yhteydestä ja sen paikasta Jumalan suunnitelmassa. Se lisää todennäköisyyttä, että totuutta käytetään tai se ymmärretään väärin. Esimerkiksi vain muutama minuutti sitten sinä, presidentti Oaks, opetit meille kauniisti rakkauden periaatetta ja sen paikkaa Jumalan suunnitelmassa – sitä, miten tärkeää on rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme – että rakkaus on todella motivoiva voima taivaallisen Isän halussa valmistaa meitä iankaikkiseen elämään, jonka tiedämme olevan suurin kaikista Jumalan lahjoista. Ja meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan motivoi meitä rakastamaan epäitsekkäästi ja palvelemaan muita. Kun vastustaja onnistuneesti erottaa rakkauden periaatteen sen asiayhteydestä, se voi helposti vääristyä. Niinpä joku, joka ymmärtää rakkauden väärin, voi tukea väärää asiaa. Hän saattaa jopa huomata olevansa vastustamassa Jumalan lakeja ja Hänen profeettojaan, koska tuo totuuden erottaminen sen iankaikkisesta yhteydestä voi johtaa väärennökseen tai väärin ymmärrettyyn asiayhteyteen. Ja vastustaja tekee niin monien periaatteiden kohdalla.

Presidentti Oaks: Näemme siitä paljon todisteita meitä ympäröivässä maailmassa, vai kuinka? Veli Webb, kuinka te opettajat parhaiten käsittelette kysymyksiä ajankohtaisista huolista oppilaittenne mielessä, kuten ongelmallisia kirkon historian aiheita, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevia asioita, kysymyksiä kuinka elää hallituksen säännösten mukaan, jotka liittyvät pandemiaan jne.? Kysymyksiä riittää. Kuinka parhaiten käsittelette noita kysymyksiä uskontoluokkiemme yhteydessä?

Veli Webb: Se on todella hyvä kysymys, ja opettajat käsittelevät niitä jatkuvasti. Aloittaisin sanomalla, että rakastan apostoli Paavalin neuvoa opettaa ja puhua totuutta rakkaudessa. Tietenkin meidän pitää opettaa evankeliumia. Meidän pitää opettaa pyhiä kirjoituksia ja nykyajan profeettojen opetuksia. Meidän pitää opettaa totuutta. Ei ole kenenkään etu opettaa asioita, jotka eivät ole totta. Se ei johda onneen. Mutta toinen osa sitä, ja se on mielestäni todella merkittävää, on, että Hän käskee tekemään niin rakkaudessa, kuten olet maininnut aiemmin. Mielestäni tärkeää olisi aloittaa ihmissuhteista. On tehty paljon tutkimuksia, jotka osoittavat meille selvästi, että oppilaiden oppiminen riippuu paljon ihmissuhteista. Omalla kohdallani nuo ihmissuhteet alkavat opettajista, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan – todella ymmärtämään oppilaita ja heidän olosuhteitaan ja että heillä on myötätuntoa yrittää ymmärtää oppilaiden tarpeita. On myös tärkeää huomata, että jokaisella on jotakin annettavaa, että arvostamme sitä – että me tarvitsemme toisiamme ja toistemme kokemuksia, joista ammentaa ja oppia. Tästä kysymyksestä on siis hyvin paljon sanottavaa, ja pidän tästä kysymyksestä. Mutta minulle kyse on totuuden puhumisesta rakkaudella, ja se tarkoittaa ihmissuhteita, jotka auttavat ihmisiä luottamaan ja oppimaan yhdessä ja kutsuvat Pyhän Hengen mukaan tuohon kokemukseen.

Presidentti Oaks: Se, mitä sanoit ihmissuhteista, muistuttaa mieleeni, että luin äskettäin Nuorten Miesten ylijohtajamme Steven J. Lundin hienon puheen hiljattaisessa BYU:n naisten konferenssissa. Hän kuvaili – viittasi ihmissuhteisiin motivoivana vaikutuksena, joka me voimme olla niiden elämässä, jotka etsivät roolimalleja ja mentoreita. Hän sanoi tutkijoidemme huomanneen, että kirkon nuorten hengellinen kehitys riippuu suurelta osin heidän ihmissuhteidensa laadusta, mukaan lukien vanhemmat, ikätoverit ja opettajat. Ja nuo suhteet johtajien kanssa kehittyvät parhaiten seminaarissa, pyhäkoulussa ja koorumien luokissa, joissa oppilaat oppivat kunnioittamaan ja rakastamaan johtajiaan ja muita pyhiä.⁶ Siihen lainaus päättyy. Päättelen kaiken tämän tarkoittavan vaikuttavaa tukea sille, miten tärkeää opettajien on rakastaa oppilaitaan ja työskennellä heidän kanssaan. Tällä tavoin kehittynyt luottamus on mentoroivana vaikutuksena, joka vahvistaa heitä vastaamaan ongelmallisiin kysymyksiin itse.

Veli Webb: Kiitos. Niin, se on todella keskeistä sille, mitä pyrimme saavuttamaan: suhteen rakentamiselle. Siitä, mitä juuri sanoit, me voimme seminaarissa tehdä sellaista, mikä auttaa oppilaita vahvistamaan muita ihmissuhteita. Mainitsit nuorten kehittymisohjelman. Voimme suunnata heidät heidän nuorjohtajiensa, piispojensa, Nuorten Naisten johtajiensa luo. Voimme osaltamme vahvistaa heidän suhdettaan vanhempiinsa tavalla, jolla puhumme perheistä, ja kääntää heidät vanhempiensa puoleen. Tuo kaikki on todella ratkaisevaa – ei vain suhteidemme rakentamisessa heihin vaan heidän suhteidensa vahvistamisessa ihmisiin, jotka johtavat heitä oikeaan suuntaan. Kiitos siis, että sanoit tuon. Mietin, voisimmeko puhua hieman enemmän siitä, kuinka me opetamme näitä perusasioita tavalla, joka ei loukkaa nuoria tai käännä heitä pois evankeliumista. Itse asiassa haluaisin kertoa lyhyen esimerkin pohjustaakseni kysymystä, joka on mielessäni. Viime viikolla eräs opettaja soitti minulle ja sanoi erään vanhemman vetäneen tyttärensä pois seminaarista, koska opettaja oli opettanut periaatteita perheestä ja perheen tärkeydestä. Tämä vanhempi oli loukkaantunut perheensä dynamiikan vuoksi eikä halunnut, että hänen lapselleen opetetaan perheen keskeistä roolia – edes pelastussuunnitelman yhteydessä. Tämä opettaja oli hyvin suruissaan menettäessään tämän oppilaan ja esitti kysymyksen: ”Kuinka opetan totuutta? Kuinka käsittelen tätä maailmassa, jossa emme halua työntää ihmisiä pois, mutta meidän on opetettava oppilaillemme evankeliumia puhtaana?”

Presidentti Oaks: Miten hieno esimerkki. Veli Smith, mitä sanottavaa sinulla on tästä aiheesta?

Veli Smith: Ajattelin taas – tiedän, että puhuimme juuri ihmissuhteista. Mutta oppilas, joka luottaa opettajaan – ja tuntee opettajansa rakastavan häntä – avaa sydämensä. Puolustusmuureja voidaan toisinaan pystyttää, jos opetamme ihannetta, joka ei ole oppilaan todellisuutta. Se, mikä sulattaa puolustusmuurin, on oppilaan rakkaus ja luottamus opettajaansa kohtaan. Se on siis todella tärkeää. Haluan alleviivata keskustelua tuosta edellisestä kysymyksestä – niiden suhteiden rakentamista oppilaisiin.

Presidentti Oaks: Todellakin. Meidän on hyvin tärkeää ymmärtää, ettei meidän ole pakko olla samaa mieltä kaikesta, mitä eteemme tulee – tulipa se sitten oppilaalta tai oppilaan vanhemmilta tai muilta yhteiskunnassa. Meidän tehtävänämme ei ole vahvistaa kaikkia uskonkäsityksiä ajatusten markkinoilla. Meille on annettu tehtäväksi opettaa totuutta. Mutta niin tehdessämme meidän pitää olla hyvin varovaisia, ettemme koskaan vetäydy Vapahtajan meille antamasta vastuusta rakastaa lähimmäisiämme. Mitä tahansa teemme, sen täytyy olla rakkauden sanelemaa, jotta emme asetu henkilöä vastaan, vaan esitämme opettamisemme niin, että ne opetukset asettuvat erheellisiä uskonkäsityksiä vastaan. Brigham Young, joka oli melko vastustushaluinen ihminen, teki hyvin selkeän eron, jonka luin äskettäin Brigham Youngin opetuksista tai saarnoista. Yhdessä puheistaan hän sanoi näin – ja lainaan: ”Se, uskovatko ihmiset, miehet tai naiset, samoin kuin minä uskon vai eivät, ei koskaan ole muuttanut tunteitani heitä kohtaan. Voitteko te elää naapureina kanssani? Minä voin teidän kanssanne, eikä minua erityisemmin vaivaa se, uskotteko samoin kuin minä vai ette.”⁷ Ne olivat Brigham Youngin sanoja. Ajattelin, että se oli odottamaton lähde saada niin paljastava julistus siitä, että me voimme elää rakastaen niiden kanssa, joiden kanssa emme ole samaa mieltä.

Veli Webb: Niin, se on todella ajankohtaista opettajillemme nyt. Se on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista Vapahtajan opetuslapsessa nykyaikana: että pystyy olemaan eri mieltä ja rakastamaan edelleen ihmisiä ja olemaan aito noissa ihmissuhteissa huolimatta erimielisyydestä uskonkäsityksissä.

Presidentti Oaks: Yksi osa tuota on, että meidän pitää toimia niin, ettei sitä, että olemme rakastavia ja avarakatseisia – jopa suvaitsevia niiden kohdalla, joiden kanssa olemme tekemisissä – ymmärretä hyväksynnäksi. Se rajaviiva on ohut. Näemme politiikan ja monista eri lähteistä tulevan julkisen viestinnän maailmassa, ettei sitä ole ymmärretty. Usein ihmiset otaksuvat, että me olemme hyväksyneet jotakin, koska olemme olleet rakastavia siinä mukana olleita kohtaan.

Veli Webb: Tuo todella sitoo kaiken yhteen, vai mitä? Tuossa palataan ihmissuhteisiin, palataan kuuntelemiseen ja myötätuntoon. Mutta siinä palataan myös periaatteiden opettamiseen. Siinä palataan lähtökohtaan siitä, miksi me uskomme siten kuin uskomme perustuen pelastussuunnitelmaan ja Kristuksen oppiin, ja sidomme nuo asiat yhteen ja kuljemme sitä ohutta rajaviivaa, jota kuvailit.

Presidentti Oaks: Se myös sitoo sen ensimmäiseen suureen käskyyn rakastaa Jumalaa ja Vapahtajan opetukseen: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”⁸ Ja sitten toinen käsky on rakastaa lähimmäisiämme. Se tosiasia, että me rakastamme lähimmäisiämme, ei tarkoita, ettemmekö me rakasta ensin Jumalaa ja noudata ensin Hänen käskyjään.

Veli Webb: Kiitos.

Veli Smith: Mielessäni on näkymä opettajasta, joka puhuu totuutta rakkaudessa ja puolustaa rohkeasti Kristuksen oppia – mutta myös rakastaa oppilaitaan, jotta hänen oppilaansa tuntevat olevansa turvassa ja luottavat ja rakastavat opettajaansa. Kun sitten oppilas on ehkä eri mieltä Kristuksen opin jostakin osasta – tai on luultavasti parempi tapa sanoa: evankeliumin periaatteesta – niin hän tulee silti luokkaan. Ja hän tulee silti instituuttiin tai seminaariin, koska hän tuntee olevansa turvassa ja tuntee, että hän voi rakentaa uskoa Jeesukseen Kristukseen tuossa ympäristössä. On siis hyvin tärkeää löytää tasapaino siinä, mistä puhumme: puolustaa rohkeasti totuutta ja rakastaa niitä, jotka ovat kenties eri meiltä totuudesta, jotta luokkahuone tai seminaari tai instituutti voi olla oppilaalle turvallinen paikka.

Presidentti Oaks: Haluan sanoa, että niille kuulijakunnassamme, jotka ovat mukana instituutissa ja opettavat uskontoa yliopistoissa ja collegeissa, tämä nimenomainen aihe on suurempi haaste. Kypsemmät oppilaat ovat taipuvaisempia ajattelemaan itse ja asettumaan vastahankaan kuin oppilaat esimerkiksi seminaarissa. Mutta periaatteet ovat samoja. Sovellustapa vaihtelee jonkin verran tilanteen ja yksilön kypsyyden mukaan, mutta periaatteet ovat niitä, joista olemme keskustelleet.

Veli Webb: Kiitos.

Presidentti Oaks: Tässä on kysymys, joka muuttaa aihetta hieman, mutta on melko ajankohtainen meidän aikanamme: Kuinka voimme taivuttaa oppilaamme panemaan matkapuhelimensa sivuun sinä aikana, kun yritämme opettaa heitä?

Veli Webb: Se on itse asiassa erinomainen kysymys, joka oikeastaan yhdistää yhteenotot tai erimielisyydet luokissa, koska toisinaan se juuri luo niitä, vai mitä? Siis – veli Smith?

Veli Smith: Niin, oppimisympäristössä on tosiaan tilanteita, jolloin oppilaiden pitää sulkea matkapuhelimensa ja panna ne pois. Ja paras asia, joka auttaa heitä tekemään niin, on kiinnostava ja säkenöivä opettaminen. Vanhin Ballard – tai pikemminkin presidentti Ballard – käski meitä kerran varmistamaan, että opetuksemme säkenöi. Mutta on myös tilanteita, jolloin voimme pyytää oppijaa käyttämään matkapuhelintaan oppimiskokemuksessa. Sen aineiston ansiosta, jota on kirkon sivustolla ja Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksessa, me voisimme todellakin toisinaan kehottaa oppilasta osallistumaan oppimiskokemukseen käyttämällä puhelimessaan olevaa uskoa vahvistavaa sisältöä. Se voi olla siunaus – myönteinen vaikutus hänelle luokan ulkopuolella – että hän voi alkaa nähdä laitteen muunakin kuin vain pelilaitteena tai sosiaalisen median laitteena – tai joillekuille kiusauksen lähteenä. Hän voi oppia, että toisinaan tuota samaa laitetta voi käyttää uskon vahvistamisessa Jeesukseen Kristukseen. Opettajan osalta siihen tarvitaan innoitusta – ja tasapainoa. Mutta Herra auttaa meitä löytämään tilaisuuksia vahvistaa uskoa laitteen käytön avulla ja siten myös selvästikin ymmärtämään niitä kertoja, jolloin se pitää sulkea ja panna pois.

Presidentti Oaks: Ehdotuksesi, ettemme olisi vihamielisiä matkapuhelimia kohtaan, tuo mieleeni erään aiemman kokemuksen – palaan 10 tai 15 vuotta taaksepäin – kun piipahdin seminaari-ikäisten nuorten pyhäkoululuokassa. Ja asennoiduin vihamielisesti matkapuhelimiin. Mutta kun katselin ympärilleni luokassa, jossa oli noin tusina oppilasta, tajusin, että koko luokassa oli vain yksi sidottu kirja. Kaikki lukivat pyhiä kirjoituksia ja seurasivat oppiaihetta matkapuhelimiltaan. Silloin aloin nähdä, ettei kysymys ole kieltämisestä vaan tasapainottamisesta.

Veli Webb: Tuo oli hyvin sanottu, kiitos. Presidentti, meistä on ollut hienoa olla kanssasi, kiitos neuvoistasi tänään. Mietimme, että voisimme käyttää hetken lausuaksemme todistuksemme. Jos sinä, veli Smith, aloitat, ja sitten minä voisin tehdä sen, ja jättää lopun ajan sinulle.

Veli Smith: Kiitos. Kun ajattelen pyhää tilaisuuttamme opettaa kirkon nuoria ja nuoria aikuisia ja niitä, jotka ovat kirkkomme koululaitoksessa, ajattelen rakkaan profeettamme, presidentti Russell M. Nelsonin erästä opetusta. Hän sanoi: ”Monet Jumalan jaloimmista hengistä – kenties – – Hänen hienoin joukkonsa – – lähetettiin maan päälle juuri tänä aikana. – –. He ovat niiden parhaiden joukossa, mitä Herra on ikinä lähettänyt tähän maailmaan.”⁹ Haluaisin vain esittää vakaumuksenani, että ne nuoret, joiden kanssa meillä on tilaisuus olla tekemisissä, ovat juuri niitä, joita Jumalan profeetta opettaa meille heidän olevan. Mikä pyhä etuoikeus meillä onkaan todistaa heille Jeesuksen Kristuksen, Hänen sovituksensa ja Hänen ylösnousemuksensa todellisuudesta. Todistan tänään Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja ylösnousemuksen todellisuudesta, että tämä on Hänen kirkkonsa, että meitä johtavat Hänen elävät profeettansa, näkijänsä ja ilmestyksensaajansa ja että me olemme Hänen asiallaan, kun opetamme nuoria myöhempinä aikoina. Lausun tämän todistuksen teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Veli Webb: Aamen. Haluaisin vain lisätä myös oman todistukseni rakastavan taivaallisen Isämme todellisuudesta ja Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajana ja Lunastajana – että tämä on Hänen kirkkonsa ja valtakuntansa maan päällä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saan jokaisena elämäni päivänä todistaa Hänestä ja opettaa muille Hänen evankeliumiaan. Olen kiitollinen niistä, jotka ovat opettaneet minua ja siunanneet minua uskollaan ja todistuksellaan Vapahtajasta, ja olen hyvin kiitollinen saadessani olla osa tätä työtä teidän kanssanne Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin opettamisessa. Sitten haluan vain sanoa nopeasti, että kun ajattelen taivaallisen Isämme rakkautta, me puhumme usein siitä, kuinka paljon taivaallinen Isä rakastaa oppilaitamme. Mutta haluan vain lisätä, että tiedän taivaallisen Isämme rakastavan teitä, että Hän on hyvin kiitollinen siitä, että haluatte käyttää elämänne Hänen lastensa opettamiseen ja että Hän rakastaa perhettänne ja että kun edelleenkin palvelette uskollisesti opettaen Hänen lapsiaan, Hän siunaa teitä ja perhettänne, kun te siunaatte Hänen lapsiaan opetuksillanne, todistuksellanne ja esimerkillänne. Kiitos siis teille siitä, keitä olette ja mitä teette. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Presidentti Oaks: Aamen. Lisään todistukseni niihin, joita nämä suurenmoiset Herran palvelijat ovat lausuneet. Todistan Isästä ja Pojasta Pyhän Hengen voimalla, että tämä on Hänen työtään ja että te olette Hänen palvelijoitaan, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettajatovereita. Ja rukoilen taivaan siunauksia päällenne, kun palvelette Herraa ja kun kuljette eteenpäin perheenne kanssa kohti päämäärää, jonka Jumala on säätänyt kelvollisille lapsilleen: iankaikkista elämää. Ja teen niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Kaikki: Aamen.